Paljonko epävakaan persoonallisuushäiriön parantaminen maksaa?

Siitä ei voi parantua sitten millään.

Monet parantuvat vasta, vankilassa.

Persoonallisuushäiriöt voivat lievittyä ja niiden kanssa voi oppia elämää niin, ettei niistä ole kohtuutonta haittaa itselle tai muille. En tiedä, onko niitä onnistuttu psykoterapialla kokonaan parantamaan.

Ei muuta kirjoitti:

Siitä ei voi parantua sitten millään.

Tietysti voi. Minäkin olen. Se on ap 0€ kun otat pääsi perseestä ja katsot itseäsi peiliin. Opettele ottamaan vastuu itsestäsi ja tunteistasi/ toiminastasi. Opettele myöntämään että joka ikinen asia sinun elämässäsi on sinun vastuulla ja sinun vika.

Ei tuota kyllä millään rahasummalla paranneta. Määräntynlaista onnekkuutta vaatii jos tuosta kykenee eheytymään. Vaatii aikaa ja työtä, etenkin itsekseen. Ei kukaan taikuri taio noita häiriöitä tiehensä. Ikä kyllä keskimäärin lievittää oireilua.

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuushäiriöt voivat lievittyä ja niiden kanssa voi oppia elämää niin, ettei niistä ole kohtuutonta haittaa itselle tai muille. En tiedä, onko niitä onnistuttu psykoterapialla kokonaan parantamaan.

Kyllä on.

Parilla tonnilla voit nyt kokeilla neurofeedbackia, joka rauhoittaa aivojen vääriä reagointimalleja. Ilmaiseksi hankkiudut eroon niistä ihmissuhteista, jotka triggeröivät sinua vuoristoradalle. Ilmaiseksi hankit tasapainoisia ihmissuhteita tai opettelet olemaan yksiksesi enemmän. 

Youtubesta tietokoneen ja netin hinnalla voit katsoa satoja tunteja eri psykologien videoita, joiden avulla opit ymmärtämään itseäsi ja nettisivuilta löydät kosolti luettavaa. 

Oireiletko ihan koko ajan vai ainoastaan stressissä tai hankalaksi menneissä ihmissuhdetilanteissa?

Epävakaudesta toipuu todella moni, etenkin jos siihen on itse motivoitunut.

Psykoterapiaan voi saada tukea Kelalta, oma terapian aikoinaan maksoi sen jälkeen noin 100€/kk, kun kävin kerran viikossa.

Nyt työterveyteen tai muualle psykiatrille hakemaan B-lausunto ja terapiaan vaan. Tärkeätä muistaa valita terapeutti, joka ymmärtää epävakautta.

Minä kun luulin, että kyse on jollain tavalla normaalista poikkeavista aivoista ja sitä ei voi parantaa mutta sen kanssa voi oppia elämään.

T: Epävakaan persoonallisuushäiriön omaava

Ei ne kokonaan parane koskaan. Voit silti oppia elämään sen kanssa. Lähinnä se on omasta aktiivisesta hoitotahdosta ja yrittämisestä kiinni, ei rahasta.

Rahalla voit ostaa lääkärin, muttet terveyttä.

Epävakaa persoonallisuus on höpöhöpö diagnoosi, vailla kunnollista tieteellistä validiteettia. Usein se on reaktio traumaan ja kaltoinkohteluun, kenties toistuvaan sellaiseen, kenties sitä ettei ole kunnolla oppinut säätelemään tunteitaan (mikä myös voi liittyä traumaan). Tunteiden säätelyä, tunteiden hyväksyntää voi opetella.

Psykiatrian hoidolla jossa epävakaille suositellaan esim. mielialantasaajia tai antipsykootteja ei traumoihin pääse käsiksi turrutettuna. Lääkkeet voi itsessään myös aiheuttaa tunnetason heittelyä, esim. vieroitusvaiheessa. Myöskään kaltoinkohtelun tai seksuaalisen hyväksikäytön jäljet ei parannu sillä että jonkun persoonallisuus leimataan epävakaaksi ja "syytetään uhria". Epävakaa on stigmatisoiva ja syyllistävä diagnoosi, joka usein annetaan potilaille jotka lääkäri kokee hankalaksi, tai heitä haastaviksi. Tässä esimerkki lääkäreiden suhtautumisesta tähän diagnoosiin, vanha pääkirjoitus lääkärilehdestä (epävakaita on entisaikaan kutsuttu nimellä rajatilapersoonallisuus): 

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset/hankala-potilas-raja…

"Rajatilapotilaat ovat nimittäin usein nirsoja, pyrkivät manipuloimaan lääkäriään, eivät piittaa hoito-ohjeista ja ovat saamaansa hoitoon tyytymättömiä, lääkärin painajaisia."

