Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Enää muutama päivä neurologin tutkimuksiin :/

Vierailija
25.08.2006 |

Jännittää kovasti. Joka päivä mietin asiaa enemmän ja enemmän. Toivon ja rukoilen että kaikki oireeni johtuisivat masennuksesta tai stressistä, kunhan vaan ei nyt olisi isommista asioista kyse (yhtään väheksymättä kumpaakaan mainitsemaani).



Mitenköhän saan nukuttua seuraavat 5 yötä? Pelottaa ihan hirveästi. En ole uskaltanut edes kertoa kellekään muulle kuin miehelleni että menen tutkimuksiin.



Ongelmana minulla on muistin pätkiminen. Tulee sellaisia mustia hetkiä ihan yhtenään. En vaan muista mitä olin sanomassa, tai edes aihetta mistä juuri sekunti sitten puhuttiin. Eniten tästä on haittaa työpaikalla, työkaverit alkaneet ihmetellä selvästi, kun ihan kesken lauseenkin saatan unohtaa mistä puhuin. Samoin unohdan välittömästi jonkun työn tehtyäni, mitä tein. En millään muista asiakkaita enää. :( Töissä on myös todella keskityttävä painamaan mieleen mitä esim pomo puhuu. Ohjeet eivät jää päähäni, ellen todella skarppaa ja keskity asiaan.



Suvussani on dementiasairauksia ja itsellänikin ollut neurologinen sairaus taannoin.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
25.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tee kaikkea kivaa ja yritä ajatella positiivisesti, että asiat selviää kun menet niihin tutkimuksiin!

Tsemppiä ja voimahali!

Vierailija
2/4 |
25.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onneksi lapsi on viikonlopun poissa kotoa. Olen nyt jo ihan hermoraunio. Onneksi alkuviikko on töissä kiireisempää, niin en ehdi enää silloin paljon murehtia.



-ap-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
25.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni ainakin synnytyksen jälkeisessä masennuksessa pahimmassa vaiheessa muisti pätki kovasti, esim. matkalla hellalta jääkaapille unohti mitä piti hakea, mutta ei sentään kesken lauseen unohtunut mitä oli sanomassa.

Vierailija
4/4 |
25.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tämä vain pahenee jatkuvasti, vaikka masennuksesta ei enää voi puhuakaan tai stressistä.



En viitsi olla tämän takia poissa töistä, sillä olen vain määräaikainen ja jos nyt ottaisin vaikka viikon saikun ilman näkyvää flunssaa tms, niin sopparia ei varmasti jatkettaisi enää. En tiedä mitä tuolla ekalla käynnillä tehdään, haastatteluahan se kai enimmäkseen on ja jotain pikku testejä. 50minuutin aika kuitenkin on, ettei ole pelkästään lähetteiden kirjoittamista varten.



Tiedän että melko varmasti seuraava askel on EEG, ehkä selkäydinpunktio (huh, se vasta kamala oli) ja Magneettikuvaus. Nekin hirvittää. Etenkin noista se magneettikuvaus. Minulle on tehty se joskus lapsuudessa ja minulle jäi siitä silloin ahtaanpaikan kammo. Eli pelkään sellaisissa tiloissa, joissa katto on matalalla. Esim matalat tunnelit on ihan kamalia ja matalat kellaritilat. Voi kun minut nukutettaisiin sitä varten (turha toivo). Samoin se selkäydinpunktio oli ihan kamala.



Stressaan etukäteen myös sitä, että näihin tutkimuksiin joutuisin jonottamaan pääsyäni varmaan monta kuukautta. Tuskin ennen joulua selviää mistä on kyse.



-ap-



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kaksi kaksi