Lue keskustelun säännöt.
Tilitystä suhteesta ja lapsellisuudesta
09.07.2014 |
Noniin. Tässä jonkinlainen tarina, varmasti sekava kun ei jaksa ihan kaikkea kännykällä naputtaa. Mutta siis olen ollut parisuhteessa tämän mieheni kanssa muutaman vuoden.Suhteen alussa minulla oli joku idioottimainen lapsellinen vaihe viettää aikaa liiankin paljon kavereideni kanssa. Mies jäi ns. 2 sijalle. Olin todella huono naisystävä ja nuo ajat on jälkeen päin hävettänyt todella paljon. Annoin sellaisen kuvan miehelleni ettei hän ole tärkeä. Näin häntä aika harvoin koska kaikki aika meni ystäville. Noh, suhteemme alkoi syventyä ja muutimme yhteen. Tajusin kuinka typerä olin ollut ja pyytelin anteeksi ja kaduin. Sen jälkeen omistauduin aivan täysin miehelleni. Siis aivan täysin. En käynyt enää missään, ystävät jäivät kokonaan pois kuvioista, kävin vain töissä ja KAIKEN muun ajan vietin kotona mieheni kanssa. No suhteemme jatkui ihan hyvänä kunnes aloimme riitelemään jatkuvasti. Riitoja oli joka päivä. Riidat paheni joka kerta ja lopulta alkoi tulla pientä väkivaltaakin mukaan. Joka riidassa sain kuitenkin kuunnella syytöksiä niistä virheistä joita tein suhteen alussa. Riidat paheni, väkivalta paheni. Jouduin valehtelemaan töissä monesti mistä jäljet kasvoissani ja käsissäni ovat tulleet. Lopulta väkivalta paheni siihen että ei tarvittu edes riitaa, mies vain joi itsensä känniin ja kävi käsiksi/ löi silmän mustaksi. (Unohdin mainita että väkivaltaisuudet tapahtuivat aina humalassa ja alkoholista muodostui paha tapa ellei jopa ongelma) Sain tarpeekseni ja eräänä yönä kun sain turpiini ja poliisit vei ukkoa putkaan keräsin tavarani. Lähdin pois. Nyt ollaan tilanteessa että asumme erillään mutta erottu ei olla. Olemme nähneet ja pitäneet yhteyttä. Kun yritin puhua kuinka pahalle minusta tuntuu nämä pieksämiset, mies suuttui. Hänelläkin on kuulemma paha olla. En ole voinut puhua kellekkään vaan olen salannut näitä asioita. Mutta mennään nyt siihen lapsellisuuteen. Kun puhumme tai riitelemme ja otan esille nämä pieksämiset, mies puolustautuu: no ajattele mitä teit minulle suhteen alussa! Kuinka paljon pahaa sinä olet tehnyt!! Jne... nyt sitten olin menossa eilen mieheni luokse ja hän soitti ja pyysi minua käymään kaupassa tullessani (näitä pyytelyitä on ollut jatkuvasti!) No vastasin aika tylysti että mitä ostamassa? Hän sanoi että ruokaa. Kysyin vielä kiukkuisesti että mitä ruokaa? Mies suuttui ja sanoi että ei sitten jos on niin vaikeaa, käyn itse. No soitin sitten perään ja tajusin olleeni tyhmä, sanoin että voin käydä siellä kaupassa. No ei enää kelvannut. Sain sitten kuunnella täyttä vittuilua ja haukkumista koko illan koska olin pilannut hänen päivän tylyydelläni. Lähdin sitten pois hänen luotaan koska välillemme kehittyi riita. Hän veti kännin päälle ja soitteli koko illan haukkuakseen minua. Minun piti ottaa kuvia ja todistaa etten valehtele olin paikkaani jne. Kaiken huippu oli että tänään kun hän mibulle soitti, hän ei ollutkaan pyytämässä anteeksi vaan vittuilu jatkui. Väänsin sitten jo vastaan ja sanoin kuinka lapsellinen hän on. Ei kuulemma ollut tehnyt mitään väärää mies ja halusi erota koska ei enää kestä minua (koska vaadin häntä pyytämääb anteeksi ja sanoin ettei minun yksi tyly lause oikeuta häntä haukkumaan minua koko iltaa. Niin ja olin jo aiemmin pyytänyt anteeksi omaa tylyyttäni) no nyt ei aio kuulemma ottaa enää ikinä yhteyttä kun pilaan aina kaiken :) ai että on aikuinen mies....
Kommentit (24)
Haloo, suhteen alussakuuluukin olla omaa aikaa. Niin kuin myös myöhemmässä suhteenvaiheessa. Ei mies voi sillä puolustella väkivaltaansa.
