Miten lapsuudenperheesi asumismuoto on vaikuttanut omaan asumismuotoosi?

Haaveista saa myös kertoa, jos oma nykyinen asumismuoto ei ole se kaikista parhain.

Ei mitenkään. Asuimme eri kerrostaloissa koko lapsuuteni ajan.

Itse olen asunut sekä kerrostalossa että omakotitalossa aikuisena. Molemmissa on puolensa. Nyt olen asunut omakotitalossa jo 30 vuotta, enkä enää osaisi asua kerrostalossa.

Asuimme kerrostalossa kunnes muutimme  omakotitaloon isolla pihalla kun olin noin 9v.

Muutin 18v takaisin kerrostaloon.

En tiedä vaikuttiko se elämäni ensimmäiset 9v kerrostalossa asuminen ollenkaan vaiko ei mutta tykkään enemmän kerrostalosta. Varsinkin kun on käynyt tuuria naapureiden suhteen ja ovat melko hiljaisia kaikki.

Haaveilen että pääsisin ylemmäs asumaan. Asun kakkosessa mutta haluaisin asua seiskakerroksessa.

Asuin todella isossa kerrostalo asunnossa kaupungissa, nyt asun isossa omakotitalossa maalla ilman naapureita.

En pidä että kukaan häiritsee rauhaani ja en pidä kaupungeista enkä metelistä enkä halua asua muiden ehdoilla.

Haluan pestä pyykkini koska haluan ja kuunnella musaa ulkona täysiä koska haluan ilman että kukaan bessewisser tulee saarnaamaan.

Asuin vanhempieni kanssa omakotitalossa enkä sen koommin ole sellaiseen kaivannut.

Ehkä on vaikuttanut siten, että olen pitänyt omakotitalossa asumista itsestään selvänä.  En tullut ajatelleeksi muuta vaihtoehtoa kun olin tottunut omaan pihaan.

Ilman 200000 neliön tonttia en osaisi olla.

Totuin jo lapsena kerrostalon helppouteen.

Olen asunut lapsuudessa sekä kerrostalossa, rivitalossa että omakotitalossa. Suurimman osan elämästäni olen asunut kerrostalossa. Nyt asun omakotitalossa ja rakastan, kun voi mennä omalle pihalle milloin vain ja juomaan aamukahvit terassille 😍Ranta ja laituri on puolen kilometrin päässä. Lisäksi on viileämpää huomattavasti kuin kerrostalossa mikä näillä helteillä on enemmän kuin plussaa.

Asun synnyinkodissani eli kyllähän se jotain vaikutti!

Asun omakotitalossa itseasiassa lapsuudenkodissani mutta en hoida puutarhaa.

Ekat 12 v kerrostalossa, sitten omakotitalossa kunnes lähdin opiskelemaan. Nykyisin viihdyn molemmissa, käytännön syistä (sijainti työpaikkaan nähden, hinta) kerrostalossa tyytyväisenä. Mökille noin 30 min ajoa niin siellä saa olla luonnon helmassa.

Asuin omakotitalossa siihen saakka kunnes muutin parikymppisenä kerrostaloon. Muutaman mutkan kautta löysimme samasta kylästä hyvän ison tontin ja rakensimme siihen perheellemme omakotitalon.

En pelkää työn tekemistä ja Kerrostalossa kuolisin kurjuuteen, naapureiden liian lähellä olemiseen ja muiden ääniin.

Olen aina asunut kerrostalossa. Mökki oli jo isoisovanhemmilla ja samoilla suvun mailla on oman perheenikin mökki. Molempi parempi.

Asuimme suuressa omakotitalossa lapsuuteni ja nuoruuteni. Nyt asun keskustassa suuressa kerrostaloasunnossa, ei pihatöitä, ei lumitöitä, ei rännejen putsausta tai jatkuvaa remonttia. Ihanaa!

Asuin lapsena omakotitalossa ja totuin siihen, että tilaa on. Vaikuttaa niin, että ahdistun pienessä kopperossa, enkä halua edes näin sinkkuna asua kolmiota pienemmässä kämpässä. 

Lapsuudenperheeni asui vuosien mittaan kolmessa omakotitalossa, joista viimeisin itse rakennettu. Kyläyhteisö. Inhosin sitä asumismuoto. En vain soveltunut.

Minä lähdin riemusta kiljuen Helsingin ja Vantaan rajalle kerrostaloon, josta useaan eri kerrostaloon Helsingissä, mm. Eiran ja Kallioon, Haagaan. Viimeisin siellä omistusasunto. Kun tuli perhettä, tehtiin se viimeinen virhe: muutettiin lähikuntaan nukkumalähiöön rivitaloon lasten vuoksi.

Nyt sitä paskaa ei saada edes myytyä, koska rakenteet ovat homeessa eikä hallitusta ja isännöitsijää asia kiinnosta. Home siis haisee. Asunto-osakeyhtiölaki ja vastuut taloyhtiössä ovat meille selvät, mutta heille ei. Nyt asian aloittamista on siirretty jo kuukausi. Kiusaaminen on niin kivaa heille.

Asia siirtyy kesän lopussa juristille, joka saa hoitaa asian loppuun. Me emme yksikään tule koskemaan enää asiaan, koska vastassa on psykopaattinen narsisti -taloyhtiön peejii. Isännöitsijä lähti lätkimään tai ehkä irtisanoutui, mutta peejii vain toistelee hänen nimeään isännöitsijänä. Kaikki ovat lomalla samaan aikaan. Remontti olisi saatu aloitettua heti kesäkuun alussa, mutta olikin kivempaa vetkuttaa ja kiusata. Asumisterveystarkastaja ehtii paikalle vasta syyskuussa.

Olen onnellinen, että yhdellä meistä on toisessa kaupungissa uusi omistusasunto ja muilla uudet, hyvät vuokra-asunnot. Ei meillä ole hätää. Rahaakin riittää, mutta emme aio maksaa toisten laskuja. Juristi saa hoitaa niin, että me saamme korvauksia viivyttelystä. Juristi on jo mainittu heille.

Että ei omistusasuntoni, ei omakotitaloon, ei rivitaloon. Kerrostaloon!

Asuttiin lähiössä betonikerrostalossa ja myöhemmin tiilirivarissa. Pihat oli tympeitä, aidattuine nurmialueineen ja sisällä oli vielä tympeämpää: harmaita muovimattoja ja beige-valkoiset seinät. Ihailin lapsena muutaman kaverin isoja omakotitaloja. Erityisesti ”jännittäviä” vähän vanhempia monikerroksisia ja -huoneissa puutaloja. Silloin uudet, 90-luvun avarat laatikot olivat tylsiä mun makuun. Olen aikuisiällä asunut useammassa paikassa ja aina olen valinnut jollain tavalla hieman erikoisia taloja tai paikkoja. Lähiöön kerrostaloon, tai rivariin en enää ikinä halua. Nyt asutaan vanhassa puuomakotitalossa ja tuntuu, kuin tällä talolla olisi ihan oma persoonansa. Ihana talo <3

On sillai etten osaa asua kerrostalossa. Häiriinnyn muiden metelistä.

En ole koskaan asunut muualla kuin kerrostalossa. En kuitenkaan usko, että lapsuudenperheen asumismuoto vaikutti asiaan. Vietimme kuitenkin kaikki kesät äidin kotipaikalla vanhassa rintamamiestalossa, jossa iso piha ja muutama hehtaari metsää ympärillä. Aikuisena asumismuotooni on vaikuttanut vain ja ainoastaan se, etten ole yhtään remontti- tai pihaihminen. Kerrostalo on helpoin valinta.