Millainen mies ja isä mielummin eroaa kuin lähtee pariterapiaan?
Itse mielummin hakisin apua parisuhteen ongelmiin ja koettaisin ratkaista ne, mutta puoliso ei suostu. Ei hän tosin halua erotakaan, mutta ei tässä paljoa muuta vaihtoehtoa jää, kun tilanne jatkunut jo vuosia.
Kommentit (40)
Rehellinen? Ehkä ei halua tuhlata aikaa, kun on jo mielessään luovuttanut.
Iso osa miehistä pitää sitä huuhaana, sama kuin naiset jotka ylianalysoivat ongelmia tyhjästä.
Jos on jo luovuttanut, ei ole järkeä mennä.
Toisen luonnetta ei voi maailman paras terapeuttikaan muuttaa, that's it.
No miksi se sitten vastustaa eroakin, jos olisi jo luovuttanut?
Joskus ongelmat ovat sellaisia ettei niitä mikään terapia korjaa. Sellaisia ovat myös ongelmat, joiden toinen ei myönnä olevan ongelmia. Ajan ja rahan haaskausta terapioda toivottomassa tilanteessa.
Tai sitten se on vaan niin pelkuri, ettei halua ottaa mitään roolia missään päätöksissä vaan haluaa vaan esittää uhri, ”kun vaimo jätti”.
Vierailija kirjoitti:
Järkevä.
Perusteluja?
Vierailija kirjoitti:
No miksi se sitten vastustaa eroakin, jos olisi jo luovuttanut?
Ehkä hän ei koe parisuhteenne ongelmia samalla tavalla kuin sinä? On siis luovuttanut sen suhteen, että parisuhteenne muuttuisi paremmaksi. Kuitenkin tyytyy parisuhteeseenne sellaisena kuin se nyt on.
Onko teillä kaksoset? Anna se mies mulle.
Vierailija kirjoitti:
No miksi se sitten vastustaa eroakin, jos olisi jo luovuttanut?
Jos ongelma on klassinen kotitöiden jako (eli mies on ottanut kotona vapaamatkustajan roolin) niin, miten se siellä terapiassa paranisi? Mies mieluummin kuuntelee ajoittaista urputusta kuin tekee yhtään mitään kotona, luottaen, ettet sinä ota eroa - ainakaan vielä. Ei kuitenkaan rakasta sinua niin paljon, että aktiivisesti haluaisi estää eron.
Koska mies tietää miten asetelma menee siellä, joku feministi terapeutti on siellä naisen puolella ja miestä vastaan samalla tavalla miten koko yhteiskunta valkoista heteromiestä vastaan.
Ap, mene ihmeessä aluksi yksin. Se on aivan sallittua ja saat sieltä uusia näkökulmia ongelmiinne.
Useimmat miehet tulevat kuulemma kumminkin aika pian uteliaiksi ja haluavat tulla mukaan!
Me olimme mieheni kanssa kymmenisen vuotta sitten parisuhdeterapiassa ja tuskin olisimme enää yhdessä, jos emme olisi menneet. Terapeutti oli oikein hyvä ja osasi kyseenalaistaa toimintarutiineitamme ja tapojamme riidellä aina saman kaavan mukaan.
Jos mies ei ajan kanssakaan halua mukaan, olet ainakin yrittänyt. Voi olla, että mies on jo luovuttanut ja ajattelee, ettei mikään auta ja hän tulisi vain jyrätyksi. Huono merkki konfliktinratkaisutavoistanne tuo!
Vierailija kirjoitti:
Käydäänkö siellä terapiassa vain vaimon näkökohdat ongelmiin. Ongelmaparin aikuisena lapsena totean, että ei se äitikään mikään helppo tapaus ollut. Syytti kuitenkin ihan kaikesta isää.
Ehdotin äidille, että tulisin kertomaan oman näkökulmani terapiaan, ei jostain syystä halunnut 😄
Jos terapeutti ei ole aivan tossu ja taitamaton, siellä tuodaan molempien näkökulmat esiin, myös sen miehen, jos mies vain vaivautuu avaamaan suunsa.
Siellä saa myös mies puhua vapaasti aivan mitä tahansa soopaa ilman terapeutin tuomitsemista, munkin ex-mies siellä kirkkain silmin kertoi, ettei ollut huomannut, ettei tee kotitöitä, vaikka olin tästä ongelmasta miehelle moneen eri sävyyn vuosien mittaan lukuisia kertoja puhunut.
Kyllä se mies sitten haluaa terapiaan, kun olet jo eronnut ja muuttanut lapsinesi muualle. Sitten se soittaa itkuisena, että mikset halunnut edes yrittää ja oltais menty terapiaan jne. Kumma kun asia ei kiinnostanut, kun oltiin vielä yhdessä.
En minäkään naisena menisi mihiinkään terapiaan. En halua yhdellekään vieraalle ihmiselle tai ystäville tai sukulaisille puhua omista tai parisuhteen ongelmista.
Terapia kannattaa, vaikkei kriisejä olisikaan.
Siellä oppii itsestään asioita, ja toisestakin.
Sellainen tarkastelu, joka ottaa huomioon tunteet JA järjen.
Sellainen, joka ei halua oppia itsestä asioita,
voi toistaa ihmissuhdekuvioitaan loputtomiin.
Käydäänkö siellä terapiassa vain vaimon näkökohdat ongelmiin. Ongelmaparin aikuisena lapsena totean, että ei se äitikään mikään helppo tapaus ollut. Syytti kuitenkin ihan kaikesta isää.
Ehdotin äidille, että tulisin kertomaan oman näkökulmani terapiaan, ei jostain syystä halunnut 😄