Mies hakkaa sua ja kännää usein. Mitä mieltä olet itse siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kappalejako!!!!
Ei tuota pysty lukemaan
Pahoittelut kappalejaon puuttumisesta! Toivottavasti joku jaksaa lukea!
Hakkaamisen ja kännäämisen suhteen minulla on nykyään 0 linja. Sen olen miehellekin tehnyt selväksi. Ennen syytin hakkaamisesta itseäni mutta en enää. Haluaisin jatkaa koska miehessä on niin paljon hyvääkin! Haluan uskoa muutokseen...
Mutta mitenpä toisen luonnetta muuttamaan... mitä tuolle lapsellisuudelle tekisi?
Pahoittelut kappalejaon puuttumisesta! Toivottavasti joku jaksaa lukea!
Hakkaamisen ja kännäämisen suhteen minulla on nykyään 0 linja. Sen olen miehellekin tehnyt selväksi. Ennen syytin hakkaamisesta itseäni mutta en enää. Haluaisin jatkaa koska miehessä on niin paljon hyvääkin! Haluan uskoa muutokseen...
Mutta mitenpä toisen luonnetta muuttamaan... mitä tuolle lapsellisuudelle tekisi?
ihan sama onko kappalejakoa tai ei mutta kannattaako tuollaista enää edes vatvoa kun ukko pistää ap:ta turpii ja kännää mennen tullen??? mikä ihmeen lapanen pitää naisen olla että tuollaista katsoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta nyt hyvä nainen tuollainen suhde! Tuohan on järjetön kuvio.
Tosiaan kännykällä kun kirjoittaa niin näkee tekstistä semmosen pikku pätkän kerrallaan! Siinä sitten jäi tuo kappalejako :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että ero voisi olla viisas ratkaisu... silti en jotenkin halua tai uskalla... Rakastan miestäni vaikka hän on tehnyt minulle pahaa. Mutta olen minäkin
Tiedän että ero voisi olla viisas ratkaisu... silti en jotenkin halua tai uskalla... Rakastan miestäni vaikka hän on tehnyt minulle pahaa. Mutta olen minäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh tämä lähettää kahteen kertaan viestit....
Paskat kappalejaosta, löydä nyt äkkiä jostain se itsekunnioitus ja lähde HETI!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivaltaisuutta ja alkoholismia kutsutaan nykyään lapsellisuudeksi?? huhhuh.... vähän kuin ylilihavuus on "kurvikkuutta" ja "isoluisuutta"
Tuo suhde on sairas. Eroa, nyt heti.
Jos miehen mielestä väkivalta on oikeutettua, se tulee vain pahenemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu liian vaikealta jättää tuo mies. Hän saaa minut aina puhuttua ympäri ja leppymään joka tilanteessa... Hän osaa hallita minua aivan täysin.
En tiedä miten näin on käynyt mutta hän saa minut tekemään mitä vaan juuri niinkuin hän haluaa
Se väkivaltaisuus ja alkoholismi kuului siihen tilitykseen ja tuo viimeisin riita lapsellisuuteen!
JSSAP! Kerrankin tuli tilanne kun tuota termiä voi hyvillä mielin käyttää.
Itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Tää sun juttusi on niin tavallinen. Mies on ihana, nainen rakastaa ja antaa kaiken. Mies kännää ja hakkaa naista, alistaa ja haukkuu. Lopputuloksena nainen lopulta kuolee vuosikymmenten kituuttamisen jälkeen väkivaltaan. Tai sitten vaan kituuttaminen jatkuu. Mutta kun se mies on niin ihana!
No, ei sua oikein auttaa voi, jos itse haluamalla haluat jatkaa suhdetta.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 21:02"]Noniin. Tässä jonkinlainen tarina, varmasti sekava kun ei jaksa ihan kaikkea kännykällä naputtaa. Mutta siis olen ollut parisuhteessa tämän mieheni kanssa muutaman vuoden.Suhteen alussa minulla oli joku idioottimainen lapsellinen vaihe viettää aikaa liiankin paljon kavereideni kanssa. Mies jäi ns. 2 sijalle. Olin todella huono naisystävä ja nuo ajat on jälkeen päin hävettänyt todella paljon. Annoin sellaisen kuvan miehelleni ettei hän ole tärkeä. Näin häntä aika harvoin koska kaikki aika meni ystäville. Noh, suhteemme alkoi syventyä ja muutimme yhteen.
Tajusin kuinka typerä olin ollut ja pyytelin anteeksi ja kaduin. Sen jälkeen omistauduin aivan täysin miehelleni. Siis aivan täysin. En käynyt enää missään, ystävät jäivät kokonaan pois kuvioista, kävin vain töissä ja KAIKEN muun ajan vietin kotona mieheni kanssa.
