Miten näihin hyperaktiivisiin ihmisiin pitäis suhtautua?
Kaveri on koko ajan menossa, oikea "kyläluuta". Kaiket päivät ovat täynnä säpinää, aina vieraita tai vierailulla. Itse olen rauhallisempi tapaus, pelkkä vierestä seuraaminen uuvuttaa. Voisin sanoa rehellisesti, että olen "väsyneempi " tapaus ( ja musta mielestäni myös sen väsymyksen huomaa). Aina jos mainitsen väsymyksestä kaverilleni (itselläni myös sairauksia jotka aidosti aiheuttavat uupumusta ja toimintakyvyttömyyttä), hän alkaa vuodattaa kuinka väsynyt itse on. Mieleni tekee sanoa, etten mitenkään huomaa hänestä väsymyksen merkkejä ( en todellakaan näe että olisi väsynyt) , ja toisaalta miten hän voi väsyneenä jaksaa koko ajan organisoida itselleen tuota tekemistä? Onko ihmisillä vain "tapana valitella" väsymystä vaikkei sellaista oikeasti olekaan? Itse ainakin puhun ihan täyttä totta väsymyksestäni ja se tarkoittaa aidosti sitä, että päivässä voi olla max yksi skarppaamista vaativa tapahtuma, ja sitten olen pois pelistä.
Kommentit (7)
Mulla on oikeastaan sama. Itse ajattelen sen jotenkin, että minun energiataso on paljon matalampi, kuin joillain muilla. Kyllä minäkin kestän säpinää ja toisinaan haenkin sellaista, osaan olla ihmisten kanssa, eli en ole mikään erakko, mutta sitten kun tulen kotiin, olen aivan poikki. Esim. en töiden jälkeen jaksa heti jonnekin salille, vaan minun on pakko kerätä energiat taas ennen kuin pystyn tekemään muuta. Enkä halua, että joku välittömästi tulee kyläilemään, kun tulen vaikka jostain reissusta tai töistä. Lämpenen hitaasti ja haluan ottaa oman aikani ladatakseni akkuja. Viihdyn tosi hyvin yksin, mutta pidän ihmisten kanssa olemisesta, olen puhelias ja osallistuva. En minä tiedä onko se introversiota vai ei.
Kyse voi olla siitä, että sillä omalla asteikollaan energinen ihminen saattaa kokea itsensä väsyneeksi. Se mikä hänelle on väsymystä, on jollekin toiselle normaali tila.
Tämä logiikka pätee muihinkin kokemuksiin. Esim. minun elämäni on yleensä tosi rauhallista ja hidastempoista, joten saatan kokea stressaavaksi viikon jolla on jotain ylimääräistä tehtävää, esim. täytyy pakata matkaa varten. Joku kiireistä arkea elävä saattaisi nauraa, että eihän tuo nyt ole yhtään stressaavaa.
Mutta on myös ihmisiä, jotka valittelevat tavan vuoksi, sanoakseen jotain, yleensä jotain keskustelukumppania myötäilevää.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Kyllähän ihmiset saattavat väsyneinä esimerkiksi olla puheeliaampia, ja vähän sählätä. Anna hänen olla väsynyt omalla tavallaan. Ehkä hän kokee tarvetta osoittaa itselleen, että jaksaa kyllä - ja rauhoittumisen sijaan lisääkin aktiivisuutta. Se on hänen tapansa.
En itsekään ymmärrä tuollaisia duracell pupuja. Ja sitten kuitenkin he ovat kauhean stressaantuneita? Jos ovat, niin miksi haalivat kauheasti luottamustehtäviä, opiskeltavaa, töitä ja ihmissuhteita? Itse pidän rauhallisesta elämästä ja olen elämäni sen mukaan suunnitellutkin enkä koe kauheaa kiirettä nykyään. Raskasta katsoa kun joku kertoo että herää neljältä aamulla tekemään jotain että ehtii kaiken. Tuollaisia myös tuntuu ärsyttävän kauheasti levollisemmat ja "hitaammat" ihmiset. No ehkä se on vähän molemminpuoleista, vaikka enemmän kuin ärsyyntynyt olen ihmeissäni. Ehkä synnynnäinen temperamentti on eri tai opitut tavat.
Minäkin tiedän yhden tällaisen duracellin, jonka on vielä jatkuvan pöhinän vuoksi päivitettävä joka käänne facebookiin.
Mä vähän epäilen että ihmiset jotka ei osaa/halua pysähtyä, pakenevat jotain. Ehkä menneisyyden möröt hyökkää tai jotain. Sairastuminen tai vammautuminen syöksee helpommin alkoholismiin.
Rakenna sohvastasi yksinäisyyden linnake. Älä vastaa puheluihin. Kyllä se siitä tasottuu.