Te erosta/kriisistä selvinneet, mikä on ollut kantava ajatus?

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 18:11"]

Miten olet jatkanut elämässä eteenpäin - mikä on ollut sellainen kantava, voimaa antava ajatus, jonka avulla olet jaksanut eteenpäin?

[/quote]

Minun tilanteeni oli sellainen, että niin kauan, kun eroa tehtiin, ts. kun asuttiin vielä saman katon alla, luulin, etten selviä koskaan erosta. Eroa tehtiinkin loppujen lopuksi tosi pitkään.

Kun sitten lopulta pääsimme vihdoin muuttamaan erillemme ja päätimme lopulta erotakin, olin vain pitkästä aikaa onnellinen. Se yllätti minut aivan totaalisesti. Olin jo unohtanut, miltä aito onnellisuus tuntuu. Toki välillä tuli ikävä ja itketti, kun mietti hyviä puolia miehessä ja suhteessa, mutta niistä hetkistä selvisi ihan vain itkeä vollottamalla. Pikkuhiljaa niitä hetkiä vain tuli harvemmin ja harvemmin. :)

Tekeminen, oli tekemistä pieni lapsi kokonaan hoidettava ja syötettävä, myöhemmin hänen tutkimuksensa ja terapiakäynnit, eli kuntoutus, sitten koulunkäynnin tukeminen. Ainoa, että exä jaksoi häiriköidä ryyppäämisensä lomassa, tosin se vitutus auttoi unohtamaan entisen elämän ja muistamaan vain vittumaiset hetket.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 18:11"]

Miten olet jatkanut elämässä eteenpäin - mikä on ollut sellainen kantava, voimaa antava ajatus, jonka avulla olet jaksanut eteenpäin?

[/quote]

Minun tilanteeni oli sellainen, että niin kauan, kun eroa tehtiin, ts. kun asuttiin vielä saman katon alla, luulin, etten selviä koskaan erosta. Eroa tehtiinkin loppujen lopuksi tosi pitkään.

Kun sitten lopulta pääsimme vihdoin muuttamaan erillemme ja päätimme lopulta erotakin, olin vain pitkästä aikaa onnellinen. Se yllätti minut aivan totaalisesti. Olin jo unohtanut, miltä aito onnellisuus tuntuu. Toki välillä tuli ikävä ja itketti, kun mietti hyviä puolia miehessä ja suhteessa, mutta niistä hetkistä selvisi ihan vain itkeä vollottamalla. Pikkuhiljaa niitä hetkiä vain tuli harvemmin ja harvemmin. :)

[/quote]

Teillä ei ilmeisesti ole lapsia, joita sinun tarvitsisi ajatella...

Aina kun oli se hirveä hetki, ajattelin, että joku jossain päin maailmaa on juuri nyt, tällä samalla sekunnilla samassa tilanteessa ja elää läpi tämän saman tunteen, ja helpotti, kun tiesi, että en ole se yksi maailman ainoa ihminen, jolle käy näin. 

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 20:50"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 18:11"]

Miten olet jatkanut elämässä eteenpäin - mikä on ollut sellainen kantava, voimaa antava ajatus, jonka avulla olet jaksanut eteenpäin?

[/quote]

Minun tilanteeni oli sellainen, että niin kauan, kun eroa tehtiin, ts. kun asuttiin vielä saman katon alla, luulin, etten selviä koskaan erosta. Eroa tehtiinkin loppujen lopuksi tosi pitkään.

Kun sitten lopulta pääsimme vihdoin muuttamaan erillemme ja päätimme lopulta erotakin, olin vain pitkästä aikaa onnellinen. Se yllätti minut aivan totaalisesti. Olin jo unohtanut, miltä aito onnellisuus tuntuu. Toki välillä tuli ikävä ja itketti, kun mietti hyviä puolia miehessä ja suhteessa, mutta niistä hetkistä selvisi ihan vain itkeä vollottamalla. Pikkuhiljaa niitä hetkiä vain tuli harvemmin ja harvemmin. :)

[/quote]

Teillä ei ilmeisesti ole lapsia, joita sinun tarvitsisi ajatella...

[/quote]

Onneksi ei ollut...

Ajattelin näin ( sanat suunnattu siis exälle): " koskaan et mua tuu saamaan takaisin, et vaikka kuinka rukoilisit ja pyytäisit ja tajuaisit tehnees maailman hirveimmän virheen, ja kuolisit siihen ikävään...se, ettet saa mua ikinä enää omaksesi olkoon pahin rangaistus sulle". Tää auttoi oikeesti ihan tajuttoman paljon. 