No suhteemme jatkui ihan hyvänä kunnes aloimme riitelemään jatkuvasti. Riitoja oli joka päivä. Riidat paheni joka kerta ja lopulta alkoi tulla pientä väkivaltaakin mukaan. Joka riidassa sain kuitenkin kuunnella syytöksiä niistä virheistä joita tein suhteen alussa. Riidat paheni, väkivalta paheni. Jouduin valehtelemaan töissä monesti mistä jäljet kasvoissani ja käsissäni ovat tulleet.
Lopulta väkivalta paheni siihen että ei tarvittu edes riitaa, mies vain joi itsensä känniin ja kävi käsiksi/ löi silmän mustaksi. (Unohdin mainita että väkivaltaisuudet tapahtuivat aina humalassa ja alkoholista muodostui paha tapa ellei jopa ongelma) Sain tarpeekseni ja eräänä yönä kun sain turpiini ja poliisit vei ukkoa putkaan keräsin tavarani. Lähdin pois.
Nyt ollaan tilanteessa että asumme erillään mutta erottu ei olla. Olemme nähneet ja pitäneet yhteyttä. Kun yritin puhua kuinka pahalle minusta tuntuu nämä pieksämiset, mies suuttui. Hänelläkin on kuulemma paha olla. En ole voinut puhua kellekkään vaan olen salannut näitä asioita. Mutta mennään nyt siihen lapsellisuuteen.
Kun puhumme tai riitelemme ja otan esille nämä pieksämiset, mies puolustautuu: no ajattele mitä teit minulle suhteen alussa! Kuinka paljon pahaa sinä olet tehnyt!! Jne... nyt sitten olin menossa eilen mieheni luokse ja hän soitti ja pyysi minua käymään kaupassa tullessani (näitä pyytelyitä on ollut jatkuvasti!) No vastasin aika tylysti että mitä ostamassa? Hän sanoi että ruokaa. Kysyin vielä kiukkuisesti että mitä ruokaa? Mies suuttui ja sanoi että ei sitten jos on niin vaikeaa, käyn itse.
No soitin sitten perään ja tajusin olleeni tyhmä, sanoin että voin käydä siellä kaupassa. No ei enää kelvannut. Sain sitten kuunnella täyttä vittuilua ja haukkumista koko illan koska olin pilannut hänen päivän tylyydelläni. Lähdin sitten pois hänen luotaan koska välillemme kehittyi riita. Hän veti kännin päälle ja soitteli koko illan haukkuakseen minua.
Minun piti ottaa kuvia ja todistaa etten valehtele olin paikkaani jne. Kaiken huippu oli että tänään kun hän mibulle soitti, hän ei ollutkaan pyytämässä anteeksi vaan vittuilu jatkui. Väänsin sitten jo vastaan ja sanoin kuinka lapsellinen hän on. Ei kuulemma ollut tehnyt mitään väärää mies ja halusi erota koska ei enää kestä minua (koska vaadin häntä pyytämääb anteeksi ja sanoin ettei minun yksi tyly lause oikeuta häntä haukkumaan minua koko iltaa.
Niin ja olin jo aiemmin pyytänyt anteeksi omaa tylyyttäni) no nyt ei aio kuulemma ottaa enää ikinä yhteyttä kun pilaan aina kaiken :) ai että on aikuinen mies....
[/quote]
Näin autetaan neitiä hädässä...
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 21:26"]
Tuntuu liian vaikealta jättää tuo mies. Hän saaa minut aina puhuttua ympäri ja leppymään joka tilanteessa... Hän osaa hallita minua aivan täysin.
En tiedä miten näin on käynyt mutta hän saa minut tekemään mitä vaan juuri niinkuin hän haluaa
[/quote]
Sitä sanotaan kiristämiseksi, painostamiseksi ja syyllistämiseksi. Sinulla selvästi on joku syvä tarve kokea syyllisyyttä, koska olet ilmeisesti syntynyt ylikehittyneen syyllisyydentunteen kanssa, ja olosi on jotenkin rauhallisempi silloin, kun syyllisyysmyllysi saa rouhittavaa eikä ylikuumene tyhjäkäynnillä. Sinä tyydytät hänen hallinnoimisentarpeitaan, ja hän puolestaan ruokkii sinun synnintuntoasi. Olette täydellinen pari. Jos siis haluat tuntea syyllisyyttä vuosi vuodelta enemmän, kunnes hönkäiset anteeksipyynnön jokaisella hengenvedollasi.
Kappalejaon voisit ainakin opetella. Ei tuollaista yhteen pötköön oksennettua kirjoitusta jaksa edes aloittaa lukemaan.