Ketuttaa miehen utelias sukulainen jo valmiiksi, kohta alkaa juhlat.

Vierailija kirjoitti:

Käytän yleensä ”tyhmä, mutta ystävällinen” -taktiikkaa. Teeskentelen, etten ymmärrä mitä tietoa minulta halutaan. Jos tämä ei toimi, keskustelun voi tosiaan kääntää asianomaisen heikkouksiin tiukassa paikassa. Hänelläkin on asioita, joista ei halua puhua. Toinen tekniikka on olla äärimmäisen tylsä ja jaaritteleva. Jos siis kysytään, että ei sillä Penalla mitään naista ole, kun Mirja oli sen jonkun tytön kanssa nähnyt s-marketissa, kuittaa alkuun, että et tiedä. Tästä voit edetä erittäin mutkittelevaan tarinaan marketin päiväysvanhasta tuotteesta.

Kyllä , nämä ovat myös minun taktiikoitani. Tyhmyys ja asian vierestä puhuminen. Ja jos tilanne on oikein paha ja verenpaineet tapissa, olen myös joskus kysynyt uteliasta itseltään jotakin epähienotunteista muka ihan tyhmänä että sais tukittua sen suun.

Olen myös jaaritellut pitkäveteisesti omista "terveysasioistani" (vähän hatusta vetäen). Puhun pahasti toisen päälle. Yleensä kun alkas pohdiskella eri lääkkeiden sivuvaikutuksia toinen häipyy. Voisin myös jarrutella jostakin omasta harrastuksistani ( josta kukaan muu ei ole kiinnostunut) tosi yksityiskohtaisesti luennoimalla. Tai sitten otan humpuuki uskonto-kortin: ehdotan uteliaalle yhteistä välirukousta kodinhoitohuoneessa ennen santsikuppikierrosta ja kerron yksityiskohtaisesti pinkistä yksisarvis-yhteisöstä, johon olen juuri liittynyt ( ehkä vähän budhismiin kallellaan, piirteitä myös mormooneista. Voisin siis kiinnostuneena virittää siten keskustelun vaikkapa miniavioisuudesta ja kysyä kokemuksia).

Kysyn takaisin jotain vielä typerämpää tai kysyn että mitä hän tekee sillä tiedolla.

Joskus sanon että en tiedä, jos haluat tietää henkilön xx kuulumiset ole hyvä ja soita hänelle ja kysy.