onko kaikilla "oikeus" lapseen?

Kyllä, jokaisella on oikeus lapseen.

Ja mikä tärkeämpää jokaisella lapsella on oikeus tasapainoisiin vanhempiin, isään ja äitiin.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 23:54"]

Hieno kysymys! Jokaisella on mahdollisuus lapseen, mutta mielestäni ei oikeutta...

[/quote]

Täh? Oletko koskaan kuullut, että jotkut naiset eivät pysty tulemaan raskaaksi?

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 06:18"]

Kyllä, jokaisella on oikeus lapseen.

Ja mikä tärkeämpää jokaisella lapsella on oikeus tasapainoisiin vanhempiin, isään ja äitiin.

[/quote]

Mitä ihmettä? Miten yksinhuoltajanaisen lapsella on oikeus isään? Voiko hän vaatia yhteiskuntaa järjestämään itselleen jostain isän?

Ei ole loogista.

Lapsella on mielestäni on mielestäni oikeus 1 tasapainoiseen vanhempaan, olkoon tämä sitten mies tai nainen. Toinen on jo plussaa ja hyvää tuuria, olkoon tämäkin sitten mies tai nainen.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 00:01"]Riippuu toki mielenterveysongelman laadusta, mutta useille tuottaa ongelmia kasvattaa tasapainoisia lapsia. Vaikka puoliso olisikin ns tervejärkinen, niin perheen mt-potilas helposti jyrää kaikki alleen.

[/quote]

Entä ne mielenterveyspotilaat jotka kuvittelevat olevansa terveitä eivätkä käy missään hoidoissa syölääkkeitä saati edes harkitsee oman sairautensa hoitamista kun eivät omasta mielestään ole sairaita näitä kun piisaa nykyään.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 06:18"]

Kyllä, jokaisella on oikeus lapseen.

Ja mikä tärkeämpää jokaisella lapsella on oikeus tasapainoisiin vanhempiin, isään ja äitiin.

[/quote]

Mutta voiko jokainen olla tasapainoinen vanhempi lapselleen?

Mielestäni kehitysvammaisilla jotka tarvivat arjen asioissa tukea ei ole lähtökohtaisesti oikeutta lapseen. Alkoholisteilla ja narkomaaneilla ml. tupakan poltto ei ole oikeutta lapseen ennenkuin ovat vieroittautuneet, jos päihteiden käyttö jatkuu, pakkohoito raskauden aikana, tarkkailu ja alkoholin kyseessä ollen huostaanotto raskauden jälkeen.

Hölmöä puhua oikeudesta niin kauan kuin biologia on mitä on. Kuka tahansa saattaa saada lapsen ja se on vain hyväksyttävä. Sivistyneessä yhteiskunnassa ketään ei pakkosteriloida tai -ehkäistä, eikä lapsia oteta huostaan tutkimatta juuri sitä yksittäistä tilannetta. Suomi tosin vielä pakkosteriloi, joten ihan sivistyneitä ei olla.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 00:15"]

Ei pitäisi olla.

Ihan vaan esimerkkinä, että vaikka homopariskunta ei saa adoptoida lasta heidän seksuaalisen suuntaumisen takia, vaikka heillä olisikin kaikki edellytykset kasvattaa lapsi hyvässä kodissa.

Ja kuitenkin ammattini puolesta tiedän tapauksia, joissa kehitysvammainen pariskunta saa hankkia lapsen, vaikka he eivät osaa huolehtia esim. henkilökohtaisesta hygieniastaan. Eivätkä myöskään siitä lapsesta. 

[/quote]Myös tietyllä etnisellä vähemmistöllä on oikeus kasvattaa lapsensa itsekeskeisiksi rikollisiksi. Vähälahjaisuus on myös enemmän sääntö kuin poikkeus ko.yhteisössä. Ongelmat selitetään 'rasismilla' ja/tai työnnetään lisää rahaa rikollisperheiden perseeseen, toivoen "kulttuurin" muuttuvan itsestään ajan myötä, vaikka sitä rahoitetaan aktiivisesti. Vaihtoehtoisesti voidaan väittää ongelmia pelkiksi tilastoharhoiksi.

Myös homoyhteisössä on vakavia ongelmia eliniän, yleisterveyden ja mielenterveyden kanssa. Väkivaltaa on paljon enemmän kuin heteropiireissä. Homoseksuaalisuuden maine paransi lähinnä uhman ja uhkan voimalla, eikä sen neutraaliutta ja normaaliutta perusteltu tieteellä. 

