Lue keskustelun säännöt.
Miksi liikuntaa harrastetaan hampaat irvessä?
11.07.2014 |
Eikö se olekaan iloinen asia? Harrastan juoksua, pyöräilyä, uintia ja nostan puntteja kotona. Tuota kaikkea teen mielelläni, en pakolla. Usein tulee vastaan etenkin miespuolisia pyöräilijöitä tai lenkkeileijöitä, jotka naama vinossa paahtavat aivan kuin happivajeessa. Onkohan tahti liian luja, vai onko liikkumisesta tehty jotain liian ikävää.
Kommentit (25)
Sä et oo tainnut koskaan tuntea aitoa endorfiinihumalaa jos tuota kyselet? Ta sitä onnistumisen tai ns. voiman tunnetta kun kehittyy lajissa, jota harrastaa? Minä ainakin nautin kaikenlaisesta liikunnasta, myös siitä jossa ei paineta hampaat irvessä, mutta kaikkein onnellisin olen kuitenkin niiden raskaimpien tuntien jälkeen (ryhmäliikun paljon), eli niiden bootcamp, extreme cardio jne. tuntien jälkeen kun on jaksanut niistä maitohapoista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:27"]
No toiset tykkää treenata kovaa, toiset harrastaa "sunnuntaikävelyjä". Mites se on sulta mitään pois??
[/quote]
Ai noiden väliin ei mahdu mitään tapaa treenata:D
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:34"]
Joidenkin pitää suorittaa ja kokea tuskaa, jotta saa luvan tuntea hetken tyytyväisyyttä itseensä - ja relata ja rentoutua. Nojoo, siis tosissaan urheilevat ovat oma asiansa, mutta mäkin tavallisena tallaajana (jolle se normaali tai ihan hyvä kunto riittävät) ostan ap:n ajatusmaailman. Pysyn riittävän hyvässä kunnossa ilman, että pitää hampaat irvessä urheilla. Ihan voi ilon kautta tehdä asioita ja 'silti' tuntea itsensä riittävän hyväksi ja riittävän paljon suorittaneeksi.
[/quote]
Kovaa treenatessa ihmiset tuppaavat irvistelemäänkin välillä, mutta ei se tarkoita sitä, etteivätkö he nauttisi!
Ilmeisesti tämä liikunta-aihekin on joko tai. On oltava kovan luokan treenari tyyliin salia päivittäin ja juoksua pari tuntia kerrallaan ja muut hyppimiset päälle.
Toinen ryhmä on leppoisaa luonnossa liikkujaa välillä valokuvaten ja eväitä syöden.
Itse kuulun välimaastoon eli juoksua 4-5x viikossa ja työstän lihaksia kotioloissa painoilla. Ei ole tarve esitellä itseä muille tai mitään muuta tavoitetta kuin hyvä olo ja vastapaino henkiselle työlle. Jos juoksut jää joskus tekemättä, en koe siitä ahdistusta. Miten sinulla? Onko liikunta pakkoa?
Joidenkin pitää suorittaa ja kokea tuskaa, jotta saa luvan tuntea hetken tyytyväisyyttä itseensä - ja relata ja rentoutua. Nojoo, siis tosissaan urheilevat ovat oma asiansa, mutta mäkin tavallisena tallaajana (jolle se normaali tai ihan hyvä kunto riittävät) ostan ap:n ajatusmaailman. Pysyn riittävän hyvässä kunnossa ilman, että pitää hampaat irvessä urheilla. Ihan voi ilon kautta tehdä asioita ja 'silti' tuntea itsensä riittävän hyväksi ja riittävän paljon suorittaneeksi.