Huvittaa työpaikan nuoret naiset, jotka puhuvat koiristaan kuin lapsista.
"Olen niiiiiin väsynyt kun Sesse herätti minut yöllä yhdesti enkä saanut nukuttua tuntiin!" "Meilläkin Rekku oksensi yöllä ja minun piti siivota se. Ihan älyttömän raskasta. Mutta on se vaan niin suloinen, äitin pikku vauva <3 <3 <3" Sitten kertoillaan ummet lammat koiran ihanista tempauksista ja kuinka se on niiin niiin suloinen. Itse koitin joskus sanoa myös jotain lapsista, mutta neiti koiranomistaja katsoi kuin toiselta planeetalta tullutta ja jatkoi koirastaan.
Ok, ymmärrän, että muita ei toisten lapset kiinnosta (enkä siksi heistä paljon puhukaan työkavereille yms tuttaville), mutta koittakaa tajuta, ettei ne koiratkaan kiinnosta! Mutta neidit ovat erittäin väsyneitä kun joutuvat silloin tällöin heräämään yöllä karvavauvansa vuoksi. Koittaa kiva yllätys jos joskus saavat oman vauvan. Juu, tiedetään, eivät kaikki vauvat valvota (meillä yksi hyvin vauvana nukkunut ja kaksi todella huonosti nukkuvaa). Mutta todellakin paljon enemmän kuin koirat. Jotenkin vaan nolon kuuloista kun jauhavat niistä koiristaan. Joskus vaan huomaan jonkun toisen vanhemman katsovan näitä nuoria naisia huvittunut hymy huulillaan. Ihan voi kasvoilta lukea, että "voi tietäisitpä vain...". Mutta kyllä se elämä opettaa.
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:32"]
Voi vittu sentään, susta tuli niin elävästi mieleen ne työpaikkojen katkerat ja "elämää nähneet" tätitantat, että meni ihan hermo. Mitä sitten, jos ihmiset puhuu koirastaan, eikö ole hyvä asia että edes suomalaisella työpaikalla puhutaan edes jostain omaa elämää kiinnostavasta asiasta. Ja sinulle tytöttelijälle tiedoksi, että 50 v äitilläni, joka on kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä, on työhuoneessaan meidän koiran kuvia seinällä, pöydällä ja tietokoneen taustakuvana.
[/quote]Kutsuitko minua tytöttelijäksi? Sanoinko "tyttö" yhdenkään kerran? Vain "nuori nainen" tai "neiti".
Ja juu, kyllä minusta on noloa se jatkuva "karvavauvoista" jauhaminen. On ihan mukavaa kuulla ihmisten eläimistä ja niiden tempauksista silloin tällöin, mutta nämä eivät osaa muusta puhuakaan.
Ap
[/quote]Ehkäpä koirat ovat heidän mielestään sopivan neutraali aihe työpaikan kahvipöytäkeskusteluun? Ei ihan yhtä yhdentekevää ja epäkiinnostavaa kuin esim. säästä jauhaminen, mutta ei niin henkilökohtaista ja heitä vastaan tarvittaessa käännettävää kuin esim. dokausreissusta tai ihmissuhdeongelmista puhuminen. Ehkä he eivät halua paljastaa itsestään työpaikalla liikaa, mutta kohteliaisuuden vuoksi puhuvat kuitenkin jostain.
Mulla on vastaavia kokemuksia lähinnä iäkkäämpien ihmisten suusta kuultuna. Yhdessä harjottelupaikassa oli vanhempi työntekijä, joka jaksoi jauhaa koirastaan aina ja kaikille. Myöhästyin bussista kerran sen koirajuttujen takia kun en päässyt eroon :D
Mutta mua kaikista eniten huvittaa joidenkin koiraihmisten tapa käyttää koirasta nimitystä hän. Ja sitten samat ihmiset puhuu toisista ihmisista, että "se teki sitä ja tätä" mutta "hän on niin suloinen haukku". En kestä :´) Ja mulla ei oo ees vielä niitä lapsiakaan...
Voi ristus että mua rasittaa sekä lapsi- että koira"vanhemmat". Yritä niiden kanssa puhua TYÖPAIKALLA TYÖASIOITA niin pikku-milla sitä ja rekku-kekku tätä. Mistäs minä lapsia ja lemmikkejä vierastava teidän kanssa juttelisin? Siitä yhdestä ainoasta sinnittelevästä viherkasvistani? Kaikki naiset eivät ole hoivaviettinsä orjia!
