Kyllä säälittää ne jotka havittäneet lasten koulukirjat.

Aha

Mä poltin omani. Ruotsin kirjat on ainoat mitkä säilytin.

Just heitin roskiin kasan omiani 90-luvulta. Kaikkea roinaa nuo vanhempani ovatkaan säilyttäneet.

Kyllä mä kirjat pistän pois, mutta vihkot säästän.

Minä olen hävittänyt. Eihän ne sopisi minnekään.

Minulla oli pitkään tallella omia kirjojani, mutta hävitin ne muutama vuosi sitten, enkä ole kaivannut. Tallessa aapinen ja eka englannin kirja. Se riittää mainiosti. Lapsilta olen säästänyt samoin Aapisen. Lisäksi säästän kokeet, piirustuksia ja käsitöitä. Mitä sitä turhaa roinaa kerämään

Meidän lapset ei ole mitään kirjoja saaneetkaan omaksi, että se siitä säästämisestä.

Kahteen isoon laatikkoon olen säilyttänyt otoksen kouluvihkoja, rakkaimpia, hyvin säilyneitä leluja ja muita pieniä muistoja. Parikymppiset lapseni sanoivat, että voin ne hävittää, mutta enpä hävitä. Tiedän itsestäni, että noin 50 vuodesta ylöspäin ne alkavat kiinnostaa kovasti ja sen lahjan haluan heille antaa, että ne löytyvät sitten minulta aikanaan :)

huoh, säilytin 40 v, enkä katsellut kertaakaan ja lapset eivät halunneet niitä vaivoikseen.

Vanhat koulukirjani olivat vanhemmillani kauan, mutta päätin säästää vain muutaman vihkon ja loput lähtivät paperinkeräykseen. Ei niitä tarvitse ja kukaan katsele. Omilta lapsiltani olen säästänyt vielä kaikki vihkot, käsityöt ja piirustukset, enempää en säästä.

Mihinkäs säästät lasten aapiset, kun koulu kerää ne keväällä pois?

Ei muuten oo ihana kattella niitä niiku tyyliin enää ikinä.

t. teini

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 07:56"]

Mihinkäs säästät lasten aapiset, kun koulu kerää ne keväällä pois?

[/quote]

Ei kai se koulu kerää matikan kirjoja, työkirjoja ja vihkoja? Ne on parhaimpia joihin lapsi piirtänyt ja kirjoittanut (etenkin ekalta ja tokalta)

heh, miulla on tallessa muutama isäni vanha koulukirja 1940-luvulta aarteena. Jos olisin jättänyt ne lapsuuskotini vintille olisi äitini ihan varmasti polttanut ne viimeistään isäni kuoleman jälkeen.

Minullakin on Aapiseni ja kaunokirjoitusvihko. SE on tosiaan jo historiallinen, kun kirjaintyypitkin ovat vaihtuneet, ja ikääkin sillä jo 27 vuotta :D Lapseltakin olen jotain säästänyt, mutta ainakaan vielä tuo teini ei ole niitä koskaaan katsellut. Ehkä hänen vaimonsa sitten joskus.

Ymmärrän että jonkun vihon voi säästää mutta tuollainen kirjojen jemmaaminen on aika sairasta.

Olen säästänyt lasteni aapiset, ja niiden lisäksi vain hauskimpiä ainekirjoituksia. Esimerkiksi tokaluokkalainen poika (nyt 18-vuotias) kirjoitti vierailustaan teatterissa, että näytelmä oli tylsä ja takapuoli puutui. Ope oli kommentoinut ainoastaan, että voi harmi.

Olen säästänyt reissuvihon missä ope kehui poikaani siis ala-asteen ja yläasteella tuli hyvä merkintöjä , toki tuli myös että tunnilla oli tehty muutakin kun seurattu opetusta.

Lasten vanhojen koulukirjojen katseleminen on melkein yhtä mahtavaa kuin tullalillailu valkoisella karvalankamatolla. Säälin teitä + olette kateellisia. AP

ei ne nyt oikeasti vie niin paljoa tilaa