Lopetanko opiskelun?

Opiskelu kuitenkin kannattaa aina, vaikkei ala välttämättä olisi niin mieluinen.

Mitä opiskelet? Ei välivuosi välttämättä olisi maailmanloppu!

Ei sinulla mikään kiire ole valmistua. Opiskelu saattaa vuoden työnteon jälkeen motivoida aivan uudella tavalla! Ilmoita itsesi poissaolevaksi ja vetoa burnoutiin tms?

Nyt jos koskaan pidä välivuosi ja mene töihin. Tuollaisella menolla vain pää poksahtaa. Ja jos sinusta oikeasti tuntuu, että ala ei ole sinua varten niin silloin luultavasti on näin. Mielummin olet töissä ja tapaat ihmisiä kuin teet hidasta itsemurhaa turhissa opinnoissa.

Nyt jos koskaan pidä välivuosi ja mene töihin. Tuollaisella menolla vain pää poksahtaa. Ja jos sinusta oikeasti tuntuu, että ala ei ole sinua varten niin silloin luultavasti on näin. Mielummin olet töissä ja tapaat ihmisiä kuin teet hidasta itsemurhaa turhissa opinnoissa.

Onko oppilaitoksessa opintoneuvojaa tai psykologista apua, jolloin keskustelemalla voisi pohtia tilannetta ja mitä kannattaisi tehdä? Jos sinulla on jotain muitakin haasteita elämässä kuin opiskelut, niin kokonaistilanne voi olla aika kuormittava ja mahdolliset mielialahäirilöt, stressi tms. voi heijastua nyt opiskeluun ja motivaatioon, muistiin jne Jos saisit kokonaisvyyhteä puretuksi, se helpottaisi kaikin puolin elämääsi 

Mä lopetin tietojenkäsittelytieteen opinnot muutaman kk:n jälkeen ja menin töihin. Suurin syy oli ekana päivänä kuultu vastaus "miksi juuri tkt?" -kysymykseen: "nokun tietsikka on mun paras ystävä"

eihän siellä ois terveenä kestänyt :)))

Mäkin liputan välivuoden puolesta, jos sellainen kerta susta tuntuu houkuttelevalta. Motivaatiotta opiskelu voi pahimmassa tapauksessa johtaa loppuunpalamiseen, niin mulle itselleni ainakin kävi. Eikä ne opinnot tosiaan joskus tahdo edistyä niin millään, kun ei ole tarpeeksi kiinnostusta. Kannattaa pitää lyhyt paussi vapaaehtoisesti, ennen kuin joutuu pitämään pitkän paussin pakolla (kuten mulle itselle kävi: kolme vuotta sairaslomalla).

Sitä mä vähän ihmettelen, että kenen mukaan sun pitää valmistua äkkiä? Kannattaa miettiä, mitkä näiden patistelijoiden motiivit ovat. Ainakin monet päälle keski-ikäiset, jotka itse ovat ottaneet nuoruudessa rennosti ja sitten saaneet varmat työpaikat, haluavat nuoret äkkiä töihin maksamaan HEIDÄN eläkkeitään. Laiskoja ovat, mukamas. Ja monet sukulaiset vaan ajattelee, että mitä muutkin niistä ajattelevat. Se ei ole sun ongelmasi.

Opiskelen englantia. Pääaineopinnoissa ei sinänsä ole ongelmia, mutta ne kaikki muut..kaikki ne kivat sivuaineopinnot, joissa haluan olla hyvä. Mutta olen ihan paska, koska ne asiat katoaa mun päästä. IKINÄ aiemmin ei oo ollu tämmöstä ongelmaa. Tuntuu, etten enää edes pysty oppimaan.

En haluaisi tyystin keskeyttää, koska tiedän, että sitten tuntisin vaan tätä samaa syyllisyyttä saamattomuudesta. 

Ja sitten kun haluaisin ihan oikeasti joskus päästä niille kunnon palkoille, enkä vaan kiertää mäkkäristä toiseen burgereita flippaamassa.

Tämä on nyt suurella todennäköisyydellä toinen vuosi peräjälkeen kun en saa tarpeeksi pisteitä kasaan. Tämä on niin säälittävää. Tekis mieli itkeä. 

Painostus tulee lähinnä äidiltä. Isää ei voisi vähempää kiinnostaa, koska hän olettaa minun jatkavan perheyritystä. Lisäksi kaikki kaverit ovat pidemmällä opinnoissa ja osa valmistunut, ja tämä ahdistaa kun en halua olla viimeinen työelämässä. 

Ollappa Nuuskamuikkunen.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 18:06"]

Opiskelen englantia. Pääaineopinnoissa ei sinänsä ole ongelmia, mutta ne kaikki muut..kaikki ne kivat sivuaineopinnot, joissa haluan olla hyvä. Mutta olen ihan paska, koska ne asiat katoaa mun päästä. IKINÄ aiemmin ei oo ollu tämmöstä ongelmaa. Tuntuu, etten enää edes pysty oppimaan.

En haluaisi tyystin keskeyttää, koska tiedän, että sitten tuntisin vaan tätä samaa syyllisyyttä saamattomuudesta. 