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:47"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:32"]
Voi vittu sentään, susta tuli niin elävästi mieleen ne työpaikkojen katkerat ja "elämää nähneet" tätitantat, että meni ihan hermo. Mitä sitten, jos ihmiset puhuu koirastaan, eikö ole hyvä asia että edes suomalaisella työpaikalla puhutaan edes jostain omaa elämää kiinnostavasta asiasta. Ja sinulle tytöttelijälle tiedoksi, että 50 v äitilläni, joka on kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä, on työhuoneessaan meidän koiran kuvia seinällä, pöydällä ja tietokoneen taustakuvana.
[/quote]Kutsuitko minua tytöttelijäksi? Sanoinko "tyttö" yhdenkään kerran? Vain "nuori nainen" tai "neiti".
Ja juu, kyllä minusta on noloa se jatkuva "karvavauvoista" jauhaminen. On ihan mukavaa kuulla ihmisten eläimistä ja niiden tempauksista silloin tällöin, mutta nämä eivät osaa muusta puhuakaan.
Ap
[/quote]Ehkäpä koirat ovat heidän mielestään sopivan neutraali aihe työpaikan kahvipöytäkeskusteluun? Ei ihan yhtä yhdentekevää ja epäkiinnostavaa kuin esim. säästä jauhaminen, mutta ei niin henkilökohtaista ja heitä vastaan tarvittaessa käännettävää kuin esim. dokausreissusta tai ihmissuhdeongelmista puhuminen. Ehkä he eivät halua paljastaa itsestään työpaikalla liikaa, mutta kohteliaisuuden vuoksi puhuvat kuitenkin jostain.
[/quote]Kyllä sen ihmisistä huomaa milloin jokin mistä he puhuvat on yhdentekevää ja milloin he puhuvat jostain todella innoissaan.
Ap
Minulla on ollut sekä koiria että lapsia. Molemmat teettävät töitä, mutta ovat myös rakkaita ja täyttävät helpolla sen hetkisen elämän tilanteen.
Koira opettaa vastuuntuntoa, aina täytyy miettiä se koiran hoitokin, kun lähtee vaikkapa juhlimaan.
Itse kuuntelen kyllä sujuvasti sekä koirajuttuja että lapsijuttuja, mutta ei koirista varmaan sellaiselle toistuvasti kerrota, joka ei ole niistä kiinnostunut.
Samoin ei kaikki ole lapsista kiinnostuneita, jos ne eivät vielä kuulu elämäntilanteeseen tai jos lapsiasia on esim lapsettomuuden takia arka aihe.
Työpaikan ilmapiirin kannalta olisi tietysti parasta se, että työkaverit eivät ärsyttäisi tai että itse en ärsyttäisi muita.
Ei oo lapsia, eikä elukoita, mut kuuntelen mieluusti ja ihan sujuvasti tarinoita lemmikkien seikkailuista ja sattumuksista, mut kakaroista en yhtään, ne on niin hvtin tylsiä. Sama pätee kuviin: ei kiinnosta pätkääkään katsella jotain kuvakavalkadia lapsista, mut elukoista otettuja kuvia katsoo mielikseen.
Entäs työpaikan vanhemmat, perheelliset rouvat, jotka myös voivat olla innoissaan "koiravauvauvasta"? Jotenkin ihmeellistä tuo vastakkainasettelu tekstissäsi. Koira on tärkeä perheenjäsen myös monelle perheelliselle. Ja näin jo vanhempien lasten äitinä kuuntelen nykyisin mieluummin koirajuttuja kuin näitä korvakierretilityksiä ym., jotka meillä jo mennyttä elämää.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:47"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:32"]
Voi vittu sentään, susta tuli niin elävästi mieleen ne työpaikkojen katkerat ja "elämää nähneet" tätitantat, että meni ihan hermo. Mitä sitten, jos ihmiset puhuu koirastaan, eikö ole hyvä asia että edes suomalaisella työpaikalla puhutaan edes jostain omaa elämää kiinnostavasta asiasta. Ja sinulle tytöttelijälle tiedoksi, että 50 v äitilläni, joka on kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä, on työhuoneessaan meidän koiran kuvia seinällä, pöydällä ja tietokoneen taustakuvana.
[/quote]Kutsuitko minua tytöttelijäksi? Sanoinko "tyttö" yhdenkään kerran? Vain "nuori nainen" tai "neiti".
Ja juu, kyllä minusta on noloa se jatkuva "karvavauvoista" jauhaminen. On ihan mukavaa kuulla ihmisten eläimistä ja niiden tempauksista silloin tällöin, mutta nämä eivät osaa muusta puhuakaan.
Ap
[/quote]Ehkäpä koirat ovat heidän mielestään sopivan neutraali aihe työpaikan kahvipöytäkeskusteluun? Ei ihan yhtä yhdentekevää ja epäkiinnostavaa kuin esim. säästä jauhaminen, mutta ei niin henkilökohtaista ja heitä vastaan tarvittaessa käännettävää kuin esim. dokausreissusta tai ihmissuhdeongelmista puhuminen. Ehkä he eivät halua paljastaa itsestään työpaikalla liikaa, mutta kohteliaisuuden vuoksi puhuvat kuitenkin jostain.