Homot, etniset konnat ja kehitysvammaiset eivät ole ihanteellista lisääntyjä/kasvattaja-ainesta. Lisääntymistä voitaisiin rajoittaa vaikka tarjoamalla rahapalkintoa vapaaehtoista sterilisaatiota vastaan. 

Tässä siis yksi useisiin tutkimuksiin ja päättelyyn perustuva näkemys asioista. Tulevaisuudessa käsitykset voivat muuttua. 

Ei ole mielestäni. Mutta it is what it is...Ei pakkosterilointikaan ole ratkaisu. Ehkä jonkinlainen vanhempien arviointi ihan kaikilla heti lapsen syntymän jälkeen. Esim. jokin psykologin haastattelu, kysely..ja ne jotka reputtavat, niin tarkkailu päälle, perhetyöntekijän käynti kerran viikossa tms.ja tiedän, ettei tämä ole mahdollista koska resurssit, mutta kuitenkin, se olisi yksi ajatus.....

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 11:05"]

Ei ole mielestäni. Mutta it is what it is...Ei pakkosterilointikaan ole ratkaisu. Ehkä jonkinlainen vanhempien arviointi ihan kaikilla heti lapsen syntymän jälkeen. Esim. jokin psykologin haastattelu, kysely..ja ne jotka reputtavat, niin tarkkailu päälle, perhetyöntekijän käynti kerran viikossa tms.ja tiedän, ettei tämä ole mahdollista koska resurssit, mutta kuitenkin, se olisi yksi ajatus.....

[/quote] Psykologin haastattelu olisi aivan liian tehoton keino; psykologille on varsin helppo esittää vaikka millaista ihmistä.

Ihan mahdotontahan tällaista olisi käytännössä toteuttaa, mutta ihanteellisesti rajaisin kyllä lapset pois esim. sellaisilta, joilla on narsistinen pershäiriö, ja estäisin myös lapsia syntymästä perheisiin, joissa lapsen elämä on kiitämistä vanhempien tunteiden vuoristoradoilla pettämis-, identiteetti- ja muiden kriisien tiimellyksessä. Katsoisin myös vanhempien elämänhistoriaa kokonaisuudessaan - esim. se, että ei ole käynyt koskaan missään mt-hoidossa ei vielä takaa henkistä terveyttä, sillä joillekin ahdaskatseisille on kunnia-asia "selvitä" itse.

Ei lasten saamista voi yhteiskunnan taholta rajoittaa mutta selvää on, että ne lapset voidaan ottaa ja pitää ottaa huostaan vanhemmilta, jotka ovat

* henkisesti kyvyttömiä lapsen hoitamiseen

* taloudellisesti kyvyttömiä lapsen hoitamiseen

* sosiaalisesti kyvyttömiä lapsen hoitamiseen

Itseäni ärsyttää viranomaisten tapa rohkaista esim. kehitysvammaisia pariskuntia lasten hankkimiseen, vaikka nämä tarvitsevat jatkuvaa apua ja tukea elämiseensä. Ei lasta voi kasvattaa vanhemmat, jotka eivät pärjää itse yhteiskunnassa.

Vähän aikaa sitten jossakin lehdessä tai tällä palstalla (en muista missä) eräs nainen valitti, miten viranomaiset ovat rohkaiseet hänen kehitysvammaista lastaan oman lapsen hankkimiseen, vaikka hänen lapsensa tarvitsee sekä hänen että muiden avustusta ihan arkielämäänsä. Tämä nainen oli kauhuissaan siitä, että on joutunut sitoutumaan loppuiäkseen oman kehitysvammaisen lapsensa hoitamiseen ja nyt sitten vielä syntyisi lapsi, johon pitäisi sitoutua, vaikka mitään halua ei enää ole, kun ei ole voimavarojakaan. Viranomaiset vain katsoivat, että kun kaksi kehitysvammaista asuvat tällaisessa kehitysvammaisille tarkoitetussa asuntolassa ja saavat arkeensa tukea paitsi sieltä niin myös vanhemmiltaan, niin mikään ei estä lapsen hankkimista. Oikeasti? Kuka tässä sen lapsen hoitaisi? Oletetaanko, että kehitysvammaisen naisen lapsesta huolehtii tämän isovanhemmat? Kuka voi vaatia sellaista? Tässäkin tapauksessa kehitysvammainen pariskunta itse ei sitä lasta noin vain hankkinutkaan vaan hakivat hyväksyntää muualta, jotta lasta ei huostaanotettaisi, ja saivat sitten vihreää valoa huolimatta siitä, että arjessa tarvitsevat jatkuvaa apua ja hoitoa.

