Millainen mies ja isä mielummin eroaa kuin lähtee pariterapiaan?

Vierailija kirjoitti:

Ap, mene ihmeessä aluksi yksin. Se on aivan sallittua ja saat sieltä uusia näkökulmia ongelmiinne.

Useimmat miehet tulevat kuulemma kumminkin aika pian uteliaiksi ja haluavat tulla mukaan!

Me olimme mieheni kanssa kymmenisen vuotta sitten parisuhdeterapiassa ja tuskin olisimme enää yhdessä, jos emme olisi menneet. Terapeutti oli oikein hyvä ja osasi kyseenalaistaa toimintarutiineitamme ja tapojamme riidellä aina saman kaavan mukaan.

Jos mies ei ajan kanssakaan halua mukaan, olet ainakin yrittänyt. Voi olla, että mies on jo luovuttanut ja ajattelee, ettei mikään auta ja hän tulisi vain jyrätyksi. Huono merkki konfliktinratkaisutavoistanne tuo!

Olen jo käynytkin yksin, ja terapeutti oli sitä mieltä ettei päästä kaksistaan enää eteenpäin vaan se kolmaskin, puolisoni, tarvitaan mukaan. Useamman vuoden olen yrittänyt. Alkaa olla selvä peli. Tuntuu jotenkin turhalta ja tuhlaukselta hajottaa lasten koti, kun asiat olisivat voineet olla korjattavissa, mutta minkäs teet.

Mä olen nainen ja en todellakaan menisi vieraalle ihmiselle puhumaan henkilökohtaisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkevä.

Perusteluja?

Rahanhaaskausta tuommoiset puoskaroinnit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mene ihmeessä aluksi yksin. Se on aivan sallittua ja saat sieltä uusia näkökulmia ongelmiinne.

Useimmat miehet tulevat kuulemma kumminkin aika pian uteliaiksi ja haluavat tulla mukaan!

Me olimme mieheni kanssa kymmenisen vuotta sitten parisuhdeterapiassa ja tuskin olisimme enää yhdessä, jos emme olisi menneet. Terapeutti oli oikein hyvä ja osasi kyseenalaistaa toimintarutiineitamme ja tapojamme riidellä aina saman kaavan mukaan.

Jos mies ei ajan kanssakaan halua mukaan, olet ainakin yrittänyt. Voi olla, että mies on jo luovuttanut ja ajattelee, ettei mikään auta ja hän tulisi vain jyrätyksi. Huono merkki konfliktinratkaisutavoistanne tuo!

Olen jo käynytkin yksin, ja terapeutti oli sitä mieltä ettei päästä kaksistaan enää eteenpäin vaan se kolmaskin, puolisoni, tarvitaan mukaan. Useamman vuoden olen yrittänyt. Alkaa olla selvä peli. Tuntuu jotenkin turhalta ja tuhlaukselta hajottaa lasten koti, kun asiat olisivat voineet olla korjattavissa, mutta minkäs teet.

Ok. Oletko siis ap?

Mutta ei tuo ole hukkaan mennyt. Sinun oma itseymmärryksesi on varmasti hyötynyt siitä. Ja voit aidosti ja rehellisesti antaa itsellesi tunnustuksen, että yritit pelastaa liittonne.

Sekin on aika tärkeää, koska tosiaan avioliitton purkaminen on asia, jota ei hevin lapsilleen tee ja siitä herkästi kantaa huonoa omaatuntoa. Sinulla ei siihen ole aihetta.

Nimenomaan mies eroaa silloin. Kaksi naisihmistä voivat mennä tuollaisiin lässytyksiin keskenään.

Mutta mies ei mene.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se mies sitten haluaa terapiaan, kun olet jo eronnut ja muuttanut lapsinesi muualle. Sitten se soittaa itkuisena, että mikset halunnut edes yrittää ja oltais menty terapiaan jne. Kumma kun asia ei kiinnostanut, kun oltiin vielä yhdessä.

