Uskaltaako lappiin mennä yksin vaeltamaan

Jos olet nainen, niin en suosittele yksin vaeltamista. Jopa jänkhällä on muhamettilaisrikastuttajia kyttäämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuten tuolla aiemmin on sanottu: nykypäivänäkin on syytä ottaa mukaan kartta ja kompassi + varmistaa, että joku tietää mihin on menossa ja mikä on suunniteltu reitti. Matkapuhelinyhteyksiä voi saada hakeutumalla eksymisen jälkeen mahdollisimman korkeaan paikkaan tai jopa niinkin yksinkertaisesti, että kävelee ympyrää. Jos se ei onnistu, on mahdollista, että tekstiviesti menee perille.

ja aina kun maastossa kävelee, laitetaan mieleen maastomerkit. vaikka korkein kukkula tai joen haarautuminen, joen kaarre jne. sellaiset maastomerkit nimittäin löytyy myös kartasta ja niiden avulla voi kartasta katsoa missä suunnilleen on.  ja karttaan tietenkin merkitään lähtöpaikka ja mahdolliset autiotuvat.

Jeps. Puhelin tippuu lampeen tai akku loppuu, niin se on game over. Jos ei tiedä mitään maastossa liikkumisesta, niin ei todellakaan pidä yksinä lähteä Lappiin. Esim. jossain Nuuksiossa voi merkityillä reiteillä treenata ja oppia bongailemaan maamerkkejä, auringon suuntaa jne.

Ei kai siellä ole kenttääkään, mitä nyt noista eksyneiden etsimisistä voi päätellä. Jotain lentäjääkin pyysivät ottamaan yhteyttä vielä niillä seuduilla missä puhelin toimii, kun siellä määränpäässä ei pelaa.

Onko aloittaja sama, joka kyseli täällä porojen vaarallisuudesta ihmiselle?

Yksin retkeillessä matkat pitää suhteuttaa oman osaamiseen ja kunnon mukaan. Teen jonkin verran yksinvaelluksia ja jätän tällöin raskaimmat reitit ja tiukimmat aikataulut väliin sekä ylimitoitan varustuksen. Luonnollisesti jonkun pitää koko ajan tietää missä liikut. Suosittelen kuitenkin liikkumaan luonnossa yksin, on todella hieno tunne olla keskellä ei mitään, vain itsensä tukemana. Ja saa miettiä vain omia ajatuksiaan :)

Vierailija kirjoitti:

Jos olet mies niin uskaltaa. Naisena ei. Karhut ja sudet vaanii seuraavaa uhriaan ja kukaan ei kuule huutoasi autiossa tyhjyydessä.

Ensin ne syövät miehet, niin saavat enemmän rasvaista lihhoo.

Ei kannata ainakaan luottaa puhelimeen pätkääkään. Ne on ihan kaupunkilaitteita. Kunnon GPS-laite (vaikka jokin Garminin malli) ja vielä kompassi kaiken varalta sekä maastokarttoja alueelta. Ensin opeteltava toki suunnistamaan kartan ja kompassin avulla. Tosin kunnon Garmin pelastaa jo pois jos sitä osaa käyttää ja sellainen kestää pudottamiset ja kastumisetkin.

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaa mennä. Vartiointia ei ole, mutta harvemmin niissä autiotuvissa rikollisia liikuskelee. Voit myös ottaa arvokkaammat pikkutavarasi mukaan päivävaellukselle ja vaikka kätkeä rinkkasi maastoon, jos epäilet että jotain voidaan viedä

Kaikenlaiset kulkijat ovat nyt luonnon löytäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet mies niin uskaltaa. Naisena ei. Karhut ja sudet vaanii seuraavaa uhriaan ja kukaan ei kuule huutoasi autiossa tyhjyydessä.

Niin no onneksi ne karhut ja sudet eivät vaani miehiä, kun vain naisista hakee seuraavaa uhriaan. On ne vain pirun seksistisiä otuksia, kun vain naiset kelpaa.

