Oliko teillä lapsuudessa suvun kesken erityisen lämpimät välit, mutta ne ovat nyt (täysin) väljähtyneet?
Minulla on lapsuudesta rakkaita muistoja, kun ensin hoisin serkkuvauvoja, sitten myöhemmin leikittiin, ja teininäkin vielä tavattiin ja pelleiltiin. Serkut olivat minua kolmesta kuuteen vuotta nuorempia, olen vanhin serkuksista.
Nyt 10-15 vuotta myöhemmin, kun ikäerojen periaatteessa pitäisi olla kaventunut, ei yhteyttä enää pidetä. Yksi on muuttanut toiselle paikkakunnalle, toinen on perustanut perheen, yksi keskittyy opintoihinsa…
Tuntuu kuin olisin ainoa, joka ikävöi yhteisiä hetkiä ja haluiaisi lämmittää taas välejä. Laitan viestiä kullekin heistä silloin tällöin, mutta keskustelut eivät etene.
Ystävyyssuhteethan helposti katoavat lapsuudesta aikuisuuteen, mutta eikö veri ole vettä sakeampaa?
Vai onko se vaan niin, että aika aikaa kutakin?
Muille käynyt samoin, ja mistä syistä?
Kommentit (14)
Oli. Nyt ei olla enää tekemisissä (Serkut, sisarus).
Kyllä. Suvulla oli läheiset välit aikanaan (kasarilla-ysärillä). Nyt ei enää välejä. Yksi syy on toinen vanhempani joka on narsisti ja saanut aika hyvin välit poikki kaikkiin sukulaisiin ja jopa omiin lapsiinsa. Suku on nyt riitainen, mykkäkouluinen ja jopa mulle osoitetaan mieltä vanhempani takia (vaikkei sen teot ole mitenkään mun syytä, inhoan tätä vanhempaani itsekin).
Ei tarvita kuin yksi umpinarsisti niin suku on pilalla.
Kyllä.
Minulla on veli ja sisko, siskoon välit ovat menneet. Johtuu siskon oman elämän ongelmista ja kaataa pahaa oloaan päälleni kun nähdään. Käytöksensä on aivan uskomatonta, haukkuu ja arvostelee elämänvalintojani ja suunnilleen hihkuu vahingonilosta jos pöydälläni näkyy iso lasku (joka on kyllä maksettu, mutta luulee että minulle 500e lasku on samanlainen ahdistuksen lähde kuin itselleen).
Parista serkusta olen edelleen läheinen toisen kanssa ja voimme jutella mistä vaan toisillemme. Toinen taas on etäinen ja kylmä, hän on priorisoinut työelämän ja muut kaverit täysin perheen edelle. Sääli, sillä aikoinaan meillä oli tosi mukavaa viettää aikaa esim mökillä pelaillen lautapelejä ja muuten puuhastellen.
Mulla on niin ihania lapsuusmuistoja, kun kesiä vietettiin suvun voimin. Meitä yhdisti toisen vanhemman kotipaikka, joka oli kesäasuntona ja vanhemman sisarukset perheineen viettivät kesiään siellä. Oli telttaa ja asuntovaunua, lämmitettiin ulkosaunaa, uitiin, käytiin ulkohuussissa. Isommat ja pienemmät serkukset viettivät aikaa keskenään. Riitoja oli, mutta aina niistä selvittiin. Oli yhteisöllistä ja turvallista. Nyt on kesäpaikka myyty ja ihme jos kerran vuodessa ollaan serkkuihin yhteydessä :/
Sama täällä. Meitä oli kymmenkunta serkkua. Muut asui maalla samalla paikkakunnalla, me kaupungissa. Kaikki lomat vietettiin siellä ja me serkukset leikittiin yhdessä. Kesät ja joulut kokoonnuttiin yhteen. Nyt enää näkee kuulumisia satunnaisesti facessa.
Joo. Vietimme kesiä serkkujen kanssa, mutta nykyään heitä tapaa vain häissä ja hautajaisissa.
Isäni syntyi isoon savolaiseen perheeseen, jossa pidettiin yhteyksiä yllä. Käytiin puolin ja toisin kylässä, vietettiin lomia serkkujen kanssa. Nyt kun isän sisarusparvi on harventunut ja nuorinkin on 75 -vuotias, yhteydet pikkuhiljaa katoavat - lähinnä sinne Savon suuntaan. Sikäläiset serkut eivät ole hyviä pitämään yhteyttä tänne etelämmäs ja kaipa se menee toistakin päin. Me serkut täällä etelämmässä pidämme yhteyksiä yllä ja meillä veri on vettä sakeampaa.
Sisarusteni kanssa olemme katkaisseet täysin välimme yhteen serkkuumme, joka piti parempana valintana miesystäväänsä kuin perhettään (äiti, isä, kummit, serkut, isovanhemmat). Emme ole kuulleet hänestä 25 vuoteen mikä on ihan hyvä asia. Me emme häntä tarvitse.
Minusta suvussa on aina ollut ongelmia, joita on peitelty. Lapsena niitä ei vain samalla tavalla huomattu, ja nyt kun kaikki ovat vanhempia, ei enää jaksa käyttää aikaa ihmisiin, joiden kanssa asiat eivät suju. Riidoissa ei kuitenkaan olla, yhteyksiä ei vain ole kovin paljon. Sopivasti.
Se oli silloin lapsuudessa, ruotsista tuli aina kesälomille äidin ja isän sisarukset lapsineen meille.
Nykyään näillä serkuilla on omat perheet ja jo lapsen lapsiakin, ei jää aikaa enää muulle.
Joo, serkkuja näkee nykyään enää hautajaisissa ja nyt kun viimeinenkin yhteinen isovanhempi on poissa niin kuka tietää koska seuraavan kerran.
Lapsena olimme serkkujen kanssa tosi läheisiä. Myöhemmin he jättivät mm. kutsumatta häihinsä, koska emme olisi köyhinä muka sopineet mukaan. Sen jälkeen ei ole kiinnostanut paskan vertaa mitä tekevät.
Itse aloin nuoruudessani viinan kanssa läträämään, enkä kehdannut mihinkään sukujuhliin osallistua niin yhteydet katkesivat minun itseni takia. Nyt vanhempana ja viisaampana olen ollut yhteyksissä jonkun verran sukulaisiini, mutta heillä on omat juttunsa jo.
Vähä samanlaista. Jopa sisarusten kesken.
Ei voi mitään.
Olkoot.
Antaa paskain olla - sanoi jo isä-vainaani aikoinaan..