Epärealistinen, sotkuinen kaverimies

Ystävänainen

05.07.2021 | 14:25

Olen tuntenut tämän miehen jo parin vuosikymmenen ajan, ja olemme olleet koko ajan ystäviä, emme kuitenkaan enempää. Alusta asti mies on kuitenkin elätellyt toiveita, että suhteemme kehittyisi parisuhteeksi ja on kosinut ainakin kahdesti. Minä puolestani en tunne häntä kohtaan mitään sellaista, ainoastaan ystävyyttä. Olen yhteisen naistuttumme kautta saanut kuulla, että nämä haaveet elävät jatkuvasti ja mies kuvittelee, että ajan myötä muuttaisin mieltäni.

Minulle aiheuttaa turhautumista ja paineita se että en pysty täyttämään hänen toiveitaan. Hänelle tuntuu olevan arvoitus se, että miksi joku nainen haluaisi olla miehen kanssa ystävä, jos taka-ajatuksena ei ole parisuhde.

Sairaan tästä tilanteesta tekee se, että hän haaveilee samaa kuviota myös siskoni kanssa. Olen saanut yhteisen naistuttavamme kautta kuulla, että mies olisi ilmeisesti valmis dumppaamaan ystävyytemme, jos saisi sillä siskoni kanssaan naimisiin. Siskoni sai joku aika sitten lapsen ja erosi miehestään, ja nyt hän käyttää lasta hyväkseen antamalla tämän miehen "leikkiä kotia". Siskoni on kuitenkin kerran pilvessä ja humalassa sanonut minulle, että hän ei ala sen miehen kanssa parisuhteeseen, vaikka se olisi maailman viimeinen mies.

Miehelle taas riittäisi mikä tahansa etäisestikin parisuhdetta muistuttava tila, on jopa ehdottanut että menisimme naimisiin mutta saisin asua yksin omassa asunnossani. Pääasia tuntuu olevan että äidin toive vaimosta ja lapsesta toteutuu. Jostain syystä minä en kelpaa äidille miniäksi, siskoni kylläkin. Muutenkin mies on täysin äitinsä talutusnuorassa.

Entistä mutkikkaammaksi asian tekee se, että mies on selvästikin henkisesti jonkin verran jälkeenjäänyt. Ei pidä kunnostaan huolta, on ylipainoinen, ei osaa pukeutua siististi, kämppä on likainen, vatteet haisevat ym. Haaveilee vaativista ammateista ja työpaikoista ym. mutta hommat kuivuu saamattomuuteen. Käytös on välillä haastavaa ja arvomaailmassa vilahtelee välillä jyrkkää suvaitsemattomuutta ja empatiakyvyttömyyttä muita paitsi omia läheisiä kohtaan.

Mies on ollut naimisissa, mutta liitto päättyi eroon. Hänellä on myös pitkäaikainen miespuolinen ystävä, joka on kärsivällisesti yrittänyt auttaa ja ohjata ja tehnyt paljon asioita puolesta, mutta mikään ei tunnu muuttuvan.
Silloin tällöin ilmestyy uusia naisia, mutta suhteet ovat jääneet alkutekijöihinsä, mahdollisesti juuri yllä mainituista syistä.

Kysymys siis kuuluu; kuinka saan hänet uskomaan että en aio muodostaa parisuhdetta hänen kanssaan, mutta ystävyyden säilyminen olisi tärkeää? Pelkään ystävyyden menetystä ja siksi kovin jyrkästi sanomista. Ja toinen kysymys; kuinka saada hänet ymmärtämään se, että jos olemus on tuollainen, 99% naisista ei pysty ajattelemaankaan mitään parisuhdetta, saati fyysistä läheisyyttä? Samoin empatiakykyyn pitäisi saada jotain korjausta, esimerkiksi tuomitseva suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin ei ole monellekaan naiselle plussa. Pystyykö melkein viisikymppinen mies enää muuttumaan? Jos pystyisi, joku kärsivällinen nainen saattaisi vielä olla löydettävissä.

Vastaa

Tapahtumat

Epärealistinen, sotkuinen kaverimies

Kommentit (15)