Naiset on pehmeitä makupaloja! Miehet inhottavan jänteviä ja haisee pahalta 😅

Noilla taidoilla tärkein varuste yksin vaeltaessa on laminoitu henkilökortti kaulapussissa. Löytäjät tunnistavat ruumiin helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuten tuolla aiemmin on sanottu: nykypäivänäkin on syytä ottaa mukaan kartta ja kompassi + varmistaa, että joku tietää mihin on menossa ja mikä on suunniteltu reitti. Matkapuhelinyhteyksiä voi saada hakeutumalla eksymisen jälkeen mahdollisimman korkeaan paikkaan tai jopa niinkin yksinkertaisesti, että kävelee ympyrää. Jos se ei onnistu, on mahdollista, että tekstiviesti menee perille.

ja aina kun maastossa kävelee, laitetaan mieleen maastomerkit. vaikka korkein kukkula tai joen haarautuminen, joen kaarre jne. sellaiset maastomerkit nimittäin löytyy myös kartasta ja niiden avulla voi kartasta katsoa missä suunnilleen on.  ja karttaan tietenkin merkitään lähtöpaikka ja mahdolliset autiotuvat.

Jeps. Puhelin tippuu lampeen tai akku loppuu, niin se on game over. Jos ei tiedä mitään maastossa liikkumisesta, niin ei todellakaan pidä yksinä lähteä Lappiin. Esim. jossain Nuuksiossa voi merkityillä reiteillä treenata ja oppia bongailemaan maamerkkejä, auringon suuntaa jne.

minä väitän, että yksin voi mennä Lappiin jopa ensimmäiselle vaellusreitille.

Kaikista ylimpänä olevien neuvojen lisäksi sanon, että kaikista tärkeintä on suunnittelu. Luotan siihen, että kokemattomat valetajat  eivät lähde millekään kokeneiden vaeltajien reiteille, vaan katsovat jotain pieniä reittejä. Muistan ainakin itse ensimmäiseltä vaellukeltani että ei sitä kovin kauas asutuksesta (lue: autiotuvasta) lähtenyt, kun aika nopeasti tajusi, että täällä ei tosiaan ole ketään missään. Silti sai ihan kivan ruumillisen rääkin ja mielen lepoa, kun sai olla keskellä ei mitään missä ei mitään kaupungin hälyjä tai turistien kiljuntaa kuulunut (nyt korona-aikaan ehkä Lapissakin on liikaa porukkaa lomailemassa). tuo on hyvä vinkki tuo gps-laite, mutta niihinkin voi tulla vikoja, josta syystä komapssin käytön opiskelu on ehdoton must, kuten molemmat yllä olevat (ja muutkin tässä ketjussa) ovat sanoneet.

Suunnittelu on tärkeää, katsoo kotona kaikessa rauhassa valmiita reittejä ja lukee autio-  ja lepotupien etikettiä ja se kartan ja kompassinlukuharjoitukset.

(Meillä muuten paikallinen suunnistusseura järjestää aina välillä kompassikouluja, varmasti muuallakin suomessa. )

Vierailija kirjoitti:

Jos olet nainen, niin en suosittele yksin vaeltamista. Jopa jänkhällä on muhamettilaisrikastuttajia kyttäämässä. 

Juu, ihan varmasti. Ne ei ainakaan Lapin erämaassa kovin kauaa selviäisi.

Jos lähtisin, ottaisin varmuudeksi mukaan kaksi puhelinta, eri operaattorien liittymillä. Toinen vedenpitävässä pussissa koko ajan, paitsi powerbankin avulla tietysti huolehtisin latauksesta välillä.

Ota aina mukaan tulitikut, vara akkuja kaksi kännyä ja pilli sekä peili.

Tulitikuilla saat nuotion (varovainen tulen kanssa sitten, perkaa nuotionpohja mullelle, vesi lähellä.). Varakänny jossa myös paikannin päällä. Värikkäät miel punaiset vaatteet.

Aurinkolaturi, niitä on viuhkamaisia pieniäkin.

Pillillä saat ääntä kauas .

Jos eksyt peilillä saat vilkutettuun lentokoneelle.

Nämä mukaan.

