oletteko ostaneet asuntonne tunteella vai järjellä?

Rahalla.

Ota se joka tuntuu kodille

Tein sen sen mukaan minne lypsääjäni suostui muuttamaan.

Tunteella ehdottomasti.

Kriteerit olivat: sijainti elilyhyt työmatka julkisilla ja koulut ja palvelut sekä lenkkeilymaastolähelöä, oma tontti, kaukolämpö, siisti kunto, ei yli 15v vanha asunto, ei vesivahinkoja/hometta ym.

Tingittiin: asunnon koosta

Yritin käyttää järkeä mutta tunteella se lopulta meni, kodista kuitenkin kyse. Onneksi ei tullut kuitenkaan tehtyä huonoja kauppoja, vaan sijoituskin osoittautui lopulta hyväksi.

Kyllä pankin antaman lainan suuruus asetti asunnolle kriteerit. Eipä siinä sen kummenpaa tunnetta ollut, mitä nyt viisi kertaa nettotulot oleva laina hirvitti.

Molemmilla

Järjellä, menee sijoitukseen

Asunto ihastukseni osoittautui painajaiseksi. Olisi kai pitänyt hälytyskellot soida, kun tarjoukseni meni läpi, vaikken itsekään niin uskonut.

Hinta oli niin hapa.

Yläkerrassa asui hirviö pariskunta, joka terrorisoi koko taloa. Muuttoliikettä oli tuolloin samassa talossa paljon, ihmiset ei jaksaneet V****loita.

Riippuu ihan elämänvaiheesta. Jos etsinnässä on loppuelämän koti, tunteella. Jos jossain vaiheessa tulee tarvetta vaihtaa isompaan/toiseen (esim perheenlisäys tai varsinkin pk-seudulla pakollinen asuminen eka pienemmässä..) silloin asuntoa tulee ajatella sijoituksena ennen kaikkea.

Mieheni osti homopoikaystävänsä kanssa pienen "mummonmökin". Huono ostos, mutta nyt saa sentään omasta maasta perunat ja porkkanat. Myös hiukan punajuuria.

En koskaan tee mitään asioita tunteella. Ehkä sen takia olen niin onneton. Vastasinko kysymykseesi?