Miesystävä "näpäytti" ja teeskenteli ettei kuule puhettani koko aamun/päivän aikana "tältä musta tuntuu kun sä roikut puhelimella"
Minä en muka kuule tai näe mitään, enkä huomaa häntä kun olen puhelimella. Kuulen kyllä mutta saatan vastata tyyliin "mmm" varsinkin aamulla en ole puheliaalla tuulella. Nyt mies protestoi ja kun puhun jotain, ei vastaa vaan kääntää päänsä pois. Melkolailla 5-vuotiaan käytöstä, vai ovatko muut samaa mieltä?
Kommentit (41)
Tuollainen näpäyttelyhän on juuri sitä, miten palstalla neuvotaan toimimaan kun puolison käytös ärsyttää. Miehesi taitaa olla av-mamma.
Miksi olet puhelimella? Ei oikein auennut, liittyykö jotenkin työhön.
Koko "näpäyttely" ilmiönä saisi kuolla pois, mutta aloituksen tiedoilla tulee asetuttua kyllä miehesi puolelle.
Itseäni vituttaa aivan päntiönään jos seurassani oleva ihminen on koko ajan puhelimensa lumoissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet puhelimella? Ei oikein auennut, liittyykö jotenkin työhön.
Siis ihan selaan av:ta, uutisia, whatsappia, sen sellaista.
Ap
Onko miesystäväsi sellainen höpöttäjä, jolla käy suu normaalisti koko ajan?
Tiedän tunteen. Itse en ole yleensä puhelimella vaan luen kirjaa, mutta on silti ärsyttävää kun on joku vaatimassa koko ajan kaiken huomion itselleen.
Olisit ottanut suihin. Olisi saanut muuta ajateltavaa.
Tuo on kyllä hankala monelta kantilta. Ymmärrän että miestä harmittaa mutta toisaalta on myös niin että kun aikaisemmin otti paperilehden eteensä ja oikein keskittyi lukemaan uutisia niin muu perhe kyllä yleensä osasi kunnioittaa toisen lukuhetkeä ja tuli hölöttämään omiaan vain jos oli oikeasti asiaa. Samoin jos jutteli puhelimessa ystävän kanssa niin ei siihen kukaan tullut vaatimaan huomiota samanaikaisesti.
Nyt kun sanomalehdet ja keskustelut ovat siirtyneet nettiin/älypuhelimeen niin otetaankin herne nenuun jos kumppani on keskittynyt niihin eikä vastaa kaiken maailman jutunjuuriin.
Sinähän voit ”näpäyttää” vaihtamalla lukot.
Kokeeko mies, että olet liikaa puhelimella?
Siis onhan tämä pahimmillaan mahdottoman koukuttavaa ja aikaa vievää.
Perttu Pölönen totesi viime viikolla Ylen 1:llä juontamassaan ohjelmassa, että
Sosiaalinen media on vero niille, jotka ei arvosta omaa aikaansa.
Tämä on saanut minut vähän pohtimaan 🙄
Kyllähän aikuinen ihminen siitä selviää puhumalla, mutta entäs lapsi? Liian usein näkee vanhempia jotka nenä kiinni puhelimessa eivät näe eivätkä kuule lastaan.
Tekisi mieli herättää sellainen puhelimen lumoissa oleva. Lapsi yrittää kaikin keinoin saada aikuisen huomiota, turhaan. Mikä siellä puhelimessa on niin kamalan tärkeää, että se ei voi muka odottaa? Lapsi on siinä tilanteessa täysin yksin, sama kuin jos vanhempi joisi.
Vierailija kirjoitti:
Koko "näpäyttely" ilmiönä saisi kuolla pois, mutta aloituksen tiedoilla tulee asetuttua kyllä miehesi puolelle.
Itseäni vituttaa aivan päntiönään jos seurassani oleva ihminen on koko ajan puhelimensa lumoissa.
Minua taas ärsyttää että ihmiset eivät osaa olla yhdessä, mutta tehdä kuitenkin omia juttujaan. Koko ajan pitäisi viihdyttää tai huomioida toista. Tietenkin jos keskustellaan niin se on eri asia. Mutta jos keskityn johonkin niin en voi ruveta paapomaan siinä ketään samalla.
Tietysti silloin tällöin voin vastailla, mutta en anna silloin jakamatonta huomiotani.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä hankala monelta kantilta. Ymmärrän että miestä harmittaa mutta toisaalta on myös niin että kun aikaisemmin otti paperilehden eteensä ja oikein keskittyi lukemaan uutisia niin muu perhe kyllä yleensä osasi kunnioittaa toisen lukuhetkeä ja tuli hölöttämään omiaan vain jos oli oikeasti asiaa. Samoin jos jutteli puhelimessa ystävän kanssa niin ei siihen kukaan tullut vaatimaan huomiota samanaikaisesti.
Nyt kun sanomalehdet ja keskustelut ovat siirtyneet nettiin/älypuhelimeen niin otetaankin herne nenuun jos kumppani on keskittynyt niihin eikä vastaa kaiken maailman jutunjuuriin.
Ei ole ihan sama juttu mielestäni. Sanomalehteä ei kuitenkaan lueta tuntikausia, siinä on rajallinen määrä artikkeleita. Telkkariohjelmiakin rajallinen määrä ja ne loppuvat. Puhelimessakin puhumista rajoitettiin laskun takia. Netti sen sijaan on nykyään rajaton ja aina riittää ohjelmaa mikä ei lopu eikä joudu maksamaan käytön mukaan. Palsta menee sentään kiinni 23.
Ihan sama vaikka on kuinka lapsellista niin se on aivan ymmärrettävää, jos olet kokoajan puhelin kädessä toisen "saavuttamattomissa". On se sekin yhdenlaista henkistä väkivaltaa parisuhteessa, että on niin välinpitämätön toista kohtaan, ettei ole koskaan henkisesti läsnä toiselle.
Meillä minä ja lapset ihan rehellisesti sanottuna voimme huonosti, kun yksi perheenjäsen (mies) on kokoajan kännykällä ja kiukuttelee, jos puhelimella oleminen estyy. Eikä se mitään vaikka siis käyttää puhelinta, ongelma on se että ensin puhelimen käyttö on jatkuva tavoite hänelle kaikessa sekä hän ei huomaa mitään muuta ympärillä kun on puhelimella. Ero on mielessä.
Ehkä teidän ei pitäisi olla yhdessä? Mies haluaa naisen jostaon seuraa ja jonka kanssa voi keskustella ja jakaa asioita. Sinä haluat seurustella puhelimesi kanssa…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko "näpäyttely" ilmiönä saisi kuolla pois, mutta aloituksen tiedoilla tulee asetuttua kyllä miehesi puolelle.
Itseäni vituttaa aivan päntiönään jos seurassani oleva ihminen on koko ajan puhelimensa lumoissa.
Minua taas ärsyttää että ihmiset eivät osaa olla yhdessä, mutta tehdä kuitenkin omia juttujaan. Koko ajan pitäisi viihdyttää tai huomioida toista. Tietenkin jos keskustellaan niin se on eri asia. Mutta jos keskityn johonkin niin en voi ruveta paapomaan siinä ketään samalla.
Tietysti silloin tällöin voin vastailla, mutta en anna silloin jakamatonta huomiotani.
Telkkaria katsottiin ennen yhdessä tai koko perhe. Netin tultua ja varsinkin älypuhelinten, ihmiset ovat jokainen oman laitteensa kanssa yksin vaikka samassa talossa?Onko se hyvä asia?
Mitä sanoit? En kuullut.