[/quote]Kyllä sen ihmisistä huomaa milloin jokin mistä he puhuvat on yhdentekevää ja milloin he puhuvat jostain todella innoissaan.
Ap
[/quote]Niin? Ei se ole mitenkään ristiriidassa tuon kirjoittamani kanssa. Miksi sua niin kovasti ärsyttää se, että he ovat innoissaan koirista?
13 en nyt ajatellut erityisesti, että olen urhea. Olin melko huolissani (lapsi joutui tiputukseen) ja olin väsynyt (sairastamisesta, valvomisesta ja ehkä huolesta) ja aika äärirajoillani (kolme pientä lasta mukana sairaalassa, vaihtelevin kokoonpanoin porukkaa sairaana ja piti vaan jotenkin selvitä niistä jonottamisista yms, ruoan tekeminen ja lasten syöttäminen kun itse on oksennustaudissa, lasten turvallisuus kun ei kertakaikkiaan jaksa olla pystyssä jne).
Minusta tätä ei voi verrata siihen, että olisin halunnut viettää rentouttava viikonlopun, mutta en saanutkaan koko ajan tehdä sitä mitä olisin ihan eniten halunnut. Jouduin ottamaan myös koiran huomioon. Jotta nyt saan tehdä juuri mitä haluan, vien koiran vanhemmilleni hoitoon.
Mutta saa näin tehdä, ei siinä mitään. Koin vain silloin, että emme kokemuksinemme kohtaa.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:48"]
Voi ristus että mua rasittaa sekä lapsi- että koira"vanhemmat". Yritä niiden kanssa puhua TYÖPAIKALLA TYÖASIOITA niin pikku-milla sitä ja rekku-kekku tätä. Mistäs minä lapsia ja lemmikkejä vierastava teidän kanssa juttelisin? Siitä yhdestä ainoasta sinnittelevästä viherkasvistani? Kaikki naiset eivät ole hoivaviettinsä orjia!
[/quote]
Itselläni - tai meillä, työyhteisöllämme - on niin vaativa ja rankka työ (lastenpsykiatria), että välillä on ihan pakko puhua jostain muusta vähän nollatakseen kaikkea ympärillä tapahtuvaa. On niin ihana tulla jostain hankalasta neuvottelusta, keittää kahvit ja kysyä et joko teidän piski osaa pissiä ulos. Ja olen siis tosissani.
Kyllä ihmisvauvan kanssa on mielestäni paljon helpompaa kuin esim koiran pennun...
Molemmissa toki puolensa ja puolensa...
Jaa, meillä niin tekee 60v useamman aikuisen lapsen äiti. Noloa.
Voi vittu sentään, susta tuli niin elävästi mieleen ne työpaikkojen katkerat ja "elämää nähneet" tätitantat, että meni ihan hermo. Mitä sitten, jos ihmiset puhuu koirastaan, eikö ole hyvä asia että edes suomalaisella työpaikalla puhutaan edes jostain omaa elämää kiinnostavasta asiasta. Ja sinulle tytöttelijälle tiedoksi, että 50 v äitilläni, joka on kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä, on työhuoneessaan meidän koiran kuvia seinällä, pöydällä ja tietokoneen taustakuvana.
Noh, tätä vastausta et halunnut, mutta itse asiassa meillä suolistosairas koira valvotti enemmän kuin lapset ikinä. Lapsen kanssa saa sentään valvoa sisällä, koiran kanssa on rämmittävä koko yö ulkona jos sillä on vatsa kipeä, oli sää mikä tahansa. Olen ollut tosi väsynyt kun koiran kaksi ensimmäistä elinvuotta tarvoin pyjamassa milloin missäkin pusikossa monta kertaa yössä.
Minusta on hyvä, että ensin vähän "harjoitellaan" koiralla. En vielä ole nähnyt vastuullista ja huolehtivaista koiranomistajaa, joka ei äitinäkin olisi samanlainen. Ne valvomisetkaan ei tule niin isona yllätyksenä, kun sitäkin on ehtinyt jo harjoitella lukemattomia kertoja.
