Olen 19v ja raskaana - Kaikki ovat raskauttani vastaan

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 22:23"][quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 22:04"]

Kuulostaa tutulta ystävien osalta. Itse tulin myös raskaaksi 19 vuotiaana, nyt olen 20 ja esikoinen 3kk.

Läheisin ystäväni, syytti minua HÄNEN elämänsä pilaamisesta kun tulin raskaaksi. Ihan vaan syystä että en voi käydä hänen kanssaan juhlimassa. Ja väitti että minulla menee nuoruus aivan pilalle. Se jos mikä loukkasi todella paljon. Ja oma mielipiteeni on että ei 19v ole enää mikään niin kovin nuori, aikuinen mielestäni.

Eikä elämä lopu siihen kun lapsi syntyy. Itse en vaihtaisi päivääkään pois, se valloittava hymy mikä aamuisinkin tulee on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa :)!

Sinulla asiat kuulostaa olevan mallillaan, ihanaa loppuodotusta :)!

[/quote] Ei kuulosta kauhean kivalta tuo sinun ystäväsi käytös :(. Uskon että pikkuisen hymy muistuttaa siitä ettei aihetta katumiseen ei ole <3. Kiitos sinulle!

[/quote]

Jep, ja ystäväni hyvin tiesi että lapset aion tehdä 'nuorena' mikäli elämäntilanne sallii..

Ei kaduta ei, päinvastoin nyt/edelleen kova ne kun kasvaa niin älyttömän nopeasti :D.

[/quote]

Edit. Kova vauvakuume. Huoh, nukkumaan kannattaisi mennä kun kirjoitus tökkii :-D!

No elatusmaksut on oikein hieno rangaistus siitä että mies on yrittänyt saada naisen abortoimaan (eli tappamaan) oman lapsensa. Kyllä nyt joku raja miestenkin käytökseen pitää saada.

Ottamatta sen enempää kantaa siihen, mikä on oikein ja reilua kenenkin kannalta haluaisin painottaa elämän realiteettien tiedostamista ja niihin varautumista.

Joku tuolla jo mainitsikin, että apua pitää osata tarvittaessa hakea eikä vain hammasta purren yrittää selvitä yksin kaikesta.

Meillä oli kummankin lapsen kanssa aivan helvettiä, kun olivat ihan pieniä. Massiiviset univelat, jatkuvat rahahuolet - ylitöitä ei saanut tehdä kun kotona oleva kiipeili seinille jatkuvasti huutavan tenavan takia, parisuhde venyi ja paukkui, mielenterveys oli todella karvan varassa. Onneksi isovanhemmat auttoivat todella paljon. Tulivat vahtimaan kersoja, että saatiin nukkua. Oltiin unessa jo ennenkuin pää osui tyynyyn.

Ja sitten kaikki ne lässyttäjät: "Oi, se pikkulapsiaika on niin ihanaa!" Paskan marjat.

Kyllähän noiden kanssa nyt kaikki sujuu, kun ovat jo vähän isompia.

Meitä oli kaksi sitä hullunmyllyä kestämässä ja silti selvittiin kiikun kaakun. Eli yksinhuoltajaa suosittelen ottamaan vastaan kaiken mahdollisen avun. Ja se verovaroista nillittävä postaaja voi vaikka istua peukkuunsa.

Onnea, voimia ja jaksamista Sinulle. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

M73

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 21:55"]

Ei kenenkään tahdosta pidä tehdä aborttia. Eikä varsinkaan tulevan lapsen isän takia. Oletko varma että vasta 19 v oletko kypsä tulemaan äidiksi? Itse en olisi ollut missään tapauksessa.

[/quote]en ollut vielä edes ollut 19 v sukupuoliyhteydessä vaan vasta 21 v koska olin löytänyt kivan poikaystävän. Tosin tiesin että tämä ei ole mun elämäni mies kuten ei ollutkaan .

Tsemppia, Ap! Olen saanut lapsia nuorena ja vanhana, ja aina jonkun mielestä väärään aikaan. Älä siis välitä. Kannattaa mennä sitten äitikerhoihon ja ottaa mahdollisimman rennosti ja ottaa myös apu vastaan, jos sitä saa. Onnea paljon, ihana juttu, että sinusta tulee äiti!

Pää pystyyn ja tuulta päin!

Lapsi on toki aina haaste, mutta asiat voi tehdä helposti tai vaikeasti. Minä esim en joutunut valvomaan kuin yhden mahavaivaisen kanssa, koska yleensä nukuin vauvan vieressä ja tissi vauvan suussa. En kääntyile unissani, vieläkin herään kääntymään.

t. viiden äiti

19 vuotiaan kuuluisi elää huolista vapaana. Mitä nyt stressata opiskelupaikkaa. Nuoruus eletään kerran, kaikki irti siitä hyvällä tavalla. On aikaa matkustella vaikka olla maassa pitempään. Lapsi tuo ison vastuun ja mulla sitä ei olisi ollut noin nuorena.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 21:55"]

Onnea, jos tahtoa on, pärjää :)

Mutta on aika tyhmää täällä ihmisten hehkuttaa, että kyllä ne isovanhemmat rakastuu heti lapseen kun saavat syliinsä. Tälläkin palstalla niin paljon ihmiset kertoo kuinka isovanhempia ei voi vähempää kiinnostaa lapsenlapset.

