Olenko pikkumainen? (Anopista asiaa)
Olen sairastanut nuorempana sairaalahoitoa vaativan anoreksian. Nyt olen raskaana ja painonnousu on ollut minulle hyvin ongelmallista - en pidä paisuvasta vatsastani, vaikka ymmärrän, että se on luonnollista. Olen pyrkinyt minimoimaan pahaa mieltäni esimerkiksi sillä, etten ota itsestäni valokuvia.
Viimeksi kun olimme anoppilassa käymässä, anoppi olisi halunnut ottaa kuvan minusta ja pyöristyneestä vatsastani. Sanoin, ihan kohteliaasti, etten halua kuviin. Anoppi loukkaantui ja sanoi, että yritän törkeästi omia vauvan. Hän yritti vedota "mummon oikeuteen" ja kun en vieläkään kuvattavaksi suostunut, hän sanoi ottavansa kuvan sitten salaa ja näyttävänsä sen kaikille. Sanoi myös, että olen pinnallinen ja pikkumainen.
Pahoitin mieleni ja uudet reissut anoppilaan ennen vauvan syntymää eivät houkuta. Olenko minä todella pikkumainen vai menikö anoppi liian pitkälle?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni etäisyys anoppiin voisi olla jo tässä vaiheessa tarpeen. Väkisin kuvaaminen, syyllistäminen ja mummun oikeuksista puhuminen on ihan sairasta.
Oletko varma? Jos omia tukiverkkoja ei ole, kaupunki voi yrittää huostaanottaa lapsen.
Höpö höpö. Aika paljon enemmän olisi huostaanottoja, jos tuo pitäisi paikkansa.
Onko anoppi ainoa vaihtoehto tukiverkoksi?
Naisten meta-työt on todellakin kaiken turhan pohtimista oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Anopin jutut kuulostivat ikävälle, mutta vakavampi asia on oireileva syömishäiriösi tulevana äitinä. Toivottavasti olet edelleen jonkin terapian piirissä, ja jos et ole, niin hakeudu.
Anopin käytös ihan taatusti triggeröi syömishäiriökäyttäytymistä.
Anoppisi on typerä ja ajattelematon nainen. Kuvin ottaminen, ylipäätään, on aina luvanvaraista. Jos joku ei tahdo tulla kuvatuksi ei siihen tarvita sen syvällisempää selitystä miksi ei halua kuvaan. Ja yleensä sen normaalijärkinen ymmärtää/tajuaa nostamatta asiasta suurempaa meteliä. Nyt anoppi nosti ja menetti siis omasta mielestään mahtavan tilaisuuden jakaa uutista lähipiirissään pelkkää turhamaisuuttaan. Hänelle tärkeää on saamansa huomio kuin sinä ihmisenä.
Tuollaiselle tyypille kuin anoppi riittää, jos puhut kuin lapselle. Rauhallisesti ja selkeällä äänellä vain kielto ja pehmentävä jatko, ettet vain tykkkää olla kuvissa. Antaa anopin kiukutella oman aikansa, kunnes rauhoittuu taas vähäksi ajaksi.
Sinä et ole pinnallinen, eikä sinun tarvitse miettiä syitä sen enempää miksi et halua kuvaan. Meillä kaikilla on traumamme ja pelkomme ja meillä on oikeus suhtautua asioihin niidenkin pohjalta. On eri asia vetää anoppia turpiin, jolloin anopilla olisi ollut syytä loukkaantuakin. Sitähän sinä et tehnyt.
Muutenkin , jatkossa, lapsenne kuvaaminen ja lapsen kuvien julkaiseminen on ehdottomasti lapsen vanhempien luvalla. Itsestään selvää tämän päivän häijyssä somemaailmassa. Laita siis anoppi tutustumaan somen riskeihin.
Olisiko joku kompromissi käynyt; kuva vaikka vaan vatsasta ilman että kasvosi näkyvät?
Itseäni harmittaa kun musta ei ole ainuttakaan vauvamahakuvaa toisen lapsen kanssa; esikoisesta sentään pari. Raskausaika on niin erilaista ja erityistä jaksoa elämässä että muistot siitä on arvokkaita.
Olethan terapian piirissä, vaikuttaa siltä että on iso riski oireilun palaamisesta!
Anopeilla ei ole oikeuksia miniöiden lapsiin.
Moni on ollut huolissaan siitä, olenko hoidon piirissä. No, olen. Toisekseen, painoni on noussut aivan tasaisesti ja varmasti tulee myös nousemaan. En panttaa ruokaa enkä myöskään laihduta, tietenkään. Pääni on vaan sellainen, ettei se pysy kehon muutosten perässä. Teen siis sen, minkä voin - vältän vaakaa, peilejä ja valokuvia. Pääasia tietysti on se, että vauva voi ja kasvaa hyvin.
Anoppi ei siis suoraan pyytänyt kuvaa vatsastani. Hän halusi kuvan minusta ja miehestäni, että jäisi kiva muisto, jossa myös raskausvatsa näkyy.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Anopeilla ei ole oikeuksia miniöiden lapsiin.
Anopilla ei ole oikeuksia, mutta kyseessä on kuitenkin pojan lapsi, ei pelkän miniän.
Vierailija kirjoitti:
Moni on ollut huolissaan siitä, olenko hoidon piirissä. No, olen. Toisekseen, painoni on noussut aivan tasaisesti ja varmasti tulee myös nousemaan. En panttaa ruokaa enkä myöskään laihduta, tietenkään. Pääni on vaan sellainen, ettei se pysy kehon muutosten perässä. Teen siis sen, minkä voin - vältän vaakaa, peilejä ja valokuvia. Pääasia tietysti on se, että vauva voi ja kasvaa hyvin.
