Millä tunteet saa kuolemaan?

Aika parantaa haavat.

Ne haalistuvat vähitellen ajan kanssa kun pitää yhteydet kohteeseen nollassa. Muutosta ei välttämättä huomaa kuin vasta joskus myöhemmin, kun ei satu enää niin paljon.

Aika auttaa kai, en vaan tiedä miten kauan se vaatii. Itsellä sama tilanne. Sydämeni särkyi jo ennen vuodenvaihdetta, mutta vieläkin kaipaan. Välillä on hiukan parempaa ja jotain kivaa tekemistä, ei ehdi miettiä niin paljon. Välillä taas ei edes huvita tehdä mitään, kun toinen on mielessä. Toivottavasti tämä menee joskus ohi.

Vierailija kirjoitti:

Ne haalistuvat vähitellen ajan kanssa kun pitää yhteydet kohteeseen nollassa. Muutosta ei välttämättä huomaa kuin vasta joskus myöhemmin, kun ei satu enää niin paljon.

Tuskin niitä yhteyksiä enää pidetään jollei toisella enää ole tunteita.En minä ainakaan ota yhteyttä ihmiseen joka ei minua halua.

Aika hoitaa, ja uusi rakkaus lopullisesti.

Muutaman vuoden kun odotat niin menee ohi. Älä ole missään tekemisissä niin se auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika hoitaa, ja uusi rakkaus lopullisesti.

Siinä rikkoo vaan itsensä uudestaan. Hajonneita palasia voi sitten liottaa esim. viinassa.

Tee jotain mukavaa. Hanki uusi harrastus.

Kannattaa yrittää keskittää huomio jonnekin muualle, ettei jää kiinni kaipauksen tunteeseen. Vähän sama asia kuin muissakin asioissa, joita ei voi enää saada esim. jos on 1 -tyypin diabetes, pitää lopettaa verensokeria liikaa nostavavien ruokien syönti: jos koko ajan ajattelee, että en voi syödä karkkia, kakkua jne., niin se on vaikeampaa olla ilman: kaipuu säilyy ja on paha mieli.

Jos on mahdollista, ei irrotusvaiheessa kannata hakeutua samaan seuraan: se tosin voi olla vaikeaa, jos on samassa opiskelu- tai työpaikassa, sama kaveripiiri tai on yhteisiä lapsia. Yrittää keskittyä muihin asioihin ja muihin ihmisiin, kunnes huomaa, että tunteet ovat laimenneet ja/tai ei ajattele toista enää niin paljon.

Siihen voi mennä aikaa, riippuen siitä kuinka voimakkaat tunteet ovat ja tuleeko jotain uutta mielenkiintoista vastaan, niin että unohtaa entisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne haalistuvat vähitellen ajan kanssa kun pitää yhteydet kohteeseen nollassa. Muutosta ei välttämättä huomaa kuin vasta joskus myöhemmin, kun ei satu enää niin paljon.

Tuskin niitä yhteyksiä enää pidetään jollei toisella enää ole tunteita.En minä ainakaan ota yhteyttä ihmiseen joka ei minua halua.

Joskus on pakko kun pyörii samoissa ympäristöissä. Siksi ei koskaan kannata ihastua työpaikalla tai harrastusporukoissa.

Lakkaat elättelemästä niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne haalistuvat vähitellen ajan kanssa kun pitää yhteydet kohteeseen nollassa. Muutosta ei välttämättä huomaa kuin vasta joskus myöhemmin, kun ei satu enää niin paljon.

Tuskin niitä yhteyksiä enää pidetään jollei toisella enää ole tunteita.En minä ainakaan ota yhteyttä ihmiseen joka ei minua halua.

Joskus on pakko kun pyörii samoissa ympäristöissä. Siksi ei koskaan kannata ihastua työpaikalla tai harrastusporukoissa.

No itsellä ei onneksi ole sellaista tilannetta.Saatan nähdä ohimennen muuten mutta tuskin kovin paljon kun asutaan eri kaupungeissa.

Itse tein ihan aktiivisen surutyön kun rakas jätti 12 vuoden jälkeen. Kävin jättämässä hyvästit kaikille meille tärkeillä paikoilla, piilotin kuvansa siihen asti ettei koskenut enää, kirjoitin hänelle kirjeen (jota en lähettänyt) jossa kiitin häntä yhteisestä ajasta ja purin tuntojani erosta, kirjoitin myös vastauskirjeen häneltä itselleni, jossa kuvittelen mitä hän erosta ajattelee ja mitä hän voisi minulle sanoa. Päätin päästää irti, itkin paljon ja kävin metsässä huutamassa tuskaani. Tein tietoisia päätöksiä, etten seuraile enää hänen elämäänsä enempää kuin on pakko yhteisen lapsen takia. Puhuin lapselle isästään hyvää vaikka pahalta tuntui. Annoin itselleni aikaa.

Erosta on kulunut nyt melkein 10 vuotta, joskus neljän, viiden vuoden kohdalla tunsin etten enää rakasta ja suhtautumiseni oli muuttunut neutraaliksi. Ei tämä ihminen koskaan ole minulle täysin mitätön ja lapsen kautta jollakin tavalla kulkee mukana mutta ei enää vaikuta tunteisiini.

Oleskelu toisessa ympäristössä, pitempi matka auttaa myös.

Fyysinen ponnistelu esim pitkällä vaelluksella voi pyyhkiä turhia haikailuja.