vanhempani häpeävät minua

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:53"]

Voi kurja, myötätuntoni ap ja muutkin perheen syrjityt lapset! Tunsin itsekin olevani syrjitty, kun olin "vain" tyttö, veljeni oli perheen kultapoika. Nyt aikuisena ei enää kirvele eikä kivistä ja välit veljeeni ovat hyvät, vanhempamme ovat jo kuolleet. Mutta eihän näitä kokemuksia voi teidän tilanteeseenne verrata, vaikka lapsena itkettikin usein kaikki epäoikeudenmukaisuus mutta ei minua aikuisena syrjitty.

Jos olisin tilanteessanne minimoisin yhteydenpidon tai jättäisin sen kokonaan vanhempien kontolle. Ehkä kerran pari vuodessa voisin kysyä kuulumisia, jos eivät ottaisi ollenkaan yhteyttä ja lähettäisin joulukortin. nostakaa päänne pystyyn ja antakaa veemäisten vanhempienne ihmetellä, miksi ette käy tai soita! Omaa energiaa syövät syhteet kannattaa lopettaa tai tässä tapauksessa minimoida - onhan ne kuitenkin teidän isä ja äiti eikä teitä olisi ilman heitä. Voimia!

[/quot

             kauniisti sanottu kiitos siitä! moneen kertaan olen yhteydenpidon 

             yrittänyt minimoida, ei kestä kauaa kun isäni ottaa yhteyttä ja syyllistää 

             minut siitä etten pidä yhteyttä. hullua minusta, koska kuitenkin häpeävät

             ja arvostelevat tekojani. mikä minusta on oudointa, he ovat kaksi nuorinta 

             lastaan joutuneet ikävä kyllä jo menettämään, aivan kuin eivät olisi mitään 

        oppineet. anteeksi tuo oli julmasti sanottu, tarkoitan että eivätkö normaalit 

             vanhemmat noin kovan kokemuksen myötä haluaisi jäljellä olevia 

             arvostaa kahta suuremmin.

Voit suhtautua vanhempiesi väitteeseen näin: Joko olet samaa mieltä heidän kanssaan ja voit samalla arvostella poikaasi, tai sitten pohdit itseksesi, että mistä syystä elämänvalintasi tuottavat muka häpeää. Mikäli et löydä tai keksi syytä tähän, niin voidaan olettaa että vanhempasi ovat väärässä, jolloin heidän mielipiteellään ei ole väliä.

Sivumennen vielä kysyn, että eikö poikasi arvostelu herätä sinussa minkäänlaista suojelusvaistoa? Älä vain anna vanhempiesi kävellä ylitsesi. Poikasi saa vain silloin sinusta huonon roolimallin. Ja jos vanhempiesi kanssa ei voi kerran keskustella rakentavasti, niin älä jää tulilinjalle vaan ota etäisyyttä heihin.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:53"]

Voi kurja, myötätuntoni ap ja muutkin perheen syrjityt lapset! Tunsin itsekin olevani syrjitty, kun olin "vain" tyttö, veljeni oli perheen kultapoika. Nyt aikuisena ei enää kirvele eikä kivistä ja välit veljeeni ovat hyvät, vanhempamme ovat jo kuolleet. Mutta eihän näitä kokemuksia voi teidän tilanteeseenne verrata, vaikka lapsena itkettikin usein kaikki epäoikeudenmukaisuus mutta ei minua aikuisena syrjitty.

Jos olisin tilanteessanne minimoisin yhteydenpidon tai jättäisin sen kokonaan vanhempien kontolle. Ehkä kerran pari vuodessa voisin kysyä kuulumisia, jos eivät ottaisi ollenkaan yhteyttä ja lähettäisin joulukortin. nostakaa päänne pystyyn ja antakaa veemäisten vanhempienne ihmetellä, miksi ette käy tai soita! Omaa energiaa syövät syhteet kannattaa lopettaa tai tässä tapauksessa minimoida - onhan ne kuitenkin teidän isä ja äiti eikä teitä olisi ilman heitä. Voimia!

