Välilevyn pullistuma, miten olette selviytyneet?
Minulla on todettu alaselässä 2 pientä pullistumaa. Niiden takia olen kärsinyt kohta 1,5v ajan jatkuvasta jalkaan säteilevästä hermokivusta ja olen työkyvytön. Välillä jopa toimintakyvytön. Tutkittu on, pullistumat eivät kuivu ja ovat kosketuksessa hermoon. Silti ei suostuta leikkaamaan. Fysioterapiassa olen käynyt, mutta en kivun vuoksi pysty tekemään harjotteita.
Te se samasta vaivasta kärsineet: miten toivuitte ja miten saitte apua?!
Olen toivoton ja kipu syö elämänhalun.
Kommentit (29)
Leikattiin kun en enää päässyt liikkumaan. (selän takia eläkkeellä) Joutuu vaan sinne saakka pyristelemään. Kirurgi oli kylläkin sitä mieltä että ollan jo pahasti myöhässä,. Oli jo halvausriski yli 80%.
Täälläkin elellään ikuisen kivun kanssa. Liike on lääke... helpottaa jonkin verran.
15v enemmän tai vähemmän kipuilua. Jatkuvat pullistumat rangan anatomian vuoksi. Ranka kangistunut ja madaltunut.
Puoli vuotta nyt sinnitelty. Muutaman kuukauden vielä odottelen ja teen harjotteita, mutta jos ei lähde paranemaan, sitten suuntaan yksityiselle ortopedille. En anna tämän pilata loppuelämääni. Tsemppiä kaikille tämän vaivan kanssa eläville, hermokipu on helvetillistä.
Miksi eivät suostu leikkaamaan, ap?
Kyllähän tuo pitää leikata ja pian! Muuten kroonistuu!
En nyt tiedä auttaako vastaukseni sinua, koska vähän eri tilanne. Minulla oli kivulias pullostuma. Fysiatri (erikoislääkäri) sanoi, että yleensä noin 3 kuukaudessa kuivuu. Minulla meni melkein 8. Jäännösoireita jäi ja varmaan ovat loppuiän. Kipu ei ollut sietämätöntä. Ympärivuorokautisesti jatkuvasti sellaista 2-3 tasoa (kipuasteikolla 0-10) ja pahimmillaan ehkä 6-7. Otin vastaan hermokipulääkkeet jotka määrättiin ja nostin niitä hitaasti tarvittavalle annokselle. (Joka oli korkea) Ilman niitä en olisi nukkunut ja työkyky olisi varmaan mennyt. Onneksi en kokenut niistä mitään haittoja, enkä myöskään mitään kiksejä. Opioidejakin sain, mutta eivät sopineet, en jatkanut niitä.
Todellakin kristallisoitui minullekin, että liike on lääke. Paikallaan ollessahan se kipu nimenomaan tuntuu. Minun kipuani lievensi kävely, portaiden nousu ja hölkkä. Aamuisin heräsin kipuun klo 5 (oltuani niin monta tuntia paikoillani), joinain aamuina piti lähteä kävelylle tai punttisalin matolle ylämäkeen kövelemään aamuvarhaisella. Aloin tehdä myös lihastreeniä ja palkkasin personal trainerin, joka teki minulle ohjelman keskivartalon vahvistamiseksi.
Fysiatri totesi että leikkauksen tulokset ovat epävarmat. Niinpä ajattelin, että tämä täytyy nyt vain kestää lääkkeillä ja liikunnalla. Pidin kynsin hampain kiinni unesta, koska ajattelin että jos se menee, niin menee samalla työkyky ja mielenterveys.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo pitää leikata ja pian! Muuten kroonistuu!
1,5 vuotta on niin pitkä aika, että ei taida enää olla kiire mihinkään. Olisiko kenties pitänyt leikata jo vuosi sitten? Ehkäpä sen takia eivät leikkaa jos katsovat ettei siitä olisi (enää) hyötyä. Toivottavasti näin ei ole.
Jos ap pystyt kävelemään, niin se ainakin minulla hellittää kipua, vaikkakin vain hetkeksi. Esim. pieniä 1-2 km lenkkejä useamman kerran päivässä. Istuminen ja nukkuminen ovat pahinta myrkkyä, mutta toki nukkua pitää.