Aina 2 l vettä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuten tuolla aiemmin on sanottu: nykypäivänäkin on syytä ottaa mukaan kartta ja kompassi + varmistaa, että joku tietää mihin on menossa ja mikä on suunniteltu reitti. Matkapuhelinyhteyksiä voi saada hakeutumalla eksymisen jälkeen mahdollisimman korkeaan paikkaan tai jopa niinkin yksinkertaisesti, että kävelee ympyrää. Jos se ei onnistu, on mahdollista, että tekstiviesti menee perille.

ja aina kun maastossa kävelee, laitetaan mieleen maastomerkit. vaikka korkein kukkula tai joen haarautuminen, joen kaarre jne. sellaiset maastomerkit nimittäin löytyy myös kartasta ja niiden avulla voi kartasta katsoa missä suunnilleen on.  ja karttaan tietenkin merkitään lähtöpaikka ja mahdolliset autiotuvat.

Jeps. Puhelin tippuu lampeen tai akku loppuu, niin se on game over. Jos ei tiedä mitään maastossa liikkumisesta, niin ei todellakaan pidä yksinä lähteä Lappiin. Esim. jossain Nuuksiossa voi merkityillä reiteillä treenata ja oppia bongailemaan maamerkkejä, auringon suuntaa jne.

minä väitän, että yksin voi mennä Lappiin jopa ensimmäiselle vaellusreitille.

Kaikista ylimpänä olevien neuvojen lisäksi sanon, että kaikista tärkeintä on suunnittelu. Luotan siihen, että kokemattomat valetajat  eivät lähde millekään kokeneiden vaeltajien reiteille, vaan katsovat jotain pieniä reittejä. Muistan ainakin itse ensimmäiseltä vaellukeltani että ei sitä kovin kauas asutuksesta (lue: autiotuvasta) lähtenyt, kun aika nopeasti tajusi, että täällä ei tosiaan ole ketään missään. Silti sai ihan kivan ruumillisen rääkin ja mielen lepoa, kun sai olla keskellä ei mitään missä ei mitään kaupungin hälyjä tai turistien kiljuntaa kuulunut (nyt korona-aikaan ehkä Lapissakin on liikaa porukkaa lomailemassa). tuo on hyvä vinkki tuo gps-laite, mutta niihinkin voi tulla vikoja, josta syystä komapssin käytön opiskelu on ehdoton must, kuten molemmat yllä olevat (ja muutkin tässä ketjussa) ovat sanoneet.

Suunnittelu on tärkeää, katsoo kotona kaikessa rauhassa valmiita reittejä ja lukee autio-  ja lepotupien etikettiä ja se kartan ja kompassinlukuharjoitukset.

(Meillä muuten paikallinen suunnistusseura järjestää aina välillä kompassikouluja, varmasti muuallakin suomessa. )

Mutta miksi pitäisi aloittaa siitä vaikeimmasta, jossa etäisyydet on pitkiä ja apu kaikkein kaueimpana, jos jotain sattuu?

Suomi on täynnä luonnonpuistoja, metsiä ja alueita, joilla harjoitella luonnossa liikkumista. Itse olen lapsesta asti liikkunut luonnossa, ollut partiossa, leireillä ja sen jälkeen myös liikkunut luonnossa hyvin monenlaisissa olosuhteissa, niin yksin kuin muiden kanssa. Näin jälkikäteen ajateltuna hirvittää jotkut reissut, mitä tuli yksin tehtyä. Onni oli matkassa ettei mitään tosiaan sattunut.

Vaikka ymmärrän jotain luonnosta, osaan perus erätaidot ja ensiapua hieman, en lähtisi Lappiin yksin vaeltamaan, ainakaan ilman hyvin huolellista perehtymistä ja taitojen kertaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuten tuolla aiemmin on sanottu: nykypäivänäkin on syytä ottaa mukaan kartta ja kompassi + varmistaa, että joku tietää mihin on menossa ja mikä on suunniteltu reitti. Matkapuhelinyhteyksiä voi saada hakeutumalla eksymisen jälkeen mahdollisimman korkeaan paikkaan tai jopa niinkin yksinkertaisesti, että kävelee ympyrää. Jos se ei onnistu, on mahdollista, että tekstiviesti menee perille.

ja aina kun maastossa kävelee, laitetaan mieleen maastomerkit. vaikka korkein kukkula tai joen haarautuminen, joen kaarre jne. sellaiset maastomerkit nimittäin löytyy myös kartasta ja niiden avulla voi kartasta katsoa missä suunnilleen on.  ja karttaan tietenkin merkitään lähtöpaikka ja mahdolliset autiotuvat.