Ja facebook sivusto täynnä ihanan koiran kuvia. #Uimassa #ruoka-aika #lenkillä #mökillä. Voi ällötys
Koirat on vaan niin ihania :) Ei sitä ymmärrä, jos ei ole omaa koiraa. Koirahan on todellakin perheen jäsen, henkisesti ja fyysisesti tosi läheinen. Monelle vauvan korvike. Asia jota hoivaa ja rakastaa. Välillä tuntuu että se on tosi inhimillinen noin eläimeksi... Miksi siitä ei saisi puhua? On se pienen koiranpennunkin kanssa raskasta jos pitää viedä se ulos monta kertaa yössä kuselle. Ei varmaan kukaan sano että raskaampaa kuin vauvan kanssa, mutta onko se vaan niin että raskaimman kohtalon saanut saa valittaa? Vihaan sitä mentaliteettia että jos joku sanoo murtaneensa käden niin toinen on heti "ei toi vielä mitään, mulla KATKESI käsi, kuvittelepa sitä" "Siinä me käden katkaisseet sitten myhäillen vilkuilimme toisiamme, tietäisipä vain..."
Jos ei ole itsellä vauvoja, ei vauvajutut kiinnosta eikä niihin oikein voi osallistua jakamalla omia kokemuksiaan. Jos itsellä ei ole koiria, ei koirajutut kiinnosta eikä niihin oikein voi osallistua jakamalla omia kokemuksiaan. Mitä väärää? Koiratyypit saa mun puolesta puhua koirista ja äidit lapsistaan. Itse puhun mielelläni molemmista koska olen sekä koiratyyppi että äiti :)
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:32"]
Voi vittu sentään, susta tuli niin elävästi mieleen ne työpaikkojen katkerat ja "elämää nähneet" tätitantat, että meni ihan hermo. Mitä sitten, jos ihmiset puhuu koirastaan, eikö ole hyvä asia että edes suomalaisella työpaikalla puhutaan edes jostain omaa elämää kiinnostavasta asiasta. Ja sinulle tytöttelijälle tiedoksi, että 50 v äitilläni, joka on kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä, on työhuoneessaan meidän koiran kuvia seinällä, pöydällä ja tietokoneen taustakuvana.
[/quote]Kutsuitko minua tytöttelijäksi? Sanoinko "tyttö" yhdenkään kerran? Vain "nuori nainen" tai "neiti".
Ja juu, kyllä minusta on noloa se jatkuva "karvavauvoista" jauhaminen. On ihan mukavaa kuulla ihmisten eläimistä ja niiden tempauksista silloin tällöin, mutta nämä eivät osaa muusta puhuakaan.
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:33"]Noh, tätä vastausta et halunnut, mutta itse asiassa meillä suolistosairas koira valvotti enemmän kuin lapset ikinä. Lapsen kanssa saa sentään valvoa sisällä, koiran kanssa on rämmittävä koko yö ulkona jos sillä on vatsa kipeä, oli sää mikä tahansa. Olen ollut tosi väsynyt kun koiran kaksi ensimmäistä elinvuotta tarvoin pyjamassa milloin missäkin pusikossa monta kertaa yössä.
Minusta on hyvä, että ensin vähän "harjoitellaan" koiralla. En vielä ole nähnyt vastuullista ja huolehtivaista koiranomistajaa, joka ei äitinäkin olisi samanlainen. Ne valvomisetkaan ei tule niin isona yllätyksenä, kun sitäkin on ehtinyt jo harjoitella lukemattomia kertoja.
[/quote]
Ja tähän lisätäkseni se vauvan paska löytyy vaan sieltä vaipasta, mutta vatsatautisen koiran versio saattaakin olla matolla, seinässä, lattialla ja muutenkin ympäri kämppää. Siinä sitten aamuyöllä siivoat kun koko kämppä haisee jumalattoman pahalta.
Minulla ei ole lasta eikä koiraa mutta sata kertaa mieluummin kuuntelen koira- kuin lapsijuttuja.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:41"]
Kerroin omasta arjestani, että miehen työn vuoksi vastasin lasten oksennustauti ruljanssista ja sitten vielä sairastuin itse, että vähän heikottaa ja väsyttää tämä kaden viikon sessio, jossa käytiin sairaalassa kahteen kertaan ja yritin jollakin voimalla vielä sitä toipunutta puolitoistavuotiasta vilperttiä hoivailla. Koiraimmeinen siihen, että juu hän tietää kyllä kun väsyttää, hän oli Pertun (=koira) kanssa mökillä ja Perttu oli niin innoissaan kaikesta ja Perttu ei antanut hänen uida, kun Perttu hätääntyi niin hän ei sitten saanut uida yhtä paljon kuin tavallisesti ja Perttu ei oikein jaksanut olla saunassa ja Perttu sitä ja tätä. Että oli siis ihan mielettömän hankalaa että nyt tämän viikonlopun jälkeen Perttu menee hoitoon viikoksi, niin emäntä saa levätä.
[/quote]Tätä juuri tarkoitan :) Ja 13 vastasi tähän juuri kuten arvasinkin :D
Ap