oletko lukenut lapsesi tekstiviestejä?
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 03:10"]Niin,oletko?
[/quote]
Ja onko se mielestäsi "oikein",miksi?
Minä maksan liittymän ja puhelimen, minä saan lukea viestit. Niin yksinkertaista, käytän vain maksamaani palvelua. Puhelin on ikään kuin lapsella lainassa ja vanhemmalla on oikeus asettaa ehtoja tälle lainalle, vaikkei niistä tarvitse lapselle kertoakaan. Hyvä vähän valvoa mitä teini-ikäinen touhuaa.
Tietenkin olen lukenut, mutta ainoastaan niitä, jotka lapsi on lähettänyt minulle. Toisen puhelin onyksityisomaisuutta ja siihen ei kajota.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 06:55"]
Tietenkin olen lukenut, mutta ainoastaan niitä, jotka lapsi on lähettänyt minulle. Toisen puhelin onyksityisomaisuutta ja siihen ei kajota.
[/quote]riippuu iasta.
Minulla on 12-vuotias poika ja olen lukenut viestejä ja aion varmaan lukea tulevaisuudessakin. Luotan kyllä lapseeni, mutta haluan varmistaa ettei ole mitään ongelmia tai salattavaa. Esim. kiusaamista tai tuntemattomia nettiystäviä jne. Kaikki on mahdollista eikä äidille aina uskalla kertoa kaikesta.
Lapseni ei kuitenkaan edes tiedä, että olen viestejä joskus lukenut. Ja lähinnä vilkaisen, että onko jotain silmiinpistävää.
Hänen kännykästään? En. Ei ole onneksi olut tarvetta auttaa esim- kiusaamistapauksessa, ja muuten lapsillakin on oikeus yksityisyyteen.
En ole lukenut, koska ei ole ollut mitään tarvetta ja hän viestittelee aika vähän. Jos olisi yhtään mitään pientäkään epäilystä, että on jotain kiusaamista tai muuta sellaista, josta vanhempien pitäisi olla tietoisia, lukisin ne viestit ilman muuta. Kun on alaikäinen ja vanhemmat maksaa laskut, niin katson, että vanhemman velvollisuus on sellaisessa epäselvässä tilanteessa ottaa asioista selvää ja auttaa lasta.
En tietenkään.
Täytyy olla aivan järkyttävä kontrollifriikki jotta ryhtyy moideen.
Kai tiesit että se on rikos?
Lisäyksenä vielä: Jos jostakin syystä olisi tarvetta jyrätä lapsen yksityisyyden yli ja tutkia se kännykkä, en tekisi sitä salaa. Pyytäisin lasta tuomaan kännykän käteeni ja hän olisi itse vieressä katsomassa mitä sille teen. Mielummin lähden siitä, että keskusteluyhteys on niin hyvä, että lapsi uskaltaisi puhua, jos koulussa tai rakastumisissa olisi ihan liian vaikeita tilanteita ja puhelimen kautta tulisi kiusaamista.
Kännykkä ja tietokone ovat tietyllä tavalla samanlaista ykistyistä reviiriä kuin päiväkirja omassa lapsuudessani/ teini-iässäni. Kun sain ensimmäisen, äiti vakuutti samalla, että se on minun ihan omaa maailmaani. Voisin luottaa siihen, ettei hän lue kirjaa, vaikka se olisi pöydällä avoimena. - Eikä lukenut. Sain purkaa kirjakaupalla kasvukipujani ja ihastuksiani vain itselleni. Se oli todella suuri henkireikä. Joskus pyysin itse häntä lukemaan asioista, joista en osanut puhua ääneen, mutta halusin silti äidin tietävän.
7
En ole. En edes pystyisi ( vaikken kyllä halua/ koe mitää tarvettakaan ei ole), sillä salasanahan kännyköihin tarvitaan. Kenenkään kännyköihin en koske, kuin omaani.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 08:05"]
En ole. En edes pystyisi ( vaikken kyllä halua/ koe mitää tarvettakaan ei ole), sillä salasanahan kännyköihin tarvitaan. Kenenkään kännyköihin en koske, kuin omaani.
[/quote]
En minäkään, ja lähes järkytyn aina kun täällä melskataan siitä, mitä kukin on löytänyt muiden perheenjäsenten kännyköistä, tietokoneilta, taskuista, kukkaroista, laatikoista. Monien mielestä on kuin maailman luonnollisin asia ratsata muiden henkilökohtaisia tavaroita. Outoa sakkia.