Jeps. Puhelin tippuu lampeen tai akku loppuu, niin se on game over. Jos ei tiedä mitään maastossa liikkumisesta, niin ei todellakaan pidä yksinä lähteä Lappiin. Esim. jossain Nuuksiossa voi merkityillä reiteillä treenata ja oppia bongailemaan maamerkkejä, auringon suuntaa jne.

minä väitän, että yksin voi mennä Lappiin jopa ensimmäiselle vaellusreitille.

Kaikista ylimpänä olevien neuvojen lisäksi sanon, että kaikista tärkeintä on suunnittelu. Luotan siihen, että kokemattomat valetajat  eivät lähde millekään kokeneiden vaeltajien reiteille, vaan katsovat jotain pieniä reittejä. Muistan ainakin itse ensimmäiseltä vaellukeltani että ei sitä kovin kauas asutuksesta (lue: autiotuvasta) lähtenyt, kun aika nopeasti tajusi, että täällä ei tosiaan ole ketään missään. Silti sai ihan kivan ruumillisen rääkin ja mielen lepoa, kun sai olla keskellä ei mitään missä ei mitään kaupungin hälyjä tai turistien kiljuntaa kuulunut (nyt korona-aikaan ehkä Lapissakin on liikaa porukkaa lomailemassa). tuo on hyvä vinkki tuo gps-laite, mutta niihinkin voi tulla vikoja, josta syystä komapssin käytön opiskelu on ehdoton must, kuten molemmat yllä olevat (ja muutkin tässä ketjussa) ovat sanoneet.

Suunnittelu on tärkeää, katsoo kotona kaikessa rauhassa valmiita reittejä ja lukee autio-  ja lepotupien etikettiä ja se kartan ja kompassinlukuharjoitukset.

(Meillä muuten paikallinen suunnistusseura järjestää aina välillä kompassikouluja, varmasti muuallakin suomessa. )

Mutta miksi pitäisi aloittaa siitä vaikeimmasta, jossa etäisyydet on pitkiä ja apu kaikkein kaueimpana, jos jotain sattuu?

Suomi on täynnä luonnonpuistoja, metsiä ja alueita, joilla harjoitella luonnossa liikkumista. Itse olen lapsesta asti liikkunut luonnossa, ollut partiossa, leireillä ja sen jälkeen myös liikkunut luonnossa hyvin monenlaisissa olosuhteissa, niin yksin kuin muiden kanssa. Näin jälkikäteen ajateltuna hirvittää jotkut reissut, mitä tuli yksin tehtyä. Onni oli matkassa ettei mitään tosiaan sattunut.

Vaikka ymmärrän jotain luonnosta, osaan perus erätaidot ja ensiapua hieman, en lähtisi Lappiin yksin vaeltamaan, ainakaan ilman hyvin huolellista perehtymistä ja taitojen kertaamista.

Lappi on laaja alue ja siellä on helppojakin kohteita: ei tarvitse aloittaa vaikeimmasta.

Sanotaanko näin, et kannattaa ottaa varapuhelin mukaan. Ns. luottokorttipuhelin on pieni ja maksaa sen 10-20€:a. Ja siihen vaikka prepaid. Nestekidenäyttö tms.

On laite, jos älykännykkä simahtaa, vaikka aurinkolaturi. Tai sellainen mitä saa pumpattua.

Muutamilla oivalluksilla saa tehtyä tuon normaalivaellusten osalta siedettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

En lähtisi yksin, yllä jo esimerkkejä miksi. Älytöntä lähteä yksin. 

Minusta on ihan selvä asia, ettei kaikilla ole mukaan ketään. Minäkin saisin mennä yksin jos sinne tahtoisin lähteä. Täytyy myös muistaa se, että kaikilla ei ole edes ketään kelle soittaa ja kertoa reiteistään tms. Sitten vielä joku sanoo, että yksin voi mennä kaikkialle, mutta ei se aina ole niinkään ja voi sattua jotain.

Täällä porukka pitää yksin vaeltamista vaarallisena?

No just joo. Ehkä jos on täydellisen avuton ja rapakuntoinen tumpelo, mutta ns. normaalille ihmiselle esim. Lapin merkityt vaellusreitit on ihan piece of cake, oli yksin tai ei.

Rinkan uskaltaisin jättää autiotupaan, mutta arvotavaroita en.

112 sovellus kannattaa ladata.