[/quot

             kauniisti sanottu kiitos siitä! moneen kertaan olen yhteydenpidon 

             yrittänyt minimoida, ei kestä kauaa kun isäni ottaa yhteyttä ja syyllistää 

             minut siitä etten pidä yhteyttä. hullua minusta, koska kuitenkin häpeävät

             ja arvostelevat tekojani. mikä minusta on oudointa, he ovat kaksi nuorinta 

             lastaan joutuneet ikävä kyllä jo menettämään, aivan kuin eivät olisi mitään 

        oppineet. anteeksi tuo oli julmasti sanottu, tarkoitan että eivätkö normaalit 

             vanhemmat noin kovan kokemuksen myötä haluaisi jäljellä olevia 

             arvostaa kahta suuremmin.

[/quote]tämä siis ap

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:07"]

Tunnen erään vastaavan tapauksen, jossa perheessä oli kultapoika, mutta tyttö oli täysin syrjitty ja sai lähes lapsesta saakka pärjätä ihan omillaan. Sekä pojalle että tytölle syntyi lapsi, ja kuten arvata saattaa, tytön lasta nämä vanhemmat eivät vaivautuneet tapaamaan kuin synttäreinä, mutta pojan vanhemmalle ja perheelle ostivat kaikenlaista ja hoitivat paljon lapsenlastaan. Kun tyttö sitten erosi avioliitostaan, tämä oli sellainen häpeä, että vanhemmat katkaisivat välit tyttöön kokonaan.

[/quote]

Ja nämä samanlaiset mammat pyörivät vankiloissa, kun heidän kultapojunsa joutuu sinne. 

http://narskulandia.blogspot.fi/2012/10/narsisti-perheen-roolit.html

Varmaan monesti syy näihin mt-ongelmiin ja alkoholismiin yms. on juurikin tuo: lapsesta asti pistetään ulkopuolisen ja "vähemmän"  rooliin.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:10"]

Voit suhtautua vanhempiesi väitteeseen näin: Joko olet samaa mieltä heidän kanssaan ja voit samalla arvostella poikaasi, tai sitten pohdit itseksesi, että mistä syystä elämänvalintasi tuottavat muka häpeää. Mikäli et löydä tai keksi syytä tähän, niin voidaan olettaa että vanhempasi ovat väärässä, jolloin heidän mielipiteellään ei ole väliä.

Sivumennen vielä kysyn, että eikö poikasi arvostelu herätä sinussa minkäänlaista suojelusvaistoa? Älä vain anna vanhempiesi kävellä ylitsesi. Poikasi saa vain silloin sinusta huonon roolimallin. Ja jos vanhempiesi kanssa ei voi kerran keskustella rakentavasti, niin älä jää tulilinjalle vaan ota etäisyyttä heihin.

[/quote]

            suojeluvaisto herää herkästikin, varsinkin jos poikaa aiheetta arvostellaan.  siitä syttyy isäni kanssa 'sota' ja moneen kertaan olen silloin ollut viikkoja pitämättä yhteyttä, kunnes taas isäni soittaa ja syyllistää minut siitä. aina lapsuuden kodista lähtien meistä kolmesta lapsesta kukaan ei ole tehnyt mitään oikein.

Minua myös vanhempani häpesivät yhdessä vaiheessa, nyt kun he ovat vanhoja voisin hävetä heitä jos tahtoisin. Muistisairauksia jne. Kuitenkin valitsin kunnioituksen heitä kohtaan ja kaiken mahdollisen avun.

tuohon kysymykseen viellä vastatakseni, ovatko vanhempani suoraan sanoneet häpeävänsä minua? eivät aivan suoraan, mutta antaneet sen hyvinkin ymmärtää eikä kaikkea tarvitse sanoa täysin suoraan. ap

Ap, kun isäsi seuraavan kerran sinua yrittää syyllistää, älä anna hänen onnistua. Koeta kuunnella häntä niin kuin hän olisi sinulle tuiki tuntematon ihminen, ole kohtelias mutta älä anna manipuloida. Tiedän kokemuksesta ettei se ole helppoa, mutta koska minä onnistuin niin onnistut kyllä sinäkin.

Ajattele asiaa jo etukäteen perusteellisesti, ei hänellä ole oikeutta sinua ensin lytätä ja tehdä sinulle pahaa ja sitten esittää vaatimuksia, se auttaa. Kunntele niin kuin kuuntelisit puhetta, joka ei sinulle kuulu äläkä anna tunteiden ottaa ohjia. Yksinkertaisesti kieltädyt syyllistymästä! Voisinpa tehdä sen puolestasi!