Etkö pysty tekemään harjotteita yhtään, edes kipulääkkeen voimin? Millaisia nämä harjotteet ovat?
Nykyään ei leikata ilman halvausvaaraa.
Pelkkä kipu ei ole peruste leikkaukselle.
Vatsa ja selkälihakset kuntoon ensin ja liikuntaa paljon
Punttisalille mars. Se auttoi minua vaikka alku oli helvettiä
Minulla parani liikkumalla. Etenkin metsäpoluilla kävely hiukan epätasaisessa ja pehmeähkössä maastossa vei kipuja pois. Noin puolessa vuodessa kivut lähti kokonaan ja jo 15 vuotta olen ollut ilman kipuja.
Leikkaus auttoi täydellisesti, oli isohko pullistuma. Ortopedi ei ole oikea osoite vaan neurokirurgi. 10 oireetonta vuotta jo.
Tiedän lääkärin, joka joutui tekemään työtä huonossa asennossa. Hänellä leikattiin selkä 3 kertaa. Selän takia teki pitkiä kävelylenkkejä. Ikä noin 40.
Kolmas leikkaus oli hankalin. Miettivät, pitääkö leikata vatsan puolelta. Ei kuitenkaan jouduttu tekemään niin. Hänellä oireet olivat menneet niin pahoiksi, että alkoi jo esiintyä halvaantumisen alkuoireita. (pidätyskyky ei aina toiminut kunnolla) En tiedä, mitä hänelle kuuluu nykyään.
Muutama vuosi tätä lusittu. Välillä melkein oireeton, toisinaan särkee paljon ja saatan laskea alleni. Särkykääkkeillä saa helpotusta ja liikkuminen auttaa, vaikka on vastenmielistä, koska ei ikinä tiedä pääseekö takaisin tai muljahtaako joku ja pidätyskyky menee (ei kivaa julkisella paikalla). Halvausoireita on päivittäin, mutta aika hyvin olen oppinut tunnistamaan milloin huonompi hetki tulee.
Olen jo päälle neljänkymmenen ja kuuluu kuulemma tähän ikään. Ei leikata.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei leikata ilman halvausvaaraa.
Pelkkä kipu ei ole peruste leikkaukselle.
Vatsa ja selkälihakset kuntoon ensin ja liikuntaa paljon
Nimenomaan mutta liikkuminen loppuu jossakin vaiheessa ja leikkaus ainut vaihtoehto.
Omani vihoittelee ja taas on odotettava liikuntakyvyttömyyttä tai ulosteen karkaamista, sitten leikkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei leikata ilman halvausvaaraa.
Pelkkä kipu ei ole peruste leikkaukselle.
Vatsa ja selkälihakset kuntoon ensin ja liikuntaa paljon
Nimenomaan mutta liikkuminen loppuu jossakin vaiheessa ja leikkaus ainut vaihtoehto.
Omani vihoittelee ja taas on odotettava liikuntakyvyttömyyttä tai ulosteen karkaamista, sitten leikkaus.
Lisäyksenä vielä että ennen ensimmäistä leikkausta selkä oli "terve". Oireet pelkästään jalassa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei leikata ilman halvausvaaraa.
Pelkkä kipu ei ole peruste leikkaukselle.
Julkisella puolella varmasti näin, mutta onko yksityiselläkin?
"Useimmille vastaanotolleni tuleville välilevypullistumaleikkaus on paras ratkaisu."
https://www.helsinkihospital.com/tietoa-terveydesta/erikoislaakari-neuv…
Ap, ala säästää rahaa leikkaukseen yksityisellä. Julkisella saat vain luentoja kivunhallinnasta ja muuta soopaa, ehkä jopa halvaantumisen kaupan päälle.
Iso pullistuma ollut jo vuosia, ei lähde itsestään mihinkään. Vaivan kanssa joutuu vaan elämään.
Kelan mielestä ihan terve.
Selkäkipu hoidetaan voimistamalla torson lihaksia. Ei nykyään leikata eikä pötkötellä vaan mennään punttisalille, aluksi tarvittaessa kipulääkityksen kanssa.
Hoitosuositus on ollut tämä 30 vuotta, vaan ei tunnu menevän perille.
Itselläni on välilevyn pullistuma myös, ja näin minä sen kanssa pärjään.
Toipua? Ei siitä toivu. Ei se auta ku enää kivun kanssa.