En muistanut omaa nimeäni :o

Hmm, missä tilanteessa?

Onko sinulla ajatuksia mikä voisi olla syynä?

Luin joskus, että joku oli vauva-aikana ilmoittanut neuvolassa nimekseen "äiti".

Tuskin kuolet. Sattuu sina välillä.

Kevennyksenä: Mä en muistanut puolen vuoden reissussaolon jälkeen osoitettani jossa olen asunut vuoden. En vaan osannut sanoa sitä, kun piti vuokratoimistoon soittaa sieltä reissusta.

*aina

-4

Sitä sattuu. Minä unohdan usein, koska olen syntynyt.

Mä olen unohellu syntymäaikani, hetun loppuosan, puhelinnuneron, sukunimeni, puhelinnuneroni, osoitteeni.

Lista on loputon ja kyllä mä tietääkseni vielä hengis olen. ;)

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 20:26"]Hmm, missä tilanteessa?

Onko sinulla ajatuksia mikä voisi olla syynä?

[/quote]Fb-kaveri oli käyttänyt sovellusta, jolla saa omasta nimestään jonkun analyysin. Hetken aikaa mietin, että mitä mun pitäis siihen kirjoittaa.. Ekana tuli mieleen tyttären nimi ja sen jälkeen jopa se omakin. Olipa ainakin pelottava hetki :/ Vuodenaikakin unohtuu välillä.

Ehkä oon vähän väsynyt.

ap

Et vaan ole puhutellut itseäsi ääneen kovin usein, ei sen kummempaa.

Mullekin joskus käynyt noin. Samoin kerran lapsen syntymäaika unohtui. On kuulemma ihan normaalia, kunhan ei ole jatkuvaa.

Mä en muistanut kans kerran asuinkatuni nimeä, vaikka siis asuin siinä juuri silloin ja olin asunut jo sellaiset 10 vuotta :/

Mä kerran kirjoitin johonkin lomakkeeseen osoitteekseni lapsuuskodin osoitteen vaikka en ollut asunut siellä 18 vuoteen!

Olin lähdössä työmatkalle aamulla ja tilasin taksin lentokentälle; sanoin puhelimeen vanhan osoitteen, josta oli muutettu liki kaksi vuotta aikaisemmin! Onneksi huomasin ja sanoin saman tien, että nyt meni väärin!

Hammaslääkäri kysyi allergioista ja sanoin olevani allerginen penisilliinille. Hetken päästä muistin, että se onkin yksi pojistamme, jolla on penisilliiniallergia.

Lapsuudenkodissani oli yli kymmenvuotias kissa. Kerran kädessämme mieheni kysyi kissaa nimeltä ja äitini totesi, että että ei ole näkynyt koko koiraa! Tälle on naurettu monta kertaa. Äitini eli tuon jälkeen yli 35 vuotta ja oli kuolemaansa asti täysin skarppi.

Kirjoita itsellesi muistilappu, jossa lukee koko nimesi sekä sellaisia pieniä arjen tärkeitä asioita, kuten että täytyy muistaa syödä ja käydä välillä vessassa ja että kengät on yleensä suotavaa laittaa jalkaan, kun lähtee ulos. Eiköhän näillä pärjää.

Itse olen ollut vuositolkulla masentunut, yksinäinen ja ilman riittävää aivojumppaa. Olen todella hatara muistinen ja varmaan kongnitiiviset taidot ovat muutenkin surkastuneet, vaikka lähtötilanne joskus olikin lupaava.

Mä en muistanut joskus olinko 27 vai 28 vuotias. Piti ihan laskea.

Viime viikolla krjoitin osoitteeseen lapsuuden kotini postinumeron enkä millään muistanut omaamme. Olen muuttanut pois kotoa 2002.

Mulle on tuo tuttua, etten muista omaa ikääni. Kerroin jollekin uudelle tuttavuudelle, että veljeni on kaksi vuotta nuorempi kuin minä. Tuttu sitten kysyi, että minkäs ikäinen se veljesi on? Jostakin syystä mieleen tuli ekana, että 21 vuotta ja hyvä etten jo sanonut sitä ääneen. Piti ihan tosissaan ruveta miettimään, että minkäs ikäinen nyt itse olinkaan ja vähentää siitä se kaksi vuotta, jotta sain veljeni iän. Tuo 21 ei kyllä paljoa heittänyt, veli on oikeasti 23 ja minä 25, mutta olisihan se ollut noloa sanoa ensin väärin ja ruveta sitten korjailemaan.

On muitakin tilanteita, kun tulee mietittyä, että olinko minä nyt 24 vai 23 ja  sitten järkytyn, kun tajuan, että olenkin 25.