Ulkopuolisuuden tunne ystävän ylioppilasjuhlissa

Totta kai haluan jakaa ystävieni ilot ja surut, mutta olenko jotenkin outo, kun lähinnä ahdistun kun pitää osallistua juhliin. Kun olen kahdestaan ystävän kanssa, tunnen että ollaan läheisiä. Kun olen vieraana juhlissa, joissa on koko perhe, suku, kaikki muutkin ystävät joita en tunne, tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi. Näen että ystäväni on iloinen tulostani, mutta itse joka kerta petyn, kun huomaan ettei ystävälläni ole aikaa jutella kanssani vaan hän liitelee jakamassa huomiotaan kaikille minulle vieraille ihmisille. Arvostan suuresti ystäväni suurta ponnistusta käydä lukio ja kirjoittaa ylioppilaaksi kolmen lapsen yksinhuoltajana, mutta harmittaa käyttää rahaa juhlavaatteisiin ja lahjoihin, junalippuun Helsingistä Pohjanmaalle ja päätyä taas kerran tuntemaan itseni ulkopuoliseksi. Mieluummin käyttäisin lahjarahani johonkin yhteiseen kokemukseen, jota voimme sitten muistella yhdessä ja jossa saisin antaa ystävälleni ja hän minulle rauhallista yhteistä aikaa. Tämä ulkopuolisuuden tunne on tuttu monista juhlista ja olen ottanut selvitymiskeinokseni sen, että tarjoudun auttamaan tarjoiluissa. Yritin tätä nytkin, mutta ystäväni sanoi että höpsis, tuut pitämään hauskaa.