Sanokaa mulle edes yksi, yksi syy jatkaa tätä avioliittoa
Lapsia, olen mies, tienaan enemmän (avioehto on), saisin lähihuoltajuuden perustuen lasuihin ja sairauteen, olen epätäydellinen, voimat ihan lopussa. Ei vain enää tahdo löytyä voimia mihinkään. Älkää aloittakon sitä "ole mies" höttöä. Olen autaanut, olluta mukana, rempannut, rakentanut, huolehtinut ja välillä tuntuu, että olen ollut vaimolle isä. Arvostaisin suuresti asiallista tukea - johonkin.
Kommentit (11)
No, ilmeinen syy on tietysti lapsesi. Mikä on parasta hänelle? Onko lapsella parempi lapsuus sinun kanssasi, vai liitossanne?
Rakastatko? Jokaisella on vapaa tahto. Olen eronnut. En vain jaksanut vätys miestä ja kylmää suhdetta. Ihastuin toiseen. Elämä muuttui täysin.
Haluaisitko lapselles mallin jossa se aikuisena pysyis samanlaisessa suhteessa kun itse olet nyt?
Vierailija kirjoitti:
Mikään pakko ei ole.
Kai se on sitten niin. Kaikki tunteet käytetty (ml. terapiat), joten miksipä ei.
Oon varmaan mennyt sen taaksen, että meillä on lapsia ja miettinyt, että en halua heille sitä eroperheen kohtaloa. Ja olen jo kerran laittanut paperit sisään, mutta annoin asian raueta, kun "vaimo olisi jäänyt tyhjän päälle" omien sanojensa mukaan. Taidan olla tyhmä.
Vähän vaikea saada kiinni mitä tarkalleen kysyt. Et juuri kerro mitään, mihin voisi tarttua kommentoidakseen. Millaista teidän arki on? Mihin olet uupunut? Onko liitossanne mitään positiivista? Haluatko erota? Jos haluat niin mikä on suurin syy siihen? Kohteleeko puolisosi sinua huonosti? Rakastatko vielä? Miltä luulet elämän näyttävän eron jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään pakko ei ole.
Kai se on sitten niin. Kaikki tunteet käytetty (ml. terapiat), joten miksipä ei.
Oon varmaan mennyt sen taaksen, että meillä on lapsia ja miettinyt, että en halua heille sitä eroperheen kohtaloa. Ja olen jo kerran laittanut paperit sisään, mutta annoin asian raueta, kun "vaimo olisi jäänyt tyhjän päälle" omien sanojensa mukaan. Taidan olla tyhmä.
Mikä on "eroperheen kohtalo"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään pakko ei ole.
Kai se on sitten niin. Kaikki tunteet käytetty (ml. terapiat), joten miksipä ei.
Oon varmaan mennyt sen taaksen, että meillä on lapsia ja miettinyt, että en halua heille sitä eroperheen kohtaloa. Ja olen jo kerran laittanut paperit sisään, mutta annoin asian raueta, kun "vaimo olisi jäänyt tyhjän päälle" omien sanojensa mukaan. Taidan olla tyhmä.
Vaimosi on aikuinen ihminen. Voi tehdä hänelle jopa hyvää että joutuisi ottamaan vastuun itsestään.
Oletteko kokeilleet kakkosta?
Se avaa parisuhteen lukot paremmin kuin mikään terapeutti konsanaan.
Parisuhde toimii silloin kun siinä on enemmän hyvää kuin pahaa. Sinun elämä, sinä päätät.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde toimii silloin kun siinä on enemmän hyvää kuin pahaa. Sinun elämä, sinä päätät.
Kiitos. Näin se taitaa olla.
Mikään pakko ei ole.