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 16:36"]häpeävät sitä että olen muutaman kuukauden nyt ollut työttömänä (töitä olen hakenut mutta ei ole tärpännyt). häpeävät sitä että olen eronnut sinkku yh äiti ( kuitenkin olen kasvattanut yksin fiksun nuoren miehen). häpeävät kotiani koska on vanha talo(-68 rakennettu omakotitalo). häpeävät autoani koska on vanha ( -2006 vähäkulutteinen pikkuauto ).

vanhempani häpeävät siis kaikkea mikä liittyy minuun. tämä syö itsetuntoani todella paljon, koska kuitenkin olen omasta selkärangasta repinyt saavuttaakseni tämänkin vähän mitä minulla on. kasvattanut yksin pojan todella fiksuksi nuoreksi mieheksi ja omalla työnteolla maksanut tämän vaatimattoman omaisuuden.

onko minun kuitenkin velvollisuuden tunnosta oltava vanhempieni kanssa tekemisissä koska he kuitenkin ovat vanhempiani, sen mitä he häpeää tuottavan tyttärensä kanssa haluavat olla tekemisissä( vaikka se heillekin saattaa olla vain velvollisuuden tuntoa) ? vai voinko vain kylmästi ilmoittaa heille, että koska tilanne on tämä on parempi etten tuota heille häpeää enempää ja emme ole missään

tekemisisä. 

rehellisiä ja asiallisia mielipiteitä kiitos!

[/quote]

Ja syystä

Miten vitussa aikuiset ihmiset ei pääse 'irti' vanhempiensa ikeestä?

Jos tulee.paha mieli, etkä pysty sitä.käsittelemään/ ohittamaan, älä ole tekemisissä. Tai jotain.

ihmeen kauan viestit pysyivätkin asiallisina. kiitos parille viimeisellekkin ei asialliselle vastaajalle kuitenkin ! ap

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 21:14"]

Miten vitussa aikuiset ihmiset ei pääse 'irti' vanhempiensa ikeestä?

Jos tulee.paha mieli, etkä pysty sitä.käsittelemään/ ohittamaan, älä ole tekemisissä. Tai jotain.

[/quote]

Ei se niin helppoa ole. Kulttuurimme on iskostettu neljäs käsky. 

Ap, jos syyllistäminen kärjistyy, niin sä voit myös lähteä tilanteesta pois. Esim sano puhelimeen että "Sori, nyt on pakko mennä, moi." Ja luuri kiinni. Samoin kylässä ollessa voit vaan sanoa, että olet sopinut toisen menon ja joudut nyt lähtemään aikaisin. Suojele siis itseäsi ja poikaasi p*skapuheilta!

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 16:36"]häpeävät sitä että olen muutaman kuukauden nyt ollut työttömänä (töitä olen hakenut mutta ei ole tärpännyt). häpeävät sitä että olen eronnut sinkku yh äiti ( kuitenkin olen kasvattanut yksin fiksun nuoren miehen). häpeävät kotiani koska on vanha talo(-68 rakennettu omakotitalo). häpeävät autoani koska on vanha ( -2006 vähäkulutteinen pikkuauto ).

vanhempani häpeävät siis kaikkea mikä liittyy minuun. tämä syö itsetuntoani todella paljon, koska kuitenkin olen omasta selkärangasta repinyt saavuttaakseni tämänkin vähän mitä minulla on. kasvattanut yksin pojan todella fiksuksi nuoreksi mieheksi ja omalla työnteolla maksanut tämän vaatimattoman omaisuuden.

onko minun kuitenkin velvollisuuden tunnosta oltava vanhempieni kanssa tekemisissä koska he kuitenkin ovat vanhempiani, sen mitä he häpeää tuottavan tyttärensä kanssa haluavat olla tekemisissä( vaikka se heillekin saattaa olla vain velvollisuuden tuntoa) ? vai voinko vain kylmästi ilmoittaa heille, että koska tilanne on tämä on parempi etten tuota heille häpeää enempää ja emme ole missään

tekemisisä. 

rehellisiä ja asiallisia mielipiteitä kiitos!