Kyllä valitettavasti kaikilla on oikeus lapsiin. Se on silkaa biologiaa. Mutta kaikki ei ymmärrä, että lapsilla on oikeus hyviin vanhempiin!

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 06:45"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 06:18"]

Kyllä, jokaisella on oikeus lapseen.

Ja mikä tärkeämpää jokaisella lapsella on oikeus tasapainoisiin vanhempiin, isään ja äitiin.

[/quote]

Mitä ihmettä? Miten yksinhuoltajanaisen lapsella on oikeus isään? Voiko hän vaatia yhteiskuntaa järjestämään itselleen jostain isän?

Ei ole loogista.

Lapsella on mielestäni on mielestäni oikeus 1 tasapainoiseen vanhempaan, olkoon tämä sitten mies tai nainen. Toinen on jo plussaa ja hyvää tuuria, olkoon tämäkin sitten mies tai nainen.

[/quote]

kyllä yh.kin lapsella on isä ja lapselle pitäisi tarjota mahdollisuus isäänsä, oikeus tuntea isänsä, vaikka sitten isompana,

ja puhuin on nyt lapsen oikeudesta, mielestäni lapsella PITÄISI olla oikeus kahteen erisukupuolta olevaan vanhempaan sekä tieto omasta perimästään.

Mutta mielestäni on sinullakin oikeus olla äiti vaikka lapsellasi ei olisi isä läsnä.

Kumpi sitten toteutuu lapsen oikeus vai aikuisen oikeus? Siihen emme voi välttämättä kaikissa tilanteissa puuttua ja jos voimme toivon että kaikki ajattelee ensisijaisesti lapsen oikeutta.

Ja kuka käytännössä olisi vastuussa lapsentekoluvista? Mitkä ihan tarkalleen ottaen olisivat lapsentekoluvan kriteerit? Vaihtuisivatko ne esim.aina hallituksen vaihtuessa sen mukaan mitkä puolueet olisivat vallassa? Tai sen mukaan, mikä kasvatustieteellinen teoria olisi pinnalla? Meinaatteko että sujuisi ihan tosi kivasti ja ongelmattomasti ne prosessit? Olisiko helppo vetää rajat: hän saa lisääntyä, hän ei? Helppo se on omassa erinomaisuudessaan huudella, mutta eihän tuollaista voi mitenkään toteuttaa ilman hyvin vakavia ongelmia. 

Toki, surullista kyllä, lapsia joudutaan silloin tällöin huostaanottamaan. Mutta tuo jonkun idea siitä, että niin pitäisi tehdä taloudellisten syiden takia, on kyllä aivan järjetön. Kumpikohan tulee halvemmaksi (ja on inhimillisempää lapselle!), tukea perhettä taloudellisesti vai ottaa lapsi huostaan? Muistakaa nyt hurmoksessanne, että taloudellinen romahdus on mahdollinen suurinpiirtein kenelle hyvänsä.

Te, jotka kannatatte tällaista säätelyä: hyväksyisittekö pakkosteriloinnin esim.kahden lapsen jälkeen ympäristö- ja väestönkasvuperustein? Jos ette, niin miksi? Sillehän olisi yhtä hyvät syyt, noin periaatteessa.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 00:01"]

Riippuu toki mielenterveysongelman laadusta, mutta useille tuottaa ongelmia kasvattaa tasapainoisia lapsia. Vaikka puoliso olisikin ns tervejärkinen, niin perheen mt-potilas helposti jyrää kaikki alleen.

[/quote]

Entä jos se mielenterveyspotilas on homo/lesbo? Onko hänellä sitten oikeus? 

Suomessa on mielenterveysongelmat niin yleisiä, että jos sen perusteella evättäisiin oikeus lapseen, ei Suomessa montaa lasta olisi. Mielenterveysongelmista kärsivät ovat usein ihan tavallisia ihmisiä, jotka pystyvät elämään täysin normaalia elämää sopivan lääkityksen avulla. Ja mielenterveysongelmat voivat myös parantua kokonaan. Ei se ole mikään pysyvä ihmistä määrittelevä asia, jonka vuoksi ihminen voitaisiin tuomita koko loppuiäkseen kyvyttömäksi huolehtimaan lapsesta.

