Vajaa 3-vuotias osapäiväiseen hoitoon vai ei, kun äiti kotona pienemmän kanssa?

Kotona on 1-vuotias ja vajaa 3-vuotias ei nuku päiväunia enää, ei ole nukkunut koko vuoteen. Koko perhettä väsyttää ja puuduttaa arki, mies käy paljon pitkillä työmatkoilla ja molemmat lapset ovat olleet hankalia nukkumaan. Hoitajaa ei ole illoiksi sen enempää kuin päiviksi, isovanhemmat asuvat kaukana. Opiskelu ja omat päiväunet houkuttelisivat.



Syksyllä 3-vuotias lapsi on äärimmäisen arkaluonteinen ja ei ollenkaan viihdy muskareissa ja ryhmissä, pelkää toisia aikuisia ja lapsia. Muutama ikäinen kaveri on, joiden kanssa iltaisin leikkii säännöllisesti, tai he lähinnä korkeintaan juoksentelevat peräkkäin, ja leikkivät rinnakkain omia leikkejään. Päivittäin käy myös leikkipuistossa.



En ainakaan perhepäivähoitajille laita edes osapäiväiseen hoitoon, koska he käyvät samoissa paikoissa kuin itsekin käyn, ja tulen käymään 1-vuotiaankin kanssa, eli leikkiseuraa saa ihan samoista lapsista kyllä, jos se isompaa vain kiinnostaisi. Päiväkodin piha taas tuntuu niin ankealle ja pienelle.



Kannattaisiko pitää vaan yhä kotona, kunnes täyttää sen 3 vuotta ja koittaa hakea päivähoitopaikkaa (3pv viikossa vaikka) vasta vuoden vaihteen jälkeen, jos lapsi siihen mennessä reipastuisi ja alkaisi kaivata enemmän ikäistä leikkiseuraa ja alkaisi viihtyä ryhmäleikeissäkin paremmin? Vai vain kuunnella omaa väsymystään, joka ei ole vielä kovin paha, mutta kaikki painostavat isompaa viemään jo hoitoon. Saisin toki opiskeltua pienemmän päiväuniaikaan, jos isompi olisi hoidossa. Kotihoidossa ei onnistu, kun isompi ei nuku päiväunia kotona. Mutta sitten jos hän nukkuukin siellä hoidossa, niin kukkuu tietystikin puolille öin kotona jatkossa. Puhumattakaan miten reagoisi muuten hoidossa käymiseen. Uhmaikäkin on pahimmillaan ja varmaan pahentuisi tästä.