[/quote]

Kamalaa! Ei sinun tarvitse olla tekemisissä heidän kanssaan. Sinun lapsesikin kyllä tajuaa, että he häpeävät sinua.

Vanhempien touhu sai seuraavia piirteitä, jos oli sukujuhlia yms.: tahallaan pistettiin riita päälle, jotta tytär häipyy, koska seuraavan päivänä serkku tulossa kylään eli ei haluttu olla tilanteessa, jossa kysytään esim. töitä Pyydettiin kylään puhelimessa (kun muut kuuntelivat), kulissit) ja kun paikalle saavuttiin niin .......kohtelu oli sitä tai tätä. Käytännössä tämä johti 1-2 päivän kyläilyyn, vaikka välimatka oli 600-700 km eli kun matkasta selvittiin niin ei muuta kun taipaleellee takaisin. Saavat mädäntyä vanhainkodissa.Siis muutakin on, itse asiassa 40 vuoden kokemukset, kukaan ei yhden epäonnistuneen reissun takia hylkäää vanhempia. 

Mullakin on vanhemmat, jotka kuvittelevat itsestään liikoja ja sitä myöten häpeää lapsiaan, niitä jotka eivät asu omakotitalossa.Tosin se omakotitalo.......

Ne kuvittelevate asuvansa hienosti ja olevansa hienoja. Totuus (jota ne ei kestä) on se, että hienosta talosta ne ei saa juurikaan mitään. Talossa on homevaurio (nykyajan hapatuksia, joten ei korjata), keittiö kaapit ovat 70-luvulta ja likaiset. Lattioita ei ole vaihdettu sitten 70-luvun ja joka huoneessa erit maalit/tapetit (alesta ostetut aikoinaan), seiniä ei ole maalattu ja vain yksi huone on tapetoitu 80-l. Vessanpönttö on mönjää täynnä koska se about 60- luvun alusta lähtien (eikä pesty). Kirjahyllyt 70-l. Sauna 70-l. Saunassa seinillä matot ja  lattiassa kaakelit/laatat. Keittiö täynnä vanhentuneita jauhoja yms. Ruoka on tyyliin mannapuuroa aamulla ja riisipuuroa illalla. Ja nämä kritisoivat ja toisaalta kutsuvat "luksuslomalle" tuttuja. Häpeä  on syvä.

Minä häpesin omakehu-narsisti isääni kunnes Alzheimer muutti koko ihmisen. Onneksi ennen hänen kuolemaansa pystyin antamaan anteeksi ja hoitamaankin häntä. Muuten olisi varmasti todella paha olo.

todella ikäviä ja mieli tekisi sanoa kammottavia kokemuksia ihmisillä omista vanhemmista, en ikinä en milloinkaan haluaisi loukata tai satuttaa omaa lastani. oikeasti kiitos kun sain avautua! teki hyvää huomata etten todellakaan ole ainut jolla ei välit vanhempien kanssa kukoista. kiitos! ap

Oletko ap nyt siis ainoa elossa oleva sisarussarjastasi? Jos näin on niin entistäkin omituisemmalta kuulostavat vanhempasi!

Muistuttavat entistä anoppiani, jonka päällimmäinen huoli on aina ollut "mitä ihmisetkin siitä sitten sanoo". Tästä syystä mm. pakotti tyttärensä 18-vuotiaana tekemään abortin. Ja koska erosin hänen pojastaan ennen lasten hankkimista, ex-anopilla ei nyt sitten ole lapsenlapsia lainkaan. Mutta eipä ainakaan "ihmiset puhu"! Mahtaa hän olla nyt tyytyväinen...

Minulla on myös kokemusta siitä, kun vanhemmat häpeävät minua. Häpeävät, koska olen tällainen enkä tuollainen. Olen imenyt tämän häpeän itseeni. Nykyisin tosin eivät enää häpeä, koska minulla on "kulissit" kunnossa. Mutta silti aina kun tapaan heitä, vanha häpeä nostaa päätään. "Jos tietäisitte millainen todellisuudessa olen, häpeäisitte minua", pohdin. Vanhempien häpeä on kuin kirous. Toivon, etten itse joutuisi häpeämään lapsiani koskaan, tulipa heistä vaikka narkkareita.