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 18:11"]Miten olet jatkanut elämässä eteenpäin - mikä on ollut sellainen kantava, voimaa antava ajatus, jonka avulla olet jaksanut eteenpäin?

[/quote]

Se mikä ei tapa, se vahvistaa.

Oikeasti, vaikka kliseiseltä kuulostaa.

Tuskaisimmat hetket eron jälkeen kun rintaa puristaa ja tuntee kuolevansa sisältä, ajattelin että ei tähän voi kuolla, tällä on tarkoitus.

Ja nyt, useampi vuosi eron jälkeen olen vahvempi, itsenäisempi ja onnellisempi kuin koskaan :)

Itseäni lohdutti se ajatus, että jos en saanut mulkku-markulta rakkautta, voin saada sitä vielä ihanalta iikalta ja kas, nyt minulla se iikka on :))

Eroista ennen lapsia selvisin tekemällä jotain itselle mielekästä uutta ja kiinnostavaa. Aika auttaa aina.

Olen eri mieltä siitä, että vain alkoholismi, uskottomuus tai fyysinen väkivalta on riittävä syy eroon. Vuosien huono suhde ja miehen täydellinen haluttomuus keskustella tai hakea apua vei minulta energiaa tuhansia kilowattitunteja, ja ero oli lopulta suunnaton helpotus.

Mutta olihan siinä silti yhtä ja toista työstettävää, ahdistuksen hetkiä ehti tulla, ja mies kiusasi ilokseen.

Päätin että pienin mahdollinen aika jota hänta päivittäin ajattelen on optimaalinen tavoite. Kun alkoi oikein pistää vihaksi ja jauhoin katkeruuttani uudelleen ja uudelleen, niin ajattelin, ei hemmetti, hän on multa jo ottanut 13 vuotta, ei enää minuuttiakaan enempää. Ja pakotin itseni ajattelemaan ja tekemään jotain muuta, ajattelin että huomenna jatkan kiukuttelua jos on tarvis. Ja harvoin oli.

Opin päästämään irti ja antamaan periksi. Aina ei voi saada oikeutta. Silti on vapaus valita ja nauttia elämästä.

Teillä ei ilmeisesti ole lapsia, joita sinun tarvitsisi ajatella...

 

Onneksi ei ollut...

Ymmärrän, olet päässyt vähän helpommalla :)

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 21:25"]

Olen eri mieltä siitä, että vain alkoholismi, uskottomuus tai fyysinen väkivalta on riittävä syy eroon. Vuosien huono suhde ja miehen täydellinen haluttomuus keskustella tai hakea apua vei minulta energiaa tuhansia kilowattitunteja, ja ero oli lopulta suunnaton helpotus.

Mutta olihan siinä silti yhtä ja toista työstettävää, ahdistuksen hetkiä ehti tulla, ja mies kiusasi ilokseen.

Päätin että pienin mahdollinen aika jota hänta päivittäin ajattelen on optimaalinen tavoite. Kun alkoi oikein pistää vihaksi ja jauhoin katkeruuttani uudelleen ja uudelleen, niin ajattelin, ei hemmetti, hän on multa jo ottanut 13 vuotta, ei enää minuuttiakaan enempää. Ja pakotin itseni ajattelemaan ja tekemään jotain muuta, ajattelin että huomenna jatkan kiukuttelua jos on tarvis. Ja harvoin oli.

Opin päästämään irti ja antamaan periksi. Aina ei voi saada oikeutta. Silti on vapaus valita ja nauttia elämästä.

[/quote]

Kyllähän tuo jo täyttää henkisen väkivallan kriteerit, mitä olet joutunut kokemaan. Unohdin mainita painavissa syissä sen alueen. Ihan järkyttävää ajatella, kuinka moni puoliso kärsii ja jatkaa liittoa esim. narsistin kanssa ;(

jonakin päivänä suru on kevyempi kantaa

Minä elän juuri nyt keskellä eroa, ajatus että jossain tuolla on aamu jona herään, eikä enää koske. Ehkä se on kaukana, mutta se tulee vielä

Jos suinkin voit, anna itsellesi ja myös puolisollesi anteeksi. Niin vältät katkeruuden juuren kasvamasta sisällesi. Mieti, mitä hyviä asioita elämässäsi on, niitä kuitenkin on. Kävele kesäisessä metsässä...luonto hoitaa ihmeesti särkynyttä mieltä.

Usko Jeesukseen. Ei muu.

up