Anoppi ei siis suoraan pyytänyt kuvaa vatsastani. Hän halusi kuvan minusta ja miehestäni, että jäisi kiva muisto, jossa myös raskausvatsa näkyy.
Ap
Hienoa, että olet hoidossa.
Anopin pyyntö oli ihan luonnollinen, ikävä, ettet siihen kyennyt. Anopin reaktio oli sitten tietysti ihan väärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopeilla ei ole oikeuksia miniöiden lapsiin.
Anopilla ei ole oikeuksia, mutta kyseessä on kuitenkin pojan lapsi, ei pelkän miniän.
Äitilinja on aina äitilinja. Pojan äidistä ei automaattisesti tule mummoa — se riippuu omasta käytöksestä, miten paljon pojan lasta saa nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on ollut huolissaan siitä, olenko hoidon piirissä. No, olen. Toisekseen, painoni on noussut aivan tasaisesti ja varmasti tulee myös nousemaan. En panttaa ruokaa enkä myöskään laihduta, tietenkään. Pääni on vaan sellainen, ettei se pysy kehon muutosten perässä. Teen siis sen, minkä voin - vältän vaakaa, peilejä ja valokuvia. Pääasia tietysti on se, että vauva voi ja kasvaa hyvin.
Anoppi ei siis suoraan pyytänyt kuvaa vatsastani. Hän halusi kuvan minusta ja miehestäni, että jäisi kiva muisto, jossa myös raskausvatsa näkyy.
Ap
Hienoa, että olet hoidossa.
Anopin pyyntö oli ihan luonnollinen, ikävä, ettet siihen kyennyt. Anopin reaktio oli sitten tietysti ihan väärä.
Kiitos. Tämä oli mukavasti sanottu. Itsekin olen sitä mieltä, että anopin pyyntö oli luonnollinen ja että on mukava, että myös raskausajasta jää muistoja. En tietenkään haluaisi olla näin henkisesti vammainen ja rajoittunut. Juuri nyt vain olen.
Ap.
Raskaana en ole ollut koskaan, mutta syömishäiriöistä ja dysmorfisesta ruumiinkuvanhäiriöstä olen kärsinyt koko aikuisikäni + minun suvussa riittää näitä väkisinkuvaajia, sen takia en pidä ap:n juttua ollenkaan uskomattomana vaan oikeastaan ihan samaistuttavana (miinus se raskaus).
Tuskinpa nuo pahaa haluaa, eivät vaan pysty asettumaan siihen asemaan ja ymmärtämään millaista pakonomaista ahdistusta se voi huonona hetkenä aiheuttaa, koska eihän se kessään "normaalissa" ja terveessä ihmisessä aiheutakaan.
Ap:lle en osaa sanoa muuta kuin toivoa paljon tsemppiä sekä raskauteen että anopin kanssa. Varmaan puhuminen ystävälliseen mutta suoraan tyyliin voisi olla hyvä idea.
Vierailija kirjoitti:
Et ole raskaana eikä sinulla ole anoppia! Ei ketään aikuista naista kiinnosta kuva miniästä maha pystyssä, joten keksi parempi provo.
En tiedä onko ap provo, mutta oma anoppini kyllä oikeasti pyysi, että lähetän hänelle kuvan raskausvatsastani. Että kyllä niitä joitain näköjään kiinnostaa tuollaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole raskaana eikä sinulla ole anoppia! Ei ketään aikuista naista kiinnosta kuva miniästä maha pystyssä, joten keksi parempi provo.
En tiedä onko ap provo, mutta oma anoppini kyllä oikeasti pyysi, että lähetän hänelle kuvan raskausvatsastani. Että kyllä niitä joitain näköjään kiinnostaa tuollaiset.
Kyllä ja niitä lähetellään sähköpostitse ympäri maailmaa niitä kuvia, kaveri-mummoille. Samoin kuin kuvia lapsenlapsista. Lupaa ei tietenkään kysytä. ”Ei ku mää vaan Irmalle, Pirkolle ja Liisalle lähetän.”
Vierailija kirjoitti:
Hyvää vointia sinulle odotuksessa ja ajattele, että vatsa ei ole vatsa vaan siinä on lapsi sylissäsi turvassa. Kun hän syntyy maailmaan, oikea vatsasi on taas pieni :)
No ei se kyllä samantien ole taas pieni.
Anopilla ei ole oikeuksia mutta toisaalla heti vingutaan sitten jos anoppi ei yhtäkkiä palvokkaan sitä vauvaa ja tee kaikkensa sen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Anopilla ei ole oikeuksia mutta toisaalla heti vingutaan sitten jos anoppi ei yhtäkkiä palvokkaan sitä vauvaa ja tee kaikkensa sen eteen.
Mä toivon, etten näe anoppiani enää ikinä. Teen myös kaikkeni, ettei hän ole kontaktissa lasteni kanssa. Mies käy kohteliaisuus käynnillä jouluna ja äitienpäivänä. Muuten nähdään lähinnä sukulaisten hautajaisissa. En todellakaan vingu lisähuomiota lapsilleni persoonallisuushäiriöiseltä ihmishirviöltä.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku kompromissi käynyt; kuva vaikka vaan vatsasta ilman että kasvosi näkyvät?
Itseäni harmittaa kun musta ei ole ainuttakaan vauvamahakuvaa toisen lapsen kanssa; esikoisesta sentään pari. Raskausaika on niin erilaista ja erityistä jaksoa elämässä että muistot siitä on arvokkaita.
Olethan terapian piirissä, vaikuttaa siltä että on iso riski oireilun palaamisesta!
Mä en alkaisi tuollaisessa asiassa tekemään kompromissia. Mihin se anoppi mahakuvan tarvitsee?
Täh?? Oletko tosissasi?