Mikä on paras max 20kg perhekoira?

Vehnäterrieri! Ei kyllä näytä yhtään pelottavalta...

Kävisikö bernhardilainen tai koirasusi?

Pinseri. Oikein valitsemalla hyvästä yhdistelmästä saat omia ihmisiä pyyteettömästi rakastavan sohvaperunan, joka on silti aina valmis puuhaamaan sitä mitä muutkin. Koulutusta vaatii mutta mikäpä rotu ei. Mainettaan parempi koira kaikin puolin. :)

No meiän labbis oli kyllä sohvaperuna. Ei ne kaikki tykkää aktiivisia olla. Häkellyttävän älykäs se oli ja suuri persoona, mutta laiskaa persaustaan ei tykännyt liikoja liikutella. Lenkilläkin kun yritin joskus käydä, niin sain vetää sitä perässäni kuin kyntöauraa ennen kuin oli pakko antaa periksi, ja niin me tyydyttiiin sit vain kävelemään rauhallisesti maisemia ihaillen ja kukkien terälehtiä nuuhkien.

Mun labbis oli ihana, rakastava, oikea ystävä, jollaista voin lämpimästi suositella vaikka lapsiperheeseen.

KUOLLUT KOIRA ON PARAS KOIRA!

 Ärsyttää nämä lässyttävät koiraihmiset.

Jos koiraa lähdetään valitsemaan periaatteella "pelottavan näköinen", suosittelen että pysyttelette vain niissä villakoirissa sängyn alla.

Suomenlapinkoira! Ei kyllä ole pelottavan näköinen mutta en kyllä suosittele nuita lapsiesi ehdottamia rotuja teille perheeseen jos ei ole aiempaa kokemusta kyseisistä roduista. 

Rotumääritelmää:

"Suomenlapinkoira on ystävällinen, rohkea, itsenäinen, nöyrä ja yhteistyöhaluinen. Sillä on suuri halu miellyttää omistajaansa ja sen vuoksi sitä pidetään helposti koulutettavana. Se sopeutuu varsin helposti erilaisiin ympäristöihin ja tulee hyvin toimeen muun muassa lasten kanssa. Nartut ovat uroksia nöyrempiä, ja urokset vaativat kasvatuksessa hieman tiukemman otteen. Vartioimisvietti on yleensä selvä, mutta voimakasta paimennusviettiä ei enää kaikilta yksilöiltä löydy. Suomenlapinkoira haukkuu myös melko herkästi ja komentaa "laumaansa" haukkumalla.

Lapinkoira tarkkailee perheen toimia hieman sivusta mutta on ehdottoman kiinnostunut laumansa tekemisistä. Rodussa on tavattu herkkähaukkuisia yksilöitä, mutta ominaisuus on hallittavissa johdonmukaisella koulutuksella, jolloin koiraa voi pitää myös kerrostalossa. Lapinkoira kaipaa paljon toimintaa, ja sen kanssa on lähdettävä liikkeelle satoi tai paistoi. Se viihtyy hyvin ulkona.

Suomenlapinkoiran rotumääritelmä on varsin väljä, minkä vuoksi rotu on säilynyt moni-ilmeisenä. Se on keskikokoa hieman pienempi, voimakasrakenteinen ja korkeuttaan hieman pidempi paksuturkkinen koira. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 49 ja nartun 44 cm; kolmen senttimetrin poikkeama molempiin suuntiin sallitaan. Tyyppi on kuitenkin kokoa tärkeämpi. Suomenlapinkoira painaa 15-25 kg, ja sen ryhti on hieman ahmamainen.

Suomenlapinkoira on terveimpiä koirarotuja, ja ne elävätkin usein 13–15-vuotiaiksi"

Lähde: Wikipedia

Suomenlapinkoirien värikirjoa: http://lapikas.net/varisivut/

Kannattaa tutustua suomenlapinkoiriin, rotu vie mennessään ;).