Ei kannata siis käyttäytyä tuolla tavalla lääkärin vastaanotolla tai aiheuttaa epämukavia tuntemuksia lääkärissä, koska saattaa tuo diagnoosi napsahtaa. 

Kyseisellä diagnoosilla voi olla paljon negatiivisia vaikutuksia elämässä ja kohtelussa hoitosysteemissä. Diagnoosit harvoin poistuu omista tiedoista ikinä vaikka ei enää täyttäisikään diagnoosin tunnusmerkkejä.

Tässä vielä lisäkritiikkiä kys. diagnoosille https://www.huffingtonpost.co.uk/dr-jay-watts/borderline-personality-di…

https://www.thriveprogramme.org/controversy-mental-health-diagnosis/

Meidän suvussa maksoi maksoi ensin 60 tonnia pikavippejä ja sitten tuhoutui henkilöauto ja yksi rekka. Tauti parani, koska potilas ei jäänyt henkiin. Rekkakuskille jäi varmaankin traumoja, joiden hoidon voi lisätä kustannuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa persoonallisuus on höpöhöpö diagnoosi, vailla kunnollista tieteellistä validiteettia. Usein se on reaktio traumaan ja kaltoinkohteluun, kenties toistuvaan sellaiseen, kenties sitä ettei ole kunnolla oppinut säätelemään tunteitaan (mikä myös voi liittyä traumaan). Tunteiden säätelyä, tunteiden hyväksyntää voi opetella.

Psykiatrian hoidolla jossa epävakaille suositellaan esim. mielialantasaajia tai antipsykootteja ei traumoihin pääse käsiksi turrutettuna. Lääkkeet voi itsessään myös aiheuttaa tunnetason heittelyä, esim. vieroitusvaiheessa. Myöskään kaltoinkohtelun tai seksuaalisen hyväksikäytön jäljet ei parannu sillä että jonkun persoonallisuus leimataan epävakaaksi ja "syytetään uhria". Epävakaa on stigmatisoiva ja syyllistävä diagnoosi, joka usein annetaan potilaille jotka lääkäri kokee hankalaksi, tai heitä haastaviksi. Tässä esimerkki lääkäreiden suhtautumisesta tähän diagnoosiin, vanha pääkirjoitus lääkärilehdestä (epävakaita on entisaikaan kutsuttu nimellä rajatilapersoonallisuus): 

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset/hankala-potilas-raja…

"Rajatilapotilaat ovat nimittäin usein nirsoja, pyrkivät manipuloimaan lääkäriään, eivät piittaa hoito-ohjeista ja ovat saamaansa hoitoon tyytymättömiä, lääkärin painajaisia."

Ei kannata siis käyttäytyä tuolla tavalla lääkärin vastaanotolla tai aiheuttaa epämukavia tuntemuksia lääkärissä, koska saattaa tuo diagnoosi napsahtaa. 

Kyseisellä diagnoosilla voi olla paljon negatiivisia vaikutuksia elämässä ja kohtelussa hoitosysteemissä. Diagnoosit harvoin poistuu omista tiedoista ikinä vaikka ei enää täyttäisikään diagnoosin tunnusmerkkejä.

Kyllä minulta poistettiin kun olin tervehtynyt.

Paras ja tekokkain hoitomuoto on dkt terapia, eli dialektinen käyttäytymisterapia. Se ei maksa mitään jos saat julkiselta puolelta lähetteen. En tiedä onko sitä tarjolla kaikissa kunnissa kylläkään. Terapian tarkoitus on opettaa tunnistamaan omia haitallisia ajatusmalleja, ja oppia niitä muokkaamaan. Tämän myötä pystyy myös vaikuttamaan käyttäytymiseensä. On siis opittava erottamaan toisistaan tunne, ajatus ja käytös, ja niiden muodostamat ketjureaktiot. Aiemmin ajateltiin että persoonallisuushäiriöt ovat pysyviä, eikä niille ole juuri mitään tehtävissä. Nykyään kuitenkin tiedetään että näin ei ole, ja jos on motivoitunut ja valmis muutokseen, voi melko nopeastikin omaksua uusia ajattelumalleja ja toimintatapoja. Persoonallisuushäirö ei ole varsinainen sairaus, vaan persoonallisuuden kehitys on häiriintynyt lapsuuden ja nuoruuden aikana ympäristön haitallisten olosuhteiden seurauksena. On siis muodostunut vääränlaisia ja epäjohdonmukaisia ajatus-tunne-toimintaketjuja, jotka ovat sitten vakiintuneet, eikä henkilö osaa nähdä asioita toisella tavalla, tai hallita tunneraktioitaan, mikä usein johtaa sosiaalisesti hankaliin tilanteisiin ja aiheuttaa kärsimystä ja haittaa sekä henkilölle itselleen että ympäristölle. Usein ongelmat ilmenevät häiritsevimmin läheisissä ihmissuhteissa, kun tapa ajatella on musta-valkoinen ja henkilö toimii usein hyvin impulsiivisesti. Ehdottomasti kannattaa hakea apua, eikä antaa persoonallisuushäiriön pilata elämäänsä. T.psyk sh

