Lue keskustelun säännöt.
Olen eri maailmasta kuin sukulaiseni
09.07.2014 |
Olen kasvanut hyvätuloisessa akateemisessa perheessä. Myös koko sukuni on akateemista ja lähinnä matemaattisille aloille kouluttautuneita. Siis kaikki, paitsi minä.
Pari päivää sitten kävin äitini kanssa syömässä ja huomasin taas kerran, että meillä on hyvin vähän yhteistä puhuttavaa tai samanlaisia ajatuksia. Äitini tykkää puhua rahasta, koulutuksesta, töistä, menestyksestä ja kaikesta materiaalista. Hänen lempiharrastuksensa on shoppailu. Hänen elämässään ei juuri muuta ole kuin työ, uuden tavaran ostaminen ja hyvät viinit. Kaikki päällepäin näkyvä on tärkeää.
Minä taas olen melko maanläheinen, tykkään miettiä ja puhua ns. syvällisiä, inhoan turhan tavaran ostamista ja harastuksiini kuuluvat erilaiset liikuntamuodot salitreenistä joogaan. Rakastan myös luonnossa liikkumista, vaeltamista, retkeilyä... En ole missään huippupalkkaisessa työssä, eikä työ ole elämäni suuri keskipiste, vaikka hommastani pidänkin. Koulutukseni on AMK. Minulla on ystäviä ja kavereita hyvin monenlaisista eri "piireistä", sosiaaliluokista ja ympäristöistä.
Äitini pieni ystäväpiiri taas koostuu lähinnä työtuttavista, jotka ovat samanlaisia kuin hän itse. Hän on myös erittäin hanakka arvostelemaan huonommalla elintasolla eläviä ihmisiä. Minäkin saan säännöllisesti osakseni piikittelyä ja vähättelyä.
Käytin tässä esimerkkinä äitiäni, mutta lähes koko sukuni on siis samanlaista. Olen ihan eri maailmasta. Ei ole sukua tai perhettä, jonka kanssa kokisin yhteenkuuluvuuden tunnetta. Onko muita kaltaisiani? Tämä kuulostaa ehkä typerältä, mutta juurettomuuden tunne häiritsee minua.
Kommentit (5)
Kyllä minä ottaisin lounasseuraksi ennemmin sinun äitisi kuin sinut. Olisi mukava päästä keskustelemaan sellaisen kanssa, joka arvostaa viiniä, kauniita asioita ja elämästä nauttimista sekä osoittaa tieteellistä sivistystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli kuten sä. Hän erottuu akateemisesta suvustaan hienosta suvustaan. Hän lähti aikoinaan rasva-apinan matkaan ja alkoi tälle kirjanpitäjäksi.
Mä käyn yhä kerran kuussa isoäidilläni kuulemassa mitä äidistäni ja mitä musta olisi voinut tulla, ilman isääni.
Silti olemme eläneet onnellisen elämän tähän saakka. Enpä ole onnellisempaa paria nähnyt kuin vanhempani, ellei sitten me. He kohta 45 vuotta yhdessä ja me 21 vuotta.
vm - 72
Minulla lähes päinvastoin. Tai en paljon poikkea sinusta, arvomme kuulostavat samanlaisilta. Mutta minulle itseni toteuttaminen ja kehittäminen on tärkeää, haluan omassa mittakaavassani edetä elämässä. En niinkään uralla.
Mutta sukuni sitten. Ensimmäiseen työpaikkaan on jumahdettu eläkeikään asti, suojatyöpaikkaan johon ei vaadita koulutusta. Minun jatkuvaa opiskeluani kritisoidaan ja stressataan raha-asioistani. Itse en koe ongelmaa. Puheenaiheena on perustason asiat, kuka voitti jalkapallon ja mitä Salatuissa elämissä on meneillään. Kesälomalla kunnostetaan mökkiä. Minä lähden joogaleirille ja sitten kursseille.
Äitisi kuulostaa kyllä teistä kahdesta mukavammalta.
Kuulostat ap sellaiselta, että minä viihtyisin seurassasi. Muu sukusi "on jo nähty ja etenkin kuultu".