Meillä oli tuon ikäisenä espanjanvesikoira. Tuli hyvin lasten kanssa toimeen, kun oli kerran pennusta asti tottunut. Oppi kyllä kaikki temput, mitä sille keksi opettaa. Vesikoira jaksoi hienosti lenkkeillä pitkätkin lenkit, luonnollisesti oli hyvä uimari ja rakasti veljieni kanssa rehaamista. Poliisit olisivat aikoinaan tykänneet rodusta poliisikoirana ymmärtääkseni juuri siksi, että oppii paljon juttuja, mutta raukka ei tosiaan näytä kovin pelottavalta :)

Lisäksi voin suositella tanskalais-ruotsalainen pihakoiraa. Sympaattinen ja rauhallinen on ainakin se yksilö jonka itse tunnen. Aivan mahtava perhekoira.

Collieta kannatan. Vaatii tosin liikuntaa ja aktiviiteettia, mutta on tosi mukava kaveri. Helppo koluttaa ja oppii vaikka mitä. Kiva lenkkikaveri teineille, keskikokoinen. Suhtautuu hyvin vieraisiin koriin ja ihmisiin, mutta on perheenjäsenille uskollinen. Niin ja on lapsirakas. Ei ole mikään nynny, vaan upea kaveri, jos vaan totuttaa kaikenlaisiin tilanteisiin pienestä pitäen (eli ottaa mm mukaan kaikenlaisiin menoihin ym). Meidän collie on lisäksi näyttänyt suoleluvaistonsa epäilyttävässä tilanteessa, vaikka muuten on lempeä kuin lammas ja haluaa ilostuttaa kaikkia ystävällisiä ihmisiä ja on "kesyttänyt" kärsivällisyydellään yhden tosi aran koiran naapuristosta. Meillä pitäkarvainen versio, turkissa on kyllä vähän hommaa. Jos lyhytkarvainen kiinnostaa, kannattaa selvittää onko niiden luonteessa jonkin verran eroa. Mutta olen tavannut tosi kivoja lyhytkarvaisiakin collieita esim lenkillä.

Joka tapauksessa kannattaa yrittää tavata useampaa koiraa itseä kiinnostavasta rodusta ja haastatella niiden omistajia. Rodun sisälläkin on tietenkin monenlaisia yksilöitä. 

Tolle yhdelle ärsyytyneelle tyypille sanon vaan, että mua taas ärsyttää nämä pahansuovat, yksioikoiset ihmiset yli kaiken. Etsi iloa elämääsi ja yritä nähdä hyvät asiat, niin ehkä pipoasi ei kiristä ihan pienet asiat.

Kääpiöbullterrieri, ranskanbulldoggi

Cockerin aivot eivät mahdu sen kallon sisälle. Lyttynaamat kärsivät hengitysvaikeuksista.

MIKSI lapset haluavat pelottavan näköisen koiran? Kuulostaa hiukan huolestuttavalta tuollainen. Valintakriteerinä muutenkin huono, mutta vielä lasten toiveena, niin huh huh.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 01:12"]

Cockerin aivot eivät mahdu sen kallon sisälle. Lyttynaamat kärsivät hengitysvaikeuksista.

[/quote]

Ettet nyt vaan sekottaisi spanieleita keskenään? Kingillä ja ilmeisesti myös Cavalierilla on tuota ongelmaa, mutta cockerista en kyllä ole vastaavaa kuullut, eipä se ole lyttykuonoinenkaan. Cockerin rakenteellinen ongelma on tulehtuvat korvat. :-)

Mä en älyä... sun lapset on niin isoja, että parin vuoden sisällä muuttavat kuitenkin omaan kotiin ja silti puhut LAPSIrakkaasta PERHEkoirasta? Jos teillä ei ole kokemusta koirista, älkää ainakaan isoa ottako. Miettikää kenellä on päävastuu koirasta, joka saattaa elää hyvällä tuurilla pitkästi yli kymmenen vuotta. Jos lapset haluaa koiran, kannattaisiko niiden ensin itsenäistyä ja ottaa oma koira vasta sitten?