Kissani on loukkaantunut minuun, kun olin 2 viikkoa poissa

Ajan kanssa

Anna sille aikaa!

Kissat osaa olla joskus aika mutkikkaita otuksia ja osottaa mieltään hyvinkin vahvasti. Aika auttaa asian kanssa ja kohta saat hurinaattorisi takaisin viereesi nukkumaan.

Jätä ruokaa lautaselle ja raksuja myös tarjolle, älä kiinnitä otukseen huomiota. Kyllä se sieltä alkaa leppymään kohta. :)

Meillä neiti veti palkokasvit nenäänsä kun eräs joulu oltiin 2 yötä poissa ja täällä kävi tuttava ruokkimassa kerran päivässä. Ensimmäisen illan neiti oli hyvin hyvin vihainen ja äkäili vaan, kun taas jätkä oli heti sylissä ja hakemassa huomiota. Likalla kesti mökötyskausi pari päivää kunnes helpotti ja sitten se liimautuikin kiinni pariksi päiväksi. :D

No voi !!! Kisulia, kyllä,se siitä :(   :)) reppana :)

Kyllä se siitä tokenee

Piikin paikka ja uusi tilalle.

Kissat on omahyväisiä kusipäitä, yhdeltäkään muulta elukalta ei tuollaista käytöstä siedettäisi.

Vittu haloo, nyt ei olla missään piirretyssä, vaan oikeassa elämässä, eikä siinä todellisuudessa kissan tunne-elämä ole niin kehittynyttä, että se voisi loukkaantua yhtään mistään!!! Lopettakaa jo se eläinten inhimillistäminen. Se on vieraantunut susta kahdessa viikossa ja siksi käyttäytyy noin.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 19:22"]Ja kissani oli vanhemmilla hoidossa. Nyt ollaan kotona oltu pari päivää, olen tarjonnut Shebaa- ei tule syömään. Ei tule viereeni nukkumaan vaan menee sohvan alle. Ei anna silittää, aikoi napata kynnellä, mutta sain väistettyä! Millä tuon mielen saisi takaisin? :(

[/quote]

Kissa ei osaa loukkaantua. Kissa reagoi muuttuviin tilanteisiin lajityypillisellä käytöksellä, hyökkääminen, vetäytyminen yms

Anna kissallesi aikaa. Heräät aamuisin normaalisti ja puuhailet ja puhelet hyväntuulisesti kuten ennenkin. Kaksi viikkoa ja tuo karvapallero on kuin ennenkin. :)

Kokeile feliway hormoonia jos ei useempaan viikkoon muutosta.

Kissa ei ole loukkaantunut. Se on ehtinyt sopeutua elämään ilman sinua ja on nyt hämillään, kun tulitkin takaisin. Olet kissallesi käytännössä täysin tuntematon ihminen ja tilanne, jossa se on nyt, on sille "uusi". Anna kissalle aikaa, ehkäpä se muistaa sinut :)

Mulla myös oli kerran tuollainen kollikissa, kun olin sinkkutyttö. Sitten tapasin ihanan miehen. Eka kertaa kun poikaystävä tuli kotiini käymään, pisti kolli sellaiset mustasukkaisuuskohtaukset päälle, hyökkäili poikaystävän kimppuun, repi tämän housuihin reikiä, ja söi tämän tuomien ruusujen kukat. (Ei käyttäytynyt koskaan niin muita miehiä, edes vieraita miehiä kohtaan).

Sitten lähdin neljäksi päiväksi lomalle poikaystävän kanssa. Kissa pääsi anoppilaan hyvään hoitoon. Anoppi hoivasi kissaa kuin vauvaa ja valmisti sille erikoisruokia yms.

Kun palasin, ja ikävissäni kutsuin karvatassua luokseni, kissa tuijotti minua tylysti tyyliin "Ja kukahan sä olet?".

Kun vein herran kotiin jatkui meikäläisen tylyttäminen: ei suostunut edes samaan huoneeseen tulemaan, ja jos tulin lähelle, kääntyi katti poispäin minusta ja syljeskeli (melkein odotin että alkaa tulla v-alkuisia sanojakin).

Pari päivää meni erittäin hyytävissä fiiliksissä.

Kun kissa tajusi ettei pääse enää "mummin" lelliksi, se joutui tyytymään minuun. Ressukka. Elämä on kovaa :-D

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 19:59"]Vittu haloo, nyt ei olla missään piirretyssä, vaan oikeassa elämässä, eikä siinä todellisuudessa kissan tunne-elämä ole niin kehittynyttä, että se voisi loukkaantua yhtään mistään!!! Lopettakaa jo se eläinten inhimillistäminen. Se on vieraantunut susta kahdessa viikossa ja siksi käyttäytyy noin.

[/quote]

Et omista kissaa?

Kyllä kissat kuule osaa mieltään osoittaa, ne on jopa fiksumpia kuin monet kapiset rakit ja jopa helkkarin paljon fiksumpia kuin moni lapsi.

Ja kyllä kissat osaa loukkaantua ja osoittaa mieltään. ;)

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 20:21"]Kissa ei ole loukkaantunut. Se on ehtinyt sopeutua elämään ilman sinua ja on nyt hämillään, kun tulitkin takaisin. Olet kissallesi käytännössä täysin tuntematon ihminen ja tilanne, jossa se on nyt, on sille "uusi". Anna kissalle aikaa, ehkäpä se muistaa sinut :)

[/quote]

Ei pidä paikkaansa. Kissa muistaa sinut kyllä. Se että on mukautunut, kertoo siitä, että mukautuu uudestaan. :) Mukautuu sinun omaksi lemmikiksi.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 20:25"]Mulla myös oli kerran tuollainen kollikissa, kun olin sinkkutyttö. Sitten tapasin ihanan miehen. Eka kertaa kun poikaystävä tuli kotiini käymään, pisti kolli sellaiset mustasukkaisuuskohtaukset päälle, hyökkäili poikaystävän kimppuun, repi tämän housuihin reikiä, ja söi tämän tuomien ruusujen kukat. (Ei käyttäytynyt koskaan niin muita miehiä, edes vieraita miehiä kohtaan).

Sitten lähdin neljäksi päiväksi lomalle poikaystävän kanssa. Kissa pääsi anoppilaan hyvään hoitoon. Anoppi hoivasi kissaa kuin vauvaa ja valmisti sille erikoisruokia yms.

Kun palasin, ja ikävissäni kutsuin karvatassua luokseni, kissa tuijotti minua tylysti tyyliin "Ja kukahan sä olet?".

Kun vein herran kotiin jatkui meikäläisen tylyttäminen: ei suostunut edes samaan huoneeseen tulemaan, ja jos tulin lähelle, kääntyi katti poispäin minusta ja syljeskeli (melkein odotin että alkaa tulla v-alkuisia sanojakin).

Pari päivää meni erittäin hyytävissä fiiliksissä.

Kun kissa tajusi ettei pääse enää "mummin" lelliksi, se joutui tyytymään minuun. Ressukka. Elämä on kovaa :-D

[/quote]

Heh! :D

Meillä kun tutustuin mieheeni ja menin hänen luonaan ekan kerran käymään, niin hänen tyttösensä oli lievästi sanottuna mustis ja raapi mun ranteisiin kauniit vekit. Ei siis tykännyt ideasta, että hänen omistajansa hankkisi talouteen toisen naisen. :D

Nykyisin tuo neitonen on enemmän mun katti ja voi miten ihana onkaan luonteeltaan! :) Velmu se joskus osaa olla, mut aivan ihana kissa siltikin!

- 3