Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
opiskelemaan aikuisena -ristiriitainen olo
12.07.2021 |
Sain kevään haussa opiskelupaikan yliopistosta. Minulla on jo yksi yliopistotutkinto, jolla en ole työllistynyt kuin pätkittäin. Odotin haun tuloksia jännittyneenä, mutta nyt kun kaikki onnittelevat minua opiskelupaikasta, itse näen edessä vain monen vuoden opinnot, peruskurssit yms. jotka tässä vaiheessa tuntuvat vain siltä että noh, rehellisesti sanottuna olisin mielummin työelämässä tai opiskelemassa tutkintoa, jolla pääsee töihin nopeammin.
Ymmärrän, että opiskelu on se tie työelämään, ja valitsin tämän uuden alan sen työllistävyyden vuoksi. Vaihtoehtona oli myös ammattikoulutasoisen tutkinnon tekeminen, jolloin opiskeluaika olisi ollut vain vuosi, mutta hakuvaiheessa ajattelin, että pitkällä aikavälillä korkeakoulututkinnon parempi palkka kompensoi sitten opiskeluvuosia.
Nyt kuitenkin jännittää, pelottaa ja arveluttaa. Opiskelu itsessään ei, uskon että pääsen kursseista läpi jne. mutta tuo identiteetin vaihdos uudelle alalle ja opiskelijaksi tuntuu todella oudolta enkä tiedä miten sitä lähteä työstämään.
Vinkkejä?
Kommentit (9)
Koita ajatella niin, että se vie vain muutaman vuoden elämästä ja tuoreesta tutkinnosta on toivottavasti hyötyä loppuelämäksi. Ja onhan opiskelu mukavaa vaihtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäsi? Miltä alalta aiempi tutkinto? Entä tämä tutkinto?
Vierailija kirjoitti:
Olisit hakenut ammattikorkeakouluun
no mitenkäs tämä nyt sitten olisi tilannetta muuttanut
Älä ajattele noin paljon. Menet sinne vaan ja keskityt opintoihin päivä kerrallaan. Tarvittaessa muistutat itseäsi noista perusteista miksi sinne hait ei korkeakoulututkinnon parempi palkka kompensoi opiskeluvuodet.
Itse opiskelin myös aikuisena, 32-vuotiaana lähdin yliopistoon vasta. En mitään identiteettejä kyllä miettinyt, keskityin vaan saamaan maisterintutkinnon kasaan mahdollilsimman nopeasti että pääsen töihin. 4 vuodessa onnistuin. Muuten olisi varmaan mennyt kolmessakin, mutta kun kandivaiheeseen asti oli paljon sellaista että yhdelle kurssille oli esitietovaatimuksena toinen, joten ei voinut mielin määrin ottaa niitä päällekkäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päälle 30, aiempi tutkintoni oli yhteiskuntatieteistä ja tein asiantuntijatyötä, jossa olin lähinnä yksin päivät pitkät. Tämä uusi on kasvatustieteistä. Eli siinäkin mielessä laidasta toiseen sitten työelämän arjessa kun toisessa ollaan ihmisten kanssa ja toisessa istuin nenä kirjassa/laadin itse tekstejä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit hakenut ammattikorkeakouluun
no mitenkäs tämä nyt sitten olisi tilannetta muuttanut
Työllistymismahdollisuudet huomattavasti paremmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ajattele noin paljon. Menet sinne vaan ja keskityt opintoihin päivä kerrallaan. Tarvittaessa muistutat itseäsi noista perusteista miksi sinne hait ei korkeakoulututkinnon parempi palkka kompensoi opiskeluvuodet.
Itse opiskelin myös aikuisena, 32-vuotiaana lähdin yliopistoon vasta. En mitään identiteettejä kyllä miettinyt, keskityin vaan saamaan maisterintutkinnon kasaan mahdollilsimman nopeasti että pääsen töihin. 4 vuodessa onnistuin. Muuten olisi varmaan mennyt kolmessakin, mutta kun kandivaiheeseen asti oli paljon sellaista että yhdelle kurssille oli esitietovaatimuksena toinen, joten ei voinut mielin määrin ottaa niitä päällekkäin.
Kiitos, huolehdin varmaan turhaan; kunhan pääsee siihen opiskelija-arkeen kiinni niin siitähän se alkaa sitten muotoutumaan!
-ap
Alue: Aihe vapaa
Olisit hakenut ammattikorkeakouluun