Olen. Toisaalta olen myöskin sanonut, että tuo viesti oli auki ja näin sen. Mutta eiköhän nuo jo ymmärrä poistaa tulenarat viestit.
Mites kirjesalaisuus? Mun viestejä ei äitini, tai kukaan muukaan pääse lukemaan. Pin koodin olen vaihtanut ja kirjautuminen on kahdeksan numeron takana, ja viestit, face, muistio, kalenteri, kuvat ja wazzup ovat jokainen omien salasanojen takana.
Ja salasanat ovat lähinnä sisarusteni vuoksi.
t. teini
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 08:28"]
Olen. Toisaalta olen myöskin sanonut, että tuo viesti oli auki ja näin sen. Mutta eiköhän nuo jo ymmärrä poistaa tulenarat viestit.
[/quote]
Ai että "tuo viesti oli auki ja näin sen". Sieltä se oikein loisti, kun ihan sattumalta kuljit ohi? Et edes ottanut puhelinta käteen ja napsauttanut virransäästöä pois? Näit ja luit viestin pieneltä näytöltä kenties monenkin metrin päästä samalla tavalla kuin moottoritien valaistun opasteen?
Joo luen ekaluokkalaisen viestit. Siellä on välillä pihan isommilta tytöiltä ilkeitä viestejä ja jotain leluilla kiristämisiä. Luen myös esim. Moviestarplanet- viestit ja keskustelut.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 08:02"]En tietenkään.
Täytyy olla aivan järkyttävä kontrollifriikki jotta ryhtyy moideen.
Kai tiesit että se on rikos?
[/quote]
Itseasiassa nämä nettipoliisit nimenomaan kehoittavat seuraamaan lapsen esim. Facebookia ja puhelinta.
Meillä on sovittu 10 ja 12 vuotiaiden kanssa että äiti välillä vilkasee puhelimen viestit (ei tekstareita lukea tarvii kun ei niitä enää lähetelläkään melkein yhtään mutta wappi ja kikki) ja sama homma tietokoneen kanssa, saan mennä katsomaan mitä tekevät ja tarkistan sivuhistorian ajoittain.
Ehkä sitten olen natsi ja kontrollifriikki ja rikollinenkin mutta haluan kuitenkin näin suojella lapsia. Ehkäisee tehokkaasti riskialtista viestittelyä jos tietää että äiti voi lukea sen..
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 03:18"]
Minä maksan liittymän ja puhelimen, minä saan lukea viestit. Niin yksinkertaista, käytän vain maksamaani palvelua. Puhelin on ikään kuin lapsella lainassa ja vanhemmalla on oikeus asettaa ehtoja tälle lainalle, vaikkei niistä tarvitse lapselle kertoakaan. Hyvä vähän valvoa mitä teini-ikäinen touhuaa.
[/quote]
Jos minä maksaisin sinulle puhelimen ja liittymän, niin saisinko lukea viestisi? Tai jos maksaisin terveyskeskusmaksusi, saisinko lukea potilastietosi?
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 08:03"]
Lisäyksenä vielä: Jos jostakin syystä olisi tarvetta jyrätä lapsen yksityisyyden yli ja tutkia se kännykkä, en tekisi sitä salaa. Pyytäisin lasta tuomaan kännykän käteeni ja hän olisi itse vieressä katsomassa mitä sille teen. Mielummin lähden siitä, että keskusteluyhteys on niin hyvä, että lapsi uskaltaisi puhua, jos koulussa tai rakastumisissa olisi ihan liian vaikeita tilanteita ja puhelimen kautta tulisi kiusaamista.
Kännykkä ja tietokone ovat tietyllä tavalla samanlaista ykistyistä reviiriä kuin päiväkirja omassa lapsuudessani/ teini-iässäni. Kun sain ensimmäisen, äiti vakuutti samalla, että se on minun ihan omaa maailmaani. Voisin luottaa siihen, ettei hän lue kirjaa, vaikka se olisi pöydällä avoimena. - Eikä lukenut. Sain purkaa kirjakaupalla kasvukipujani ja ihastuksiani vain itselleni. Se oli todella suuri henkireikä. Joskus pyysin itse häntä lukemaan asioista, joista en osanut puhua ääneen, mutta halusin silti äidin tietävän.
7
[/quote]Nämä av-mammat lukisivat kyllä surutta myös päiväkirjat.
Hahaa, mun äiti ei voi lukee mun viestei. Sitä varten on keksitty SALASANAT. :P