Miten valitset kirjat mitä luet?

Nettikirjakaupasta (esim. Booky) voi selata valikoimaa aihealueittain ja tarkistaa sitten verkkokirjastosta, onko niitä hankittu kirjastoon.

Joku tuttu suosittelee tai kirja-arvosteluiden perusteella laitan lukulistalle mielenkiintoisia.

Luen kännykällä, niin appissa on myös suositteluja lukemani kirjojen perusteella automaattisesti tai kun klikkaa luettua kirjaa, niin lopussa suosituksia. Syksyllä luin tällä tavalla varmaan 15 kirjaa joissa juoni oli muistinmenetys. Välillä valitsen jonkun kategorian, vaikka trillerit ja järjestän suosion mukaan ja luen esittelytekstin ja valitsen sen mukaan. Välillä haen kirjailijoita joista pidän.

Luen paljon Hesarin ja Kodin kuvalehden arvosteluista huomaamiani kirjoja. Luen arvostelut vain kursiivisesti, koska en halua tietää liikaa. En koskaan lue takakantta, niissä paljastetaan aina liikaa.

Luen myös ystävieni ja äitini suosituksesta. He tietävät, mistä tykkään. 

Sen mukaan, että on goottikirjallisuutta, kauhua, klassikoita ja vanhaa romantiikkaa.

N27

Lollersson vaan ja huuutista kirjojen lukijoille! Eikö teillä ole elämää?

Selailen kirjaa. Parhaiten sellaisia kirjoja, joista pitää, löytää kun menee kirjastoon ja tutkii hyllyjä. Kun näkyy kiinnostavan niminen kirja, sen voi ottaa käsiinsä, tutkia mistä se kertoo ja selailla vähän tekstiä, millaista se on. Suosituksiin luottaminen ei ainakaan minulla toimi, sillä ihmiset suosittelevat todella huonoja kirjoja vain aiheen perusteella. Aihe ei tee hyvää kirjaa, vaan kirjoitustapa.

Surettaa nuoremmat ihmiset, jotka haksahtaa aina noihin valmiisiin suosituslistoihin, lukevat sitten lukiokurssilla pakollisen kirjan listalta ja ovat kovin pettyneitä kun kirja olikin huono. Kai nyt on, sillä listojen tarkoitus on myydä. Uutuudet nostetaan aina esille ja niitä markkinoidaan. Vanhat teokset siivotaan pois varastoihin tai poistetaan kirjastoista kokonaan.

Kirjakaupassa ja kirjastossa luen takakannen ja/tai henkilökunnan suosituksen. Joskus bongaan kiinnostavia kirjoja sosiaalisesta mediasta esimerkiksi Helmetin lukuhaasteen kautta. Välillä tv-sarja tai elokuva inspiroi lukemaan jonkin tietyn kirjan.

Kirjoitan ylös vihkoon, kun näen kiinnostavan maininnan/arvostelun kirjasta. Luen myös klassikoita sekä kahlaan tiettyjen kirjailijoiden tuotantoa. Selaan kirjastossa uutuuskaunokirjojen ja -tietokirkojen hyllyä. 

Luen mm. Hesarin kirja-arvosteluja sekä esim. joulun ja kesän alla niitä listauksia kirjoista, joita suositellaan lahjoiksi tai kesälukemisiksi. Sieltä sitten poimin itseäni kiinnostavia. Nettikirjakaupoissa on myös hyvä, kun hakemalla jonkun itseä miellyttävän kirjailijan teoksia, saa niitä "tämän kirjan tilanneet ovat tilalleet myös tämän toisen kirjan" -suosituksia, joihin voi sitten tutustua tarkemmin. Kirjakaupassa ja kirjastossa luen takakannen, bookbeatissä kuvauksen kirjasta (ja siellä olevat suositukset seuraavaksi luettavaksi toimivat myös hyvin). Lisäksi minulla on onneksi paljon kavereita, jotka lukevat yhtä paljon kuin itsekin ja aina vinkkailevat hyviä lukemiaan kirjoja.

