Mikä mulla on? Synnytyksen jälkeinen masunnus?

Meillä on 6kk ikäinen esikoispoika. Poika on aina ollut hyvä nukkumaan, syömään ja muutenkin todella helppo lapsi. Rakastan poikaa ja olen jaksanut aina pojan kanssa hyvin, mutta nyt on alkanut tapahtumaan jotakin. Välillä saatan olla todella väsynyt ja nukun pitkiä pätkiä ja mies hoitaa pojan. Olen todella kiukkuinen ja äreä. Suutun käsittämättömän pienistä asioista ja ne asiat joista suutun tuntuu maailman lopulta sillä hetkellä. Haukun miestäni ja olen todella vihainen hänelle vaikkei hän ole tehnyt mitään. Nyt viimeisen kahden viikon aikana olen huomannut, että edes kauppaan lähteminen on todella vaikeaa ja saatan huutoraivota tunnin ennen kauppaan lähtöä. Kaikki on ok kun olen yksin lapsen kanssa  enkä siis todellakaan lapsen kuullen huuda tai paisko tavaroita vaan esimerkiksi jos lapsi nukkuu ulkona niin sisällä saattaa tavarat lennellä. Suhteemme miehen kanssa on todella hyvä ja viihdymme yhdessä, teemme paljon asioita ja kaikki on hyvin välillämme. Ainut jota toivoisin olisi että hän joskus jaksaisi yllättää  mua tai tulla töistä kauppakassi kourassa ja ilmoittaa että tekee meille illaksi ruuan ja loppuviikon sapuskat on myös ostettu. Hän osallistuu kyllä kotitöihin ja siivoaa ja käy kaupassa mutta jotain pientä ekstra huomiota toivoisin. Noh, nyt  koska en ole saanut näitä erillisiä huomion osoituksia niin yleisin aihe on kun suutun niin se ettei hän välitä. Esimerkiksi jos hän on tuonut vessapaperin vessastpyyhkiäkseen sillä esimerkiksi likaa lattialta ja kun menen vessaan eikä siellä ole paperia niin saan itkupotkuraivarin ettei hän välitä musta tai mun tunteista?! Tänään tajusin viimeistään että mitä heittoa tapahtuu, kun suutuin sille aamulla ja olin estämässä sitä lähteä töihin.

Kukaan sukulaisemme tai tuttumme ei ikinä uskoisi tätä musta kuinka kauhea olen. Ulospäin olen ihan kuin ennenkin hyvän tuulinen yms mutta sisällä kiehuu. Mikä mulla on? Mistä saan apua?

Ihmettelen oikeasti miten toi mun mies ei ole vielä lähtenyt.