Jos hyvin käy, näin tapahtuu ja toivotaan et tapahtuu. Mut voi olla ettei tapahdu ja siihenkin pitää varautua ja sille ei sitten mitään voi.

[/quote] Kiitos :)
Toki olen varautunut myös siihen etteivät lapsen isovanhemmat välttämättä tule olemaan mukana hänen elämässään sillä eihän se todellakaan ole mitenkään taattua. Aina silti saa toivoa parasta :) (ja pelätä pahinta...)

[/quote]eihän ne voi vastustaa pientä nyyttiä. Muuten täytyy olla tosi kylmä ihminen.

Mua ihmetyttää se että 19-vuotias on jonkun mielestä liian nuori. Miksi? Hän on kuitenkin jo aikuinen.

Olen itse saanut ensimmäisen 22-vuotiaana ja olisin halunnut jo aiemmin. Ystäväni sai lapsen 19-vuotiaana. En kertaakaan ajatellut että hän olisi ollut jotenkin liian nuori. Hyvä äiti hän oli.

Nuorenahan sitä on helpompi sopeutua uuteen elämään kuin vanhana. Tiedän yhden pariskunnan joka teki vasta +30 veenä ensimmäisen lapsen ja oi voi... Kauhea rutina siitä kun on vaikeaa ja raskasta! Mies nyt hyppää samalla tavalla kuin en en lasta ja nainen hoitaa kotona sitä lasta.

Olen nyt itse 30-vuotias joten jokseenkin jo tiedän mistä puhun. 28-vuotiaana sain toisen lapseni. Olihan se ensimmäinen lapsi shokki ja kun oli vielä vaativakin. Mutta shokki se olis ollu minkä ikäisenä tahansa. Toinen kerta olikin jo rutiinia. Vain lapsen myötä on mahdollisuus kasvaa äidiksi. Kukaan ei kasva äidiksi iän perusteella. Se on matka, joka tehdään vain sen lapsen kanssa.

Tsemppiä ap! Hyvin se menee!

Itse olen nyt 19 vuotias ja olen raskaana :) tiedän tunteen kun sanoit ettet rakasta mitään muuta niin paljoa.. Kävimme eilen ensimmäisessä ultrassa ja kaikki oli hyvin.. Nyt kotiin päästyäni hirvee ikävä sitä pikkasta minkä näki. Haluisi vaan sen syliin eikä päästää minnekkään..

Onnea!

Itse olen aina suhtautunut aika negatiivisesti siihen, että alle 20-vuotiaat saisivat lapsia, ehkä siksi kun olen nuoren äidin lapsi itsekin. Oma äitini ei ollut edes niin nuori kuin sinä ja hän oli hyvä äiti mutta koko lapsuuteni elimme ns. puutteessa. Enme olleet virallisesti köyhiä mutta vanhemmat tekivät töitä koko ajan, kaikki vaatteet käytettiin puhki eikä mitään muodikasta saanut koskaan. Jokaisesta uudesta vaatteesta piti käytännässä tapella, ihan pienestä alkaen.

Mutta syy siihen, etten pidä nuorina lapsia tekeviä riittävän kypsinä vanhemmiksi, johtuu siitä, että mielestäni heillä pitäisi olla taloudellinen tilanne kunnossa (opiskelut loppusuoralla, mieluummin työpaikka ja jotain rahaa säästössäkin) ja henkinen tilanne kunnossa (asutaan yksin, vastataan itsestä yksin, nuoruuden villit jutut jo ohi tai ei kiinnosta jne), ja nämähän sinulla on hallussa. En siis pidä tilannettasi lainkaan huonona ja vaikutat aivan riittävän kypsältä äidiksikin.

Eniten huolestuttaa sinun tilanteessasi turvaverkon puttuminen. On surullilsta, että jopa ystävät ns. hylkäävät. Lisäksi on kasoittain isovanhempia, joita lastenlapset eivät kiinnosta lainkaan tai äärimmäisen vähän. Tämän takia kannattaa puhua nyt jo raskausaikana neuvolassa mahdollisesta tuesta. Joissakin kunnissa sitä tukea on hyvin tarjolla.

Voitko neuvolan kautta löytää myös muita kaltaisiasi äitejä? Tiedän, että on olemassa erilaisia ryhmiä yksin odottaville ja myös nuorille äideille. Näistä voi saada hyviä ystäviä, jotka tarjoavat sitä vertaistukea.

Tsemppiä uuteen elämääsi!