Tekis mieli erota mutta rohkeus puuttuu

Mikä siinä pelottaa? Yksin oleminen opettaa paljon.

Varmaan se muutos ja pelko että kadun.

Mistä te eronneet huomaditte että NYT olette kypdiä tekemään päätöksen? Kertokaa ajatuksistanne.

ap

Olen itse kokenut saman. Jäin pitkäksi aikaa suhteeseen, jossa ei tuntunut enää hyvältä olla. Pelkäsin, että satuttaisin toista osapuolta. Vasta kun oma ahdistukseni kasvoi tarpeeksi, uskalsin tehdä päätöksen ja ajatella itseäni ennen toista. Ja kyllä se kannatti, vaikka vaikeaa olikin. Tyhjän olon, surun ja huonon omantunnon jälkeen koitti suuri helpotus. Opin sen, että vaikka toiseen sattuisi kuinka paljon, on se jättävän osapuolen oma tuska vielä sitäkin kovempi, kun on toisen tunteet omalla tunnollaan.. Näiden ajatusten voimin kannustan sinua ehdottomasti kuuntelemaan sydäntäsi ja tekemään oikean päätöksen! Älä pelkää eron aiheuttamia tunteita ja vastoinkäymisiä, ne kasvattavat ja vahvistavat ja ajan kanssa helpottuvat.

Kannatan eroa, jos tuolta tuntuu. Tai sitten pyritte löytämään taas sen uuden rakkauden tunteen, teette taas jotain yhdessä jne. Itse erosin koska nuita samoja asioita oli kuin sinulla. Kannatti tuo päätös, yksin ollessa olen oppinut paljon itsestäni, mutta se voi myös olla yksinäistä toisinaan. Ei kannata kuitenkaan väkisin tai toista miellyttääkseen olla parisuhteessa.

Minulla sama tilanne kui ap:llä. Lisäksi on pieni lapsi, jolle toki haluaisin tarjota ehjän kodin.

Kannattaa erota nyt ennen kuin on lapsia. Kiität itseäsi myöhemmin, kun perustat perheen sen oikean (tai oikeamman) miehen kanssa.

Elämä on liian lyhyt vietettäväksi väärän ihmisen kanssa.

Siitä vaan ero, jos ei vielä ole lapsia.

itte erosin, kun en jaksanut enää yrittää ja taistella suhteen puolesta. Kun enää ei ollut vaihtoehtoja. Tai yhdessä pysyminen ei ollut vaihtoehto...

Minä erosin kun väsyin huonoon parisuhteeseen. Ja todella väsyin, ei ollut kyse pienestä kyllästymisestä vaan vuosia kestäneestä laiminlyönnistä ja huonosta kohtelusta.  Jotenkin tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ajatus siitä että tämä on nyt tässä, täytyy olla jokin muu tapa olla ja elää, sekä itseni että lasten takia. Erosta on nyt yli kolme vuotta eikä ole kaduttanut kertaakaan.

Mutta jos pelkäät että kaduttaa niin kannattaa ehkä miettiä vielä. Vaikuttaa siltä että sinulla on kuitenkin lämpimiä tunteita puolisoasi kohtaan? Voisiko kyseessä olla vain ohimenevä kyllästymisen tunne. Niitä tulee useimmille pitkissä parisuhteissa.