Kamppailulajiharrastaja, miten taitosi auttavat sinua arkielämässä?
My story:
Olin cittarissa uikkarituomarina ja peilistä näin kun takanani olleelta asiakkaalta tipahti yläosa sellaisesta hyllystä. Olin hyvin ylpeä kun tajusin "takajalkaani" ojentamalla estäneeni koko hyllyn kaatumisen. Kukaan ei edes huomannut en edes itse ennenkuin jalkani oli jo hökötyksen laella. Se yläosa vasta leijaili lattialle kun jo suoristin mekkoani uhan torjuneena! Tuo tunne kun aika hidastuu on ihan parasta!
Ystäväni sanoo että hän kerran tuli liukastuttuaan kepeillä polilta ja luki sellaista kipsinhoito-ohjetta ja samalla kaatui toistamiseen, kertoi että ehti kaatuessaan lukea sen ohjeen, pysähtyi sillain liikkeessä. Sitten kaatui mutta heitti ohjeen menemään kun oli ehtinyt lukea ohjeen. Pysähtyi liikkeessä ja kykeni keskittymään kaatumistilanteessa. Hän on karateka joka aloitti lapsena.
Kommentit (3)
Olin autossa joka ajautui ojaan, ystävä nosti pudonnutta huulipunaa lattialta. Oltiin kaikki autossa vähän aikaa hiljaa kun se pysähtyi. Mun kädet puristi kaverin olkapäätä sillain sidontaa rattia vasten. Autosta irtosi pieni valopalanen joka hipaisi siltarumpua, muistan että ehdin vielä miettiä että kummallinen värisävy hänelle. Tuo sidonta puski auton takaisin tielle. Valtatie ja matkavauhti!
En tarvitse metsuria kaatamaan pihakoivuja. Hoidan ne itse kurkipotkuilla.
Kerran nappasin juuri kiipeämään oppineen lapseni pehmeästi jalalla kiinni kun hän oli putoamassa selälleen/ takaraivolleen tuolilta. Kädet olivat sidottuina sipulin leikkaamiseen.
Lisäksi väistelen sulavasti ostoskärryineen päällevyöryviä eläkeläisiä.
Yleinen koordinaatiokyky kai auttaa raskaiden esineiden nostamisessa ilman että tulee selkävammoja.