Tässäkö tää oli...

mikä hätänä?

Miten pilasit? Niin kauan kun on elämää on toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Miten pilasit? Niin kauan kun on elämää on toivoa.

Olemalla täysin pas ka äiti. Kaikista ei vaan ole äidiksi ja minä olen sellainen. Lisänä vielä kaikenlaiset mt-sairaudet... Niinhän sitä sanotaan, mutta pelkään ettei toivoa ole, eikä pian elämääkään.

Hei, hae apua. Minulla hoitosuhde ja lääkitys korjasi elämän lopulta. Vuosien työ mutta kyllä se on mahdollista.

Mitään et ole pilannut, ei kukaan valitse sairastua :)

Ja kaikki on vielä korjattavissa. Jopa se elämänilo ja halu löytyy sieltä, lupaan. Vaikka nyt olisi kuinka mahdottoman tuntuinen ajatus ja kuulostaisi pelkältä lässytykseltä.

Niin. Sitähän se on. Ei siis oli, vaan sitä se ON.

Ensin vietät hienoa aikaa naapurin lasten kanssa ja olet onnellinen. Menet kouluun samojen naapurin lasten kanssa ja saat vielä uusia ystäviä. Tätä jatkuu yhdeksännelle luokalle. Sitten jatkat sieltä opiskelemaan, voi olla että löysit hyviä uusia ystäviä, juhlit, tulee ensimmäisiä seksikokemuksia, ja elämässä menee lujaa, haluat hirveän nopeasti aikuistua ja valmistua.

Sitten alkaa työelämä. Sama påskaa aamusta iltaan, illalla pari tuntia vapaata "perhe-elämää", kunnes tajuat että sitä samaa se on eläkeikään saakka. Lapsia tulee muutama, kasvatat niitä, parin lapsen jälkeen loppuu kiinnostus ja suoritat sen jo rutiinilla. Koko ajan samaa, heräät, menet töihin, tulet töistä, syöt, pari tuntia vapaata jolloin ei ehdi tekemään mitään, sitten taas nukkumaan, heräät, menet töihin............. Ystävien kanssa et enää pidä hauskaa, hyvä jos kerran vuodessa saat laitettua viestin. Töissä on "ystäviä", eli työkavereita, joita et tunne. Kehenkään et saa enää luotua uusia suhteita, hoidat lapset, menet töihin, tulet töistä, syöt, nukut.............

Kaikilla on ihan samaa påskaelämää! Kaikilla, myös niillä joilla ei ole mt-ongelmia!

Käy juttelemassa jonkun ammatti-ihmisen kanssa hetken ajan. Kesäaika on siitä hyvä, että monet mt-puolen kuntoutujatkin pitävät kesälomaa, joten lomista huolimatta heillä on nopeammin aikoja akuuttitilanteita varten.

Vierailija kirjoitti:

Hei, hae apua. Minulla hoitosuhde ja lääkitys korjasi elämän lopulta. Vuosien työ mutta kyllä se on mahdollista.

Mitään et ole pilannut, ei kukaan valitse sairastua :)

Ja kaikki on vielä korjattavissa. Jopa se elämänilo ja halu löytyy sieltä, lupaan. Vaikka nyt olisi kuinka mahdottoman tuntuinen ajatus ja kuulostaisi pelkältä lässytykseltä.

Minulla on hoitosuhde ja lääkitys. Ei ne minua mitenkään paremmaksi muuta. Lapsetkin alkaa olla aikuisia ainakin numerollisesti. Kai tämä on katsottava (katkeraan) loppuun asti.

Niin...tiedät varmaan ettei tuo itsesäälissä kiereskeleminen auta asiaa yhtään. Menneitä ei voi muuttaa, mutta voit kyllä vaikuttaa tulevaan.

Valuiko asfaltille autosta glykoli?