Miten kyetä taas vetämään yhtä köyttä kasvatuksessa?

Perheessämme on viisi lasta, kaikki kovasti haluttuja ja yhdessä toivottuja. Aikanaan, isoimpien lasten ollessa pieniä olimme mielestäni hyvät vanhemmat. Meillä oli johdonmukainen, ehkä hieman tiukka kasvatus, ja lasten edessä olimme aina asioista samaa mieltä.

Nyt vanhimmat lapset ovat 11 ja 9, ja yllättäen kasvatusyhteistyö on alkanut kusta. Miehen mielestä on esim. Ok, että lapset kukkuvat lomalla joka ilta kahteentoista ja nukkuvat sitten aamulla puolille päivin. On ok, että muksut istuisivat koko ajan kännykkä tai läppäri kourassa, kotona ei vain keksi mitään leikkiä. On ok, että juuri 9 täyttänyt lähtee yksin uimarannalle, jne... Minusta tuntuu, että olen julmetun nipo, kun tahtoisin saada lapset lähtökohtaisesti kympin aikaan sänkyyn, jotta perheen vuorokausirytmi olisi kohtuu samanlainen. Minusta lapsen työ on leikkiä, ei pelata kännykkää tai läppäriä koko ajan. Ja vaikka sinne uimarannalle tuon ikäinen on liian pieni yksin.

Olen koettanut sanoa miehelle, että meidän tulisi taas löytää yhteinen linja asioissa. Ei ole kiva lapsille eikä minulle, kun kaikesta pitää kinata koko ajan ja isä on se rento, kiva heppu, joka pitää lasten puolia nipoa äitiä vastaan.

Olenko mielestänne turhan tarkka, pitäisikö minun joustaa selvästi nykyistä enemmän? Miten tästä pääsisi taas hyvään kasvatuskumppanuuteen miehen kanssa?