Itselläni traumaterapia auttoi tasaamaan heitteleviä tunteita ja minulla on kys. diagnoosi.

Sangen erikoista että jollakin on psyyken diagnoosi poistettu. Harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuta kirjoitti:

Siitä ei voi parantua sitten millään.

Tietysti voi. Minäkin olen. Se on ap 0€ kun otat pääsi perseestä ja katsot itseäsi peiliin. Opettele ottamaan vastuu itsestäsi ja tunteistasi/ toiminastasi. Opettele myöntämään että joka ikinen asia sinun elämässäsi on sinun vastuulla ja sinun vika.

Taisit ihan itse diagnosoida ja ”parantaa” ongelmasi. Vaikuttaisi kyllä kommenttiesi perusteella, ettet taida olla terve vieläkään.

Tarkista, ettei kyseessä ole oikeasti toistuvan trauman aiheuttamaa oireilua C-PTSD. Trauman aiheuttamaa tunteiden heittelyä ja (yrityksiä selviytyä itselle haitallisilla keinoilla esim. päihteet) kun voi olla hankala erottaa epävakaasta.

Vierailija kirjoitti:

Paras ja tekokkain hoitomuoto on dkt terapia, eli dialektinen käyttäytymisterapia. Se ei maksa mitään jos saat julkiselta puolelta lähetteen. En tiedä onko sitä tarjolla kaikissa kunnissa kylläkään. Terapian tarkoitus on opettaa tunnistamaan omia haitallisia ajatusmalleja, ja oppia niitä muokkaamaan. Tämän myötä pystyy myös vaikuttamaan käyttäytymiseensä. On siis opittava erottamaan toisistaan tunne, ajatus ja käytös, ja niiden muodostamat ketjureaktiot. Aiemmin ajateltiin että persoonallisuushäiriöt ovat pysyviä, eikä niille ole juuri mitään tehtävissä. Nykyään kuitenkin tiedetään että näin ei ole, ja jos on motivoitunut ja valmis muutokseen, voi melko nopeastikin omaksua uusia ajattelumalleja ja toimintatapoja. Persoonallisuushäirö ei ole varsinainen sairaus, vaan persoonallisuuden kehitys on häiriintynyt lapsuuden ja nuoruuden aikana ympäristön haitallisten olosuhteiden seurauksena. On siis muodostunut vääränlaisia ja epäjohdonmukaisia ajatus-tunne-toimintaketjuja, jotka ovat sitten vakiintuneet, eikä henkilö osaa nähdä asioita toisella tavalla, tai hallita tunneraktioitaan, mikä usein johtaa sosiaalisesti hankaliin tilanteisiin ja aiheuttaa kärsimystä ja haittaa sekä henkilölle itselleen että ympäristölle. Usein ongelmat ilmenevät häiritsevimmin läheisissä ihmissuhteissa, kun tapa ajatella on musta-valkoinen ja henkilö toimii usein hyvin impulsiivisesti. Ehdottomasti kannattaa hakea apua, eikä antaa persoonallisuushäiriön pilata elämäänsä. T.psyk sh

Se on yksilöllistä mikä terapia auttaa ketäkin. En väittäisi itse, että joku yksi terapiamuoto menee tietylle ihmisryhmälle jonain yleisenä hoitokeinona, vaikka heille nyt kaikille olisi annettu sama leima ja heitä tulkitaan sen kautta. Ihmiset ovat yksilöitä. Valitettavasti psykiatria ei aina sitä tajua jossa osataan vaan laittaa ihmisiä tiettyihin muotteihin ja diagnoosikarsinoihin ja hoitaa sen pohjalta. :)

Siellä ei myöskään osata aina kysyä ihmiseltä, mitä sinulle on tapahtunut vaan enemmän keskitytään oireisiin - siihen mikä ihmisessä on vialla.