Perus settiä. On ne naiset julmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mene ihmeessä aluksi yksin. Se on aivan sallittua ja saat sieltä uusia näkökulmia ongelmiinne.

Useimmat miehet tulevat kuulemma kumminkin aika pian uteliaiksi ja haluavat tulla mukaan!

Me olimme mieheni kanssa kymmenisen vuotta sitten parisuhdeterapiassa ja tuskin olisimme enää yhdessä, jos emme olisi menneet. Terapeutti oli oikein hyvä ja osasi kyseenalaistaa toimintarutiineitamme ja tapojamme riidellä aina saman kaavan mukaan.

Jos mies ei ajan kanssakaan halua mukaan, olet ainakin yrittänyt. Voi olla, että mies on jo luovuttanut ja ajattelee, ettei mikään auta ja hän tulisi vain jyrätyksi. Huono merkki konfliktinratkaisutavoistanne tuo!

Olen jo käynytkin yksin, ja terapeutti oli sitä mieltä ettei päästä kaksistaan enää eteenpäin vaan se kolmaskin, puolisoni, tarvitaan mukaan. Useamman vuoden olen yrittänyt. Alkaa olla selvä peli. Tuntuu jotenkin turhalta ja tuhlaukselta hajottaa lasten koti, kun asiat olisivat voineet olla korjattavissa, mutta minkäs teet.

Ok. Oletko siis ap?

Mutta ei tuo ole hukkaan mennyt. Sinun oma itseymmärryksesi on varmasti hyötynyt siitä. Ja voit aidosti ja rehellisesti antaa itsellesi tunnustuksen, että yritit pelastaa liittonne.

Sekin on aika tärkeää, koska tosiaan avioliitton purkaminen on asia, jota ei hevin lapsilleen tee ja siitä herkästi kantaa huonoa omaatuntoa. Sinulla ei siihen ole aihetta.

Jep, tuo oli minulta.

Ap

Mun ex mies ei suostunut kirveelläkään pariterapiaan. Mies oli ollut uskoton avioliittomme aikana (yhden illan juttuja ja nettitreffejä) ja se tietysti hiersi luottamustani. 

Jossain vaiheessa ongelmat alkoivat kasvaa luottamuspulan vuoksi ja pyysin moneen kertaan pariterapiaan. Ei suostunut. Jälkikäteen selvisi että miehellä oli ollut jo pitkään salasuhde, jonka vuoksi lopulta jätti minut.

Pariterapia on täysin ja totaalisen hyödytöntä. 

Miksi IHMEESSÄ roikkua väkisin ja jonkun ulkopuolisen avulla huonossa suhteessa?

Analysoipa, että voisiko molemmat osapuolet nauttia elämästään ja olostaan jos vain yksinkertaisesti eroaisitte?

Ja lapsen hoito vuoroviikottain. 

Lapsikin nauttii paljon enemmän kun näkee molemmat iloisina ja onnellisina, vaikka ei näekään vanhempiaan samanaikaisesti.

-Ja kaikki "ei isät hoida lapsiaan jos erotaan" -tyypit? Olkaa vaiti. Älkää yleistäkö, mätämunia on molemmissa sukupuolissa, mutta ei lähdetä siitä oletuksesta JOKA KERTA.

M40 tytär 10V vuoroviikoin n- 9 vuotta. JA olin ensimmäisen vuoden isyysvapaalla tyttären kanssa. 

Eli tiedän mistä puhun.

Mun ex mies ei suostunut kirveelläkään pariterapiaan. Mies oli ollut uskoton avioliittomme aikana (yhden illan juttuja ja nettitreffejä) ja se tietysti hiersi luottamustani. 

Jossain vaiheessa ongelmat alkoivat kasvaa luottamuspulan vuoksi ja pyysin moneen kertaan pariterapiaan. Ei suostunut. Jälkikäteen selvisi että miehellä oli ollut jo pitkään salasuhde, jonka vuoksi lopulta jätti minut.

