Tyossa kayvat pienten lasten aidit jotenkin kuvittelee, etta kotona lasten kanssa olevat ovat kaikki samanlaisia. Stereotypia kotiaidista joka ei muuta tee, kuin on lastensa kanssa

Ihan samalla tavalla täällä maalaillaan stereotypioita työssäkäyvistä äideistä, teit itsekin juuri niin. t: työssäkäyvä kotiäiti.

Kotiäitikin on NAINEN, samanlailla kuin työssäkäyvä äiti.

käyn töissä ja moni ystäväni on kotona lasten kanssa, tiedän hyvin että elämä on yhtä moninaista kuin me ihmisetkin!

Minä käyn töissä mutta en ole sellainen kuin yrität väittää meidän kaikkien olevan.

Mulla taas ei ole mitään tarvetta tuhlata tällä hetkellä energiaa muuhun kuin perheen kanssa yhdessä olemiseen ja tekemiseen. Elän elämäni parasta aikaa, kotiäitinä.

En minä ainakaan. Itse asiassa en juurikaan jaksa pohtia, mitä muut elämälleen tekevät. Tämän vuoksi en ikinä provosoidu kirjoittamaan näihin ketjuihin mitään.



Sinä taidat olla ensimmäinen, joka sai minut provosoitua kirjoittamaan ja kuitenkin olen ollut tällä palstalla vierailijana monta vuotta.

Ja ura ja lapset ovat joko-tai, eivät missään tilanteessa millään aikavälillä sekä-että.

Voit tehdä osa-aikaista työtä koska on siskosi ja miehesi hoitamassa... Oma mieheni tekee pitkää päivää ja ketään muuta ei ole lasten hoitajaksi... Voitte käydä kerhoissa ja avoimissa päiväkodeissa, minä en ei meillä ole lähellä sellaisia paikkoja...

tuntuu. Toin vaan esiin, että kotona olevissa naisissa on eroja. Se että on pitkään kotona lasten kanssa, ei tarkoita , että on luonteeltaan tai muuten jonkun tietynlainen.



Ihan niinkuin työssäkäyvissäkin on luonnollisesti eroja :)

Jokainen tyylillään. Mutta noin nopeasti ajateltuna ja oma kokemukseni on , että työssä käyvät pienten lasten äidit ovat ihan liian kiireisiä. Mulla on ainakin aikaa tosi niukasti ja nuorin lapsi vasta vuotias. Olisi ihanaa tehdä juttuaja lapsen kanssa yhdessä. Mutta, kun ei ole kultalusikkaa suussa ja jotta ihan tavan leipää sinne saisi lapselle ja itselle on pakko pitää itsensä kiireisenä. Kaikkea ei voi saada, tuntui vaan siltä, että ap. on tavallista onnekkaampi tässä elämässä.

Minä en ole kotona saadakseni joltakulta työssäkäyvältä arvostusta. Minä olen kotona saadakseni olla lapseni kanssa. Minulla on muutakin elämää (teen vapaaehtoistyötä vanhusten parissa, osa-aikaisesti omaa työtäni ja harrastan paljon), mutta se on minun mielenterveyteni takia, eikä siksi, että saisin joltakulta työssäkäyvältä hyväksyntää.

toivottavasti sinä ap et kuulu niihin palstan kotiäiteihin, jotka täällä arvostelevat niitä huonoja äitejä, jotka vievät lapsena päivähoitoon saamaan sosiaalisia kontakteja, koska luin kirjoituksesi tosi tarkasti ja sinulla tuntui olevan ihanteellinen tilanne kotonaoloon: isovanhemmat pystyvät auttamaan, jotta voit osa-aikaisesti tehdä töitä ja lähistöllä riittää kerhoja ja piirejä, joissa lapset tosiaan saavat niitä kontakteja.



Aika usein kotiäideiltä, jotka täällä paasaavat muille kotonahoidon edullisuudesta, unohtuu se, että kaikilla ei ole yhtä hyvä ja ihanteellinen tilanne. Maalla ei ole piirejä eikä kerhoja (ainakaan meillä) ja isovanhemmat asuvat 200 km päässä ja käyvät aktiivisesti töissä eli eivät tosiaan pysty ikinä auttamaan lasten hoidossa.



Tämä ei siis sinänsä liittynyt ap:n aiheeseen sinänsä, vaan kuvaamaasi kotiädiin tilanteeseen, joka kieltämättä on ihanteellinen.

itseään, taitaa kuvata sitä että ovat itsekin epävarmoja valinnastaan...



Lisäksi he suhtautuvat todella mustavalkoisesti muihin kuin itseensä. He ovat hyviä ja työssakäyvät ovat itsekkäitä uraohjuksia.



Näiden asioiden takia en yhtään arvosta kotiäitejä

mikä se on se " kotiäiti" ja mikä " työssäkäyvä äiti" , että kun olen hoitovapaalla, että kumpaan ryhmään kuulun?

Tuskin kaikki työssäkäyvät äidit muuttuvat kotiäidin stereotyypiksi jäätyään äitiyslomalle ja hoitovapaalle. Luulen, että oikeita kotiäitejä on tosi harvassa, siis niitä, jotka eivät lasten jälkeen enää töihin palaa ennenkuin lapset ovat aikuisia.

Itse olen ollut pitkään hoitovapaalla jokaisen (3 kpl) lapsen jälkeen, muut lapset olen pitänyt kotona aina itse " lomaillessani" , joten tiedän, mitä kotiäidin arki on. Eipä siinä paljon muuta ehdi kuin siivota, pyykätä ja tehdä ruokaa, itse olen ainakin joutunut ihan järjestämään aikaa mennä esim. lenkille. Vielä kun olemme taloa rakentaneet samaan aikaan niin isäkin on ollut koko ajan " varattuna" muihin hommiin kuin lasten- tai kodinhoitoon.

Mutta enemmän minulla silti nyt on aikaa ja mahdollisuuksia esim. kuntoilla kuin töissä ollessa, se on selvä, nyt voi päivisin lähteä lenkille lasten kanssa ja iltaisin jaksaa vielä tehdä juoksulenkin kun lapset menevät sänkyyn, tuskin sitä sitten enää töissä olessa jaksaa iltaisin lenkkeillä, kyllä sitä painuu pehkuihin ajoissa, kun on aamulla aikainen herätys ja aamushow tiedossa ennen töihin lähtöä.

Välillä kyllä olen ihan valmis palaamaan töihin, jotenkin se on niin paljon kevyempää, vaikka oma työni ei ole ihan kevyimmistä hommista, paljon vastuuta ja aikatauluttamista, palavereita ja edustamista.... mutta sitä saa tehdä rauhassa.

Kuitenkin kotona on ihanaa olla, kun ei tarvitse sitten taas toisaalta laittautua ja edustaa, saa olla eri tavalla " rauhassa" :-)

Meitä on moneksi, tuskin montaa samanlaista äitiä on, joten stereotypiat puolin ja toisin ovat turhia.