Jostain kirjoita kiinnostun siitä tehdyn arvostelun perusteella, tietyt kirjat olen lukenut koska niitä fanitettiin somessa niin paljon, jotain kirjoja joku kaveri on suositellut... Toisinaan valkkaan kirjan ihan kannen perusteella, joskus jopa pelkän nimen.

(7 days of us ei sitten ollutkaan romanttinen chick-lit pariskunnasta joka vietti viikon yhdessä, vaan karanteenikertomus. Mutta sopi loistavasti korona-aikaan.)

Jo omistamistani kirjoista valkkaan mielenkiinnon ja jaksamisen perusteella. Toisinaan kun olen juuri tahkonut jonkin tiiliskiven läpi, haluan vetäistä seuraavaksi vaikka sarjakuvan, koska en halua heti syventyä johonkin eepokseen taas. Kuuntelen tässä omaa jaksamistani nykyään paljon, koska tavallaan hyväkin kirja menee "ohi", jos en jaksa sihen keskittyä kunnolla.

Hesarin suosittelemaa mädätystä en lue.

Eri lehtien kirja-arvosteluista ja FB:n "kirjallisuuden ystävät"-ryhmästä. Lisäksi selaan välillä kirjaston nettisivuilla suosituksia ja uutuusluetteloita. Ainiin ja ainoa syy etten ole eronnut kirjakerhosta on se lehti, josta näkee uutuudet myös.

Varaan kirjastosta kaikki kiinnostavat kirjat, ei maksa mitään, en halua omaksi ostaa kuin harvat ja valitut kirjat.

Ja "huutista" vaan sulle nr 5 :D

Päässäni on lista kirjoista, jotka haluan lukea. Lista täydentyy milloin mitenkin, ei ole tiettyä kaavaa, jolla luettavat kirjat valitsen. Valintaan vaikuttavat omat kiinnostuksen kohteet, omat lempikirjailijat, kirja-arvostelut sieltä täältä, kaverin suositus, tietyn kustantamon kirjat, nätti kansi, kiinnostava takakannen teksti, omassa elämässä ajankohtainen aihe. Joskus luen klassikon sivistääkseni itseäni, joskus koska se kiinnostaa muusta syystä. Toisinaan luen ärsyttävän persoonan kirjoittaman romaanin.

Vierailija kirjoitti:

Hesarin suosittelemaa mädätystä en lue.

Samoja uutuuskirjoja mitä Hesarissa käsitellään, käsitellään myös muissa sanomalehdissä.

Uutuskirjat ovat aina kiinnostuksen alla kaikissa lehdissä.

Ja eivät ne toimittajat niitä arvioita tee, vaan on erikseen ihmiset, jotka pyydättäessä tekevät arvosteluja.

Lehdissä on arvosteluja, tutkijoilta, kirjastonhoitajilta, kriitkoilta ja muilta.

Selaan kustantajien julkaisuluetteloita ja pistän kaikki vähänkään kiinnostavalta kuulostavat kirjat itselleni ylös. Seuraan myös erilaisia kirjallisuussivustoja (Goodreads, Risingshadow yms.) ja -blogeja. Lisäksi käyn ihan kirjastossa. Ensiksi katselen uutuushyllyt läpi ja sitten vielä pyörin hyllyjen välissä selailemassa kirjoja. Joskus valitsen kirjan kannen perusteella, joskus takakansitekstin ja joskus ihan satunnaisesti jollain epämääräisellä tavalla kiinnostavan kirjan. Kuuntelen myös sukulaisten, ystävien ja työkavereiden suosituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesarin suosittelemaa mädätystä en lue.

Samoja uutuuskirjoja mitä Hesarissa käsitellään, käsitellään myös muissa sanomalehdissä.

Uutuskirjat ovat aina kiinnostuksen alla kaikissa lehdissä.