Ja sitten kun haluaisin ihan oikeasti joskus päästä niille kunnon palkoille, enkä vaan kiertää mäkkäristä toiseen burgereita flippaamassa.

Tämä on nyt suurella todennäköisyydellä toinen vuosi peräjälkeen kun en saa tarpeeksi pisteitä kasaan. Tämä on niin säälittävää. Tekis mieli itkeä. 

[/quote]

Okei no musta toi kuulostaa vähän siltä, että niihin opintoihin liittyy joku ongelma, joka ei suoranaisesti liity opiskeltaviin asioihin. Just tollaiset saamattomuuden tuntemukset ja se olo, että kaikki muut saavuttaa enemmän. Kuten joku aikaisemmin ehdotti, voisit ottaa yhteyttä opintopsykologiin tai vastaavaan, jos sellainen löytyy. Tuollaiset ongelmat ovat nimittäin ihan hirveän yleisiä. Itse opiskelin Helsingissä ja musta tuntuu näin jälkeenpäin, että ehkä noin puolella opiskelutovereistani oli jonkinlaisia elämää aidoisti häiritseviä opiskeluongelmia jossain vaiheessa opintoja. Pelkästään teidän laitoksella on varmasti kymmenkunta ihan samassa tilanteessa olevaa muuta opiskelijaa. Saattaa jopa olla sellainen ryhmä, jossa näihin etsitään yhdessä ratkaisuja. Ainakin auttaa huomata, ettei kaikki muutkaan vietä kiiltokuvaelämää.

Siinä taas ei ole mitään säälittävää, että elämässä on ryppyjä joskus.

Onko sulla adhd tai add-tarkkaavaisuushäiriö? Luepa niiden oirekuvaukset. Mulla on samantyyppistä ongelmaa ja olen saanut aikuisena add-diagnoosin ja enemmän tukea opiskeluuni sen takia.

Olet ilmeisesti vielä nuori ihminen. Sinulla ei ole mikään kiire mihinkään opiskelujen suhteen ja hyvä että pääaineopinnot sujuvat hyvin. Nuoruuden kehityshaasteet ovat aika suuret, pitää itsenäistyä lapsuudenkodista (ja äidin miellyttämisestä), löytää opiskelupaikka ja löytää paikka opiskelijayhteisössä jne. Kannattaa olla itselle armollinen, kaikkien ei tarvitse valmistua opinnoista opintopolun mukaisesti, todellisuudessahan niin ei tosiaankaan aina tapahdu, eikä se merkitse että olisi jotenkin toisia huonompi, kaikilla kun on yksilöllinen elämäntilanne ja omat kasvun ja arjen haasteensa. Tunne muistin toimimattomuudesta voi johtua stressistä, ja stressimerkit on hyvä ottaa vakavasti. Yleisistä opintoaikatauluista huolimatta voit ihan hyvin opiskella siihen tahtiin mikä sinulle itsellesi on hyväksi. Ehkä jos pystyisit olemaan itseäsi kohtaan hyväksyvämpi voisit sillä lievittää stressiä, suorituspaineet taitavat nyt kuormittaa sinua aika tavalla. Ehkä jos sallisit itsellesi sen, jos haluat jatkaa opintoja etkä pitää välivuotta, että sivuopinnoissa ei tarvitse loistaa ja pärjätä, että arvosanat 2-3 ovat sinulle ihan riittävät tässä vaiheessa eikä sen tarvitse määrittää itsekunnioitustasi ja minäkuvaa. 

Jos tuota ei ole ollut aikaisemmin, olet ehkä vain uupunut tai masentunut, et välttämättä adhd.  Uupumuksen ja masennuksen tyypillisä oireita on saamattomuus ja ongeömat oppimisessa.

Joka tapauksesssa, ongelmasi ei ole mitenkään ainutlaatuinen.  Vot kyllä pitää välivuoden, mutta vähän ihmettelen, minne välivuodeksi menisit töihin rahaa keräämään, jos nyt kesätöistäsi et saa vuokrarahoja kokoon?  Onko jotain muuta tapaa saada vähän breikkiä? Voisitko päästä vaihtoon, vai onko vaihtppaikat teillä liian kilpailtuja? sihen prosseiin mene kyllä aikaakin, syksyksi et enää ehdi, mutta kevääksi ehkä? Sullahan on opinnoissasi joku pakollinen vaihto/kieliharjoittelu, voisiko sen yrittää jörjestää tähän väliin? Tai ehkä sun pitäisi ottaa sairaslomaa?

Kyllä, joka kolmas opiskelija ei saa kasaan "riittävää" opintopistemäärää. Eli ei ole mitään hävettävää, et ole tosiaankaan yksin tuossa tilanteessa. Erilaiset opiskeluun liittyvät "ongelmat" ovat yleisiä ja ongelmahan on yleensä ongelma lähinnä opintoja tarjoavan instanssin näkökulmasta, heidän rahoitushan on kiinni suoritetuista opintomääristä.  Se että omat opinnot suorittaa vähän hitaammin kuin koulutussuunnittelijat ovat suunnitelleet ei tee sinusta epäonnistujaa, vaikka tilanne nyt sinua ahdistaakin. Kireät aikataulutukset sopivat joillekin, mutta ei kaikille, eikä kaikissa elämäntilanteissa.