Lue keskustelun säännöt.
Miksi aikuinen ihminen ja hyvin tuttu ei voi kertaakaan katsoa silmiin?
14.07.2021 |
Ystävättäreni aikuinen lapsi tuli istumaan samaan pöytään kahvilassa.
Kertaakaan ei katsonut silmiin!
Olen häntä hoitanut pienenä ja paljon olemme tavanneet perheinä.
Nyt yhtäkkiä katselee muualle, ei kertaakaan minuun!
Kommentit (19)
Mikä on syynä? On se ennenkin sentään välillä katsonut silmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on syynä? On se ennenkin sentään välillä katsonut silmiin.
No siihen voi olla monia syitä.
Silmiin katsomisen normi ei sovi kaikille. Itseäkin silmiin katsominen häiritsee. Oman miehenkin kanssa parhaat keskustelut syntyvät, kun ollaan vierekkäin eikä nokakkain.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei vain pysty siihen, koita ymmärtää. Itsekin vasta nyt kykenen kun psykologi neuvoi katsomaan ihmisen kulmakarvoja. Niitä tuijottelin 4 vuotta kunnes silmiin välillä kykenen katsomaan, silti tuntuu häiritsevältä ja "katsonko nyt liian pitkään" vai "liian vähän aikaa"
Minä katson ihmisten hiuksia, mutta se taitaa olla liian ylhäällä ja huomaavat että toljotan heidän tukkaansa.
Mulle tulee jostain syystä silmiin katsoessa jotenkin vaivautunut olo, ikään kuin tuijottaisin toista, siksi aina vaan yritän nopeasti vilkaista silmiä tai katsoa just kulmakarvoja, mutta välillä sekin tuntuu hölmöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsekontaktin välttely on yleistä aspergereilla.
Oli syy siihen mikä tahansa, se todennäköisesti ei liity sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silmiin katsomisen normi ei sovi kaikille. Itseäkin silmiin katsominen häiritsee. Oman miehenkin kanssa parhaat keskustelut syntyvät, kun ollaan vierekkäin eikä nokakkain.
Meillä parhaat jutut syntyy pimeessä istuskellessa.
Ahdistunut.
Ei oo aapee sun syy tai vika.
Onko lapsella kaikki hyvin?
Onko tapahtunut jotain, että häpeää ja ahdistuu?
Joillakin murrosikä ja teini-ikä ovat myräkkää. Se voi vaikuttaa. Normaalia kehitystä voi olla.
Ujoilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuva silmiin tuijottelu tuntuu epämiellyttävältä 👀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään väärää en o tehnyt. Outoa ettei aikuinen ihminen voi katsoa silmiin vaikka istui vastapäätä.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistunut.
Ei oo aapee sun syy tai vika.
Onko lapsella kaikki hyvin?
Onko tapahtunut jotain, että häpeää ja ahdistuu?
Joillakin murrosikä ja teini-ikä ovat myräkkää. Se voi vaikuttaa. Normaalia kehitystä voi olla.
Ujoilee.
Ei ole enää teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsekontaktin välttely on yleistä aspergereilla.
Ok, voi olla.
En tykkää katsoa silmiin pitkiä aikoja. Teen niin, että katson välillä keskustelukumppania silmiin ja välillä käännän katseeni pois, sitten taas katson hetken silmiin jne.
Kun olin teini-ikäinen ja puhuin tästä kotona, äitini neuvoi katsomaan keskustelukumppanin nenäntyveen.
Minulla ei ole aspergeria.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Silmiin katsominen tuntuu minusta liian "intiimiltä".
En minäkään katso silmiin, en vain pysty. Tuntuu just siltä, että tuijottaa, jos yrittää silmiin katsoa, jaa siksi en edes yritä.
En lähestulkoon ikinä katso esimerkiksi omia perheenjäseniäni silmiin. Virallisemmassa tilanteessa yritän tsempata ja katsoa silmiin useammin. Silmiin katsominen on aina tuntunut jostakin syystä hyvin epämukavalta ja ahdistavalta, en osaa kunnolla sanoittaa miksi.
Joskus on voinut olla vaikeuksia keskittyä toisen ihmisen puheen sisältöön oman silmiinkatsomisahdistuksen vuoksi. Joudun miettimään, kauanko on sopivaa olla katsomatta silmiin, ja katsekontakti stressaa. Ehkä omalla kohdallani tähän liittyy jonkinlainen sosiaalinen ahdistus.
Silmiin katsoessa on myös vaikeampaa muodostaa ajatuksia.
Kaikki ei vain pysty siihen, koita ymmärtää. Itsekin vasta nyt kykenen kun psykologi neuvoi katsomaan ihmisen kulmakarvoja. Niitä tuijottelin 4 vuotta kunnes silmiin välillä kykenen katsomaan, silti tuntuu häiritsevältä ja "katsonko nyt liian pitkään" vai "liian vähän aikaa"