Olen töissä terveydenhuolto alalla ja voin sanoa, että kellä tahansa teidänkin tuttavistanne voi olla tai on ollut jokin mielenterveysongelma. Se ei todellakaan näy päälle. Myös kuka tahansa voi sairastua elämänsä aikana mielenterveydenhäiriöön.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 13:06"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 00:01"]

Riippuu toki mielenterveysongelman laadusta, mutta useille tuottaa ongelmia kasvattaa tasapainoisia lapsia. Vaikka puoliso olisikin ns tervejärkinen, niin perheen mt-potilas helposti jyrää kaikki alleen.

[/quote]

Entä jos se mielenterveyspotilas on homo/lesbo? Onko hänellä sitten oikeus? 

[/quote]

Entä jos se mielenterveyspotilas on lesbouden tai homouden lisäksi myös Down? onko silloinkin oikeus?

No kyllä mulla monesti herää tollaisia ajatuksia, mutta en uskaltaisi evätä keltään lapsentekoa lopullisesti. Ja mitä mt-ongelmiin tulee, niin niiden kirjo on hyvin laaja ja moniasteinen. Todella monilla ihan "normaaleillakin" saattaa olla mielenterveyshäiriö, josta lähipiiri ei tiedä mitään. Ongelmaksi myös tulisi, että ne joilla tämä todellakin vaikuttaa lapsen kasvatukseen yms, eivät ole niitä jotka oma-aloitteisesti hakeutuvat esimerkiksi terapiaan. Eli hyvin monesti ne vakavasta masennuksesta/ahdistuksesta kärsivät elävät esim työttöminä ilman diagnoosia. Sen sijaan monia diagnoosin saaneita on ihan teidän työpaikoilla, ystävinä ja perheenjäseninä, jotka ovat hakeutuneet ajoissa hoitoon koska ovat pelänneet esim työkyvyn menetystä. Nämä ihmiset ovat ihan kykeneviä vanhemmuuteen usein, jos siis ovat itse aikoinaan apua hakeneet. Mt-ongelmissa on kuitenkin laajin porukka juurikin niitä, joilla mt-ongelmat ovat lieviä. Ap:n kuvailema tapaus on prosentuaalisesta aika pieni. Monet eivät tätä tajua, koska ihmiset eivät kehtaa puhua avoimesti esimerkiksi terapiasta tai lääkityksestä.

Mitä tulee sellaiseen unelma-utopia-yhteiskuntaani, niin lapsia saisi hankkia vain jos;
-Talous on turvattu jomman kumman vanhemman työssäkäynnillä (tällöin jos on vain yksi elättämässä, palkka tulee luonnollisesti olla vähintään keskituloisen luokkaa)
-Talous ei kuitenkaan ole mielestäni niin tärkeä kuin tämä; parisuhteen kesto. Parisuhteen tulisi ollat oikeasti kestänyt jo useamman vuoden ennen lasten hankintaa.
-Molempien henkinen toimintakyky tulee olla sellainen, että on työkykyinen. Tämä sulkee pois juurikin vakavat mt-ongelmat.
-Päihdeongelmaisten ei tule hankkia lapsia, ei ennen kuin ovat olleet kuivilla useamman vuoden
-Lapsen hankintaa tulisi harkita vakavasti vähintään puoli vuotta, jolloin mietittäisiin mitä todenteolla itsellä on tarjota lapselle (eikä sitä miten lapsi mystisesti toisi jonkin sisällön tai onnen elämään)

Mutta se on vain utopiaa, eikä tuskin ikinä mahdollista. Ihmiset tekee harkitsemattomia päätöksiä niin pienissä kuin suurissa asioissa, enkä jaksa kuluttaa elämääni kauhistelemalla heitä. Ikävää, että lapset ovat ne jotka maksavat hinnan, mutta toivon mukaan tulevaisuudessa selviävät tästä tarvittaessa terveydenhuollon avulla, ja tekevät itse järkevämpiä ratkaisuja aikanaan. Vahinkojakin sattuu ihmisille, mutta toisaalta on tässä maailmassa adoptio ja aborttikin ihan sallittuja, mitä kyllä soisin esim jokaisen päihdeongelmaisen harkitsevan vakavasti.

Minusta lapsen saamiseen oikeus on sillä joka kykenee siitä huolehtimaan henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti.

Hei jes joku otti tän puheeks!

Kun lasten saantia pidetaan ihmisoikeutena, johon kaikilla pitää olla mahdollisuus. Mutta pitääkö sen olla kaikkien oikeus?