Miksi liikuntaa harrastetaan hampaat irvessä?
Eikö se olekaan iloinen asia? Harrastan juoksua, pyöräilyä, uintia ja nostan puntteja kotona. Tuota kaikkea teen mielelläni, en pakolla. Usein tulee vastaan etenkin miespuolisia pyöräilijöitä tai lenkkeileijöitä, jotka naama vinossa paahtavat aivan kuin happivajeessa. Onkohan tahti liian luja, vai onko liikkumisesta tehty jotain liian ikävää.
Kommentit (25)
No minulle urheileminen ei aiheuta mitään iloa, teen sitä vain siksi että on pakko. Joten paahdan hampaat irvessä täysillä se ajan mitä painan, että saan sen mahdollisimman tehokkaasti pois päiväjärjestyksestä. Ei tosiaan hymyilytä kevyt hölkkäily, aivan ajanhukkaa sellainen.
toisille se raju treenaaminen, itsensä ylittäminen ja voittaminen, on nimenomaan se, josta se hyvä olo tulee. seuraa seuraavalla kerralla hampaat irvessä treenaavaa kotiin ja voit huomata, että hän hyvinkin jo hymyilee.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 12:20"]
toisille se raju treenaaminen, itsensä ylittäminen ja voittaminen, on nimenomaan se, josta se hyvä olo tulee. seuraa seuraavalla kerralla hampaat irvessä treenaavaa kotiin ja voit huomata, että hän hyvinkin jo hymyilee.
[/quote]
Tuskin
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 12:17"]
No minulle urheileminen ei aiheuta mitään iloa, teen sitä vain siksi että on pakko. Joten paahdan hampaat irvessä täysillä se ajan mitä painan, että saan sen mahdollisimman tehokkaasti pois päiväjärjestyksestä. Ei tosiaan hymyilytä kevyt hölkkäily, aivan ajanhukkaa sellainen.
[/quote]
Miksi teet sellaista, josta et pidä?
Yritän urheilla paljon. Uin, lenkkeilen, pyöräilen, Hot Joogaan yms. Lähinnä vaan pitääkseni kuntoni samana, laihdutus ei ole minulle se juttu. Mutta näin 111 kg painavana on inhottavaa tehdä edes pieniä asioita, kun ei saa ostettua edes urheilurintaliivejä samaan hintaan kuin "laihat", lihaville ei tehdä urheiluvaatteita, eihän kukaan voi lähteä topattuna juoksemaan. Siksi mukavista asioista, kuten liikunnasta tulee kamalaa ja "hampaat irvessä" tehtyä. Säästin monta kuukautta saadakseni ostettua urheilurintsikat ja painolleni sopivat kengät...
Ajattelen itse kuten ap. Musta on tärkeää, että liikunnassa on hyvä mieli. Musta on myös kivempaa pyrkiä niihin hyviin suorituksiin, kun on kiva fiilis ja huomaa, että nyt voikin kokeilla, mihin pystyy. Musta tuollainen tapa treenata on kiva taviskuntoilijalle.
Kuitenkin nyt itse olen myös harrastanut juoksua tavoitteellisemmin ja sitten törmännyt siihen, että kun olen itse päättänyt, voin myös harjoitella siten, että vähän menee naama irveeseen (vauhtileikittelyt intervallein). Menen nekin kuitenkin itse tunnustellen ja itselle sopivassa sapluunassa.
Mielestäni kannattaa kuitenkin treenata siten, että oma motivaatio säilyy. Rajojen kokeilusta se ei vielä häviä, mutta itsekin olen kokenut, että jos treenisuunnitelmissa on aina pelkästään "kovaa" treenaaminen, pelkästään kovaa treenaaminen ei välttämättä kehitä ja motivaatiollekin siinä on omat haasteensa. Musta on hyvä olla tietoinen asioista, jotka itse saavat liikkumaan. Jos omat tavoitteet on tosi kovat, voi olla vaikeampi jatkaa liikkumista, jos tuleekin taukoa syystä tai toisesta. Siksi en kannata itse sitä, että liikkuminen on pelkästään sitä irvistelyä. En kuitenkaan näe ongelmallisena, jos irvistelyä on joukossa, jos on sen itse valinnut.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 12:17"]
No minulle urheileminen ei aiheuta mitään iloa, teen sitä vain siksi että on pakko. Joten paahdan hampaat irvessä täysillä se ajan mitä painan, että saan sen mahdollisimman tehokkaasti pois päiväjärjestyksestä. Ei tosiaan hymyilytä kevyt hölkkäily, aivan ajanhukkaa sellainen.
[/quote]
Miksi teet sellaista, josta et pidä?
[/quote]
Jonkunlainen liikunta on pakollista, että kroppa pysyy kunnossa. Olen yrittänyt valita itselleni mahdollisimman vähän vastenmielisiä ja tehokkaita lajeja. Nopeaa ja monipuolista, ettei tarvitse siihen liikaa tuhlata aikaa. Inhoan joka hetkeä.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 12:17"]
No minulle urheileminen ei aiheuta mitään iloa, teen sitä vain siksi että on pakko. Joten paahdan hampaat irvessä täysillä se ajan mitä painan, että saan sen mahdollisimman tehokkaasti pois päiväjärjestyksestä. Ei tosiaan hymyilytä kevyt hölkkäily, aivan ajanhukkaa sellainen.
[/quote]
Miksi teet sellaista, josta et pidä?
[/quote]
Jonkunlainen liikunta on pakollista, että kroppa pysyy kunnossa. Olen yrittänyt valita itselleni mahdollisimman vähän vastenmielisiä ja tehokkaita lajeja. Nopeaa ja monipuolista, ettei tarvitse siihen liikaa tuhlata aikaa. Inhoan joka hetkeä.
[/quote]
Tuolla metodilla mielenterveys järkkyy jossain vaiheessa. Eli pakko tehdä asioita, joita inhoaa. Kuulostaa kyllä aika ikävältä.
No esimerkiksi salilla on ihan turha käydä hiplaamassa niitä painoja. Lihas kehittyy, kun käydään äärirajoilla. Juoksussakin voi treenata intervallia. Minun mielestä sellainen hölkkäily on tylsää. Toki peruskuntotreeniäkin pitää tehdä, vaikka se tylsää onkin.
Minulle hampaat irvessä liikunta tarkoitti ennen sitä että liikuin pakosta, vastahakoisena vain jotta se auttaisi laihdutuksessa tai edistäisi jollakin tapaa hyvinvointiani. Jokaista lajia jaksoin hetken, alkuinnostus kesti jonkin aikaa, sitten vain puursin kunnes vaan luovutin. Väkisin on tosi vaikea pitää yllä jotain liikuntaharrastusta, omalla kohdalla siis.
Nyt olen juossut puoli vuotta ja rakastan sitä. Aloitin hyvin hitaasti ja maltillisesti, olen kasvattanut kuntoa ja kestävyyttä pikkuhiljaa. Ennen aina rykäsin liikaa heti alussa ja joka kerta masensi kun en jaksanutkaan. Yhtäkkiä jaksankin juosta, pitkiäkin matkoja jo ja lähes joka kerta siitä saa vain jotain aivan uskomattoman hyvää fiilistä, niin että jopa vähän naurattaa lenkin lopussa. Hampaat irvessä haastan itseni välillä, mutta sekään ei ole pakosta vaan halusta. Ja hampaat irvessä koska se on tavanomaista juoksua haastavampaa.
Minulla ei siis ainakaan pakkoliikunta toiminut. Minun on nautittava siitä, suorastaan rakastettava ja saatava se fiilis että jokaista urheilusuoritusta jopa vähän odotan innolla.
Näin miespyöräilijänä korpeaa nuo kaikki eteen tulevat etanan vauhtia etenevät matelijat. Mulla on vielä rämäfillari, ettei sitä varastettaisi (asun Kalliossa). Silti lähes kaikki muut matelee.
Sinäkö iloisesti hymyillen ja vilkutellen painat maratonia? Sulla taitaa olla liian kevyt vauhti jotta siitä olisi mitään hyötyä.
No toiset tykkää treenata kovaa, toiset harrastaa "sunnuntaikävelyjä". Mites se on sulta mitään pois??
Hyötyä on kaikesta iloa tuottavasta <3
No pain no gain kiteyttää varmasti aloittajan aivopierun.
Ehkä jotkut nauttii siitä tuskan jälkeisestä olotilasta
Jos ei saa liikunnasta mitään iloa, mutta silti haluaa harrastaa sitä terveytensä vuoksi? Ei sitten tullut sellainen vaihtoehto mieleen?
Kaikki eivät vaan nauti liikunnasta, minkäänlaisesta, mutta silti harrastavat sitä. Itse olen yksi noista ihmisistä, mutta mieluummin kuitenkin "harrastan hampaat irvessä" kuin kärsin selkä-, niska- ja hartiakivuista ja ylipainosta. Ja voit uskoa että olen kokeillut lukemattomia eri lajeja, mutta kun ei vaan ole mun juttu. Ihan niinkuin joku ei pidä lukemisesta, vaikka miten eri genrejä kokeilisi.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:28"]
Ehkä jotkut nauttii siitä tuskan jälkeisestä olotilasta
[/quote]
minä ainakin! Tuloksista myös! Kroppa ja mieli kiittää
Minua vastaan tulevat lenkkeilijät ovat valtaosin tyytyväisen näköisiä.
ööö... mitä ihmettä sä sekoilet? mahtuu toki paljonkin, mutta siitähän ei olekaan kyse, vaan ihmettelin, miksi kumpaakaan ääripäätä pitää kummastella?
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:27"]
No toiset tykkää treenata kovaa, toiset harrastaa "sunnuntaikävelyjä". Mites se on sulta mitään pois??
[/quote]
Ai noiden väliin ei mahdu mitään tapaa treenata:D
[/quote]