Varasin mökin ja olen täällä nyt toista iltaa: Tätä en ottanut huomioon!

Karhuja. Ensin kaupalla roskapussi vieressä iso karhuvaara-kyltti jossa karhun käpälä kahmaisee jäätelöpaperia. Kysyin karhuista myyjältä. Sanoi että kuuma aihe. Päivittäisiä karhuhavaintoja tehdään, sudet vieneet useita koiria ja niitäkin riittää mutta karhuja valtavasti. Isot karhuvuodet ollut talvet 1867- 1869, melkein kaikki julkiset karhuntaljatkin noilta vuosilta.
Nykyään karhuja paljon enemmän. En ollut oikein ajatellut karhuaaioita. Vuokrasin mökin lammen rannalta kahdeksi viikoksi. Olen jo lähimaastossa nähnyt hajotettuja mehiläispesiä ja raavittuja puita, useat jäljet näin pienellä lenkillä.
Tarkoitus oli tulla pariksi viikoksi harrastamaan maastojuoksua ja uimaan hiekkalammissa. Tämä Karhuvaara sekoittaa suunnitelman.
Mökissä useita karhuvaroituksia. Mitään ruuaksi kelpaavaa ei saa laittaa ulos edes roskikseen, pihalla on kuusi liiketuunistinvaloa karhujen varalta.

Onneksi olen veljeni autolla matkassa ja hän harrastaa moottoripyöriä niin käytössäni on suolasirottimen kokoinen motskarin varashälytin jota ulvauttelen välillä. Veli sanoi että sen akku kestää vuoden mutta entäpä jos karhupiippari pettää pahimmilla hetkillä?
Jos tämmöiseen mennään että ihmisten oltava henkensä kaupalla valtavien petolaumojen keskellä niin varusteet on saatava että metsässä uskaltaa olla. Sopivat petokannat hyvä mutta ylisuuria kantoina ruoka loppuu ja tottuvat ihmisiin ja silloin uhriksi jää sattumanvarainen pedon kohdannut.
Muualla missä on paljon petoeläimiä niin ihmisillä on aseet, karhu ei ole täälläkään mikään söpö mesikämmen erilliskarhu vaan aivan sama peto jota vastaan jokainen varustautuu asein vaikka Islannissa ja Alaskassa. Täällä vain moninkertaiset tiheyden ja paras saaliseläinkanta niille!
Tuo ulvahdus kyllä kiinnittää niiden huomion jo liian kaukaakin ja tottuvat tuohonkin. Luontokuvaajat sanovat että kuvattavaa tottuu viikossa ihmisen hajuun eivätkä enää väistä ihmistä. Eli toisen viikon sitten juoksentelee tuolla näiden menetetty yleisen ihmisvarovaisuuden alueellaan. Tuo varovaisuus tulee vain vieraan läsnäolosta eläimille ja varovaisuus haihtuu pian kun ihminen pysyy alueella.
Lopulta sitten kohtaaminen on väistämätön.
Myönnän, pelottaa!