Tämä. Valitettavasti uskon (ja myös sivusta nähty), että jos puoliso ei halua lähteä pariterapiaan on usein kyse toisesta miehestä/naisesta.

Itse, vaikka nainen olenkin, en terapiaan menisi. Olen päättänyt lähteä, en halua tätä suhdetta enää jatkaa. En siis edes "parannettuna"

Miten sen nyt sanoisi.. En ole rakastunut yhtään tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Itse, vaikka nainen olenkin, en terapiaan menisi. Olen päättänyt lähteä, en halua tätä suhdetta enää jatkaa. En siis edes "parannettuna"

Miten sen nyt sanoisi.. En ole rakastunut yhtään tällä hetkellä.

Oikein! Aivan turhaa resurssien haaskausta ja turhien toiveiden ruokkimista olisi mennä.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex mies ei suostunut kirveelläkään pariterapiaan. Mies oli ollut uskoton avioliittomme aikana (yhden illan juttuja ja nettitreffejä) ja se tietysti hiersi luottamustani. 

Jossain vaiheessa ongelmat alkoivat kasvaa luottamuspulan vuoksi ja pyysin moneen kertaan pariterapiaan. Ei suostunut. Jälkikäteen selvisi että miehellä oli ollut jo pitkään salasuhde, jonka vuoksi lopulta jätti minut.

Tämä. Valitettavasti uskon (ja myös sivusta nähty), että jos puoliso ei halua lähteä pariterapiaan on usein kyse toisesta miehestä/naisesta.

Miksi kukaan haluaa jatkaa suhdetta pettäjän kanssa? Ei siinä terapiat enää auta jos puoliso ei riitä.

Monet naiset ovat verbaalisesti huomattavasti lahjakkaampia kuin puolisonsa. Jos ei se ongelmista keskustelu edes kahden kesken onnistu, voi miehelle tulla tunne siitä, että hän menee pariterapiaan vaimon ja terapeutin ripitetäväksi.

Ei kai kukaan mies halua maksaa itseään kipeäksi siitä että kaksi naisia arvostelee ja syyllistää

Jännästi taas miehen vika.

Ehkä silloin, jos ei rakasta todellakaan toista enää, mutta jos rakastaa, niin yleensä silloin voi myös keskustella yhdessä ilman terapeuttiakin.

Meillä mies koki, että ei ei osaa käsitellä asioita terapian tavoin eikä ole hyvä puhumaan. Ei myöskään kokenut, että ulkopuoliselle avautuminen jotenkin auttaisi häntä. Siksi ei halunnut.

Päästiin kompromissiin ja löydettiin netistä hyvä terapiaohjelma, jonka avulla saatiin avattua omia lukkoja itse kotona. Terapia siis kannatti, minkä mieskin sitten tajusi.

Miesterapeutti naureskeli haluttomuudesta että kyllä se siitä alkaa haluttaa kun vaan alkaa homman.. hehheh.. ja virnuili äijäilmeitä miehelle.

Käytiin muutaman kerran pariterapiassa mutta miesterapeutti oli lähes sovinisti.

Mieheni sai myöhemmin tuomion pahoinpitelystäni sekä kahdesti lähestymiskiellon vainoamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen ja en todellakaan menisi vieraalle ihmiselle puhumaan henkilökohtaisista asioista.

Sama juttu. Minulla nousee karvat pystyyn jo ajatuksestakin, että menisimme miehen kanssa selittämään kahdenkymmenen vuoden parisuhdettamme jollekin ventovieraalle tyypille. Tyyppi ei saisi kuulla kuin promillen kaikista ja sitten hänellä pitäisi olla jo joku lässynlääehdotus tilanteeseen, vaikka hän ei tiedä mistään mitään. Ei, en menisi, vaan jos olen asiaa itse miettinyt muutamiakin vuosia ja tilanteessa ollut koko ajan mukana, niin tiedän tasan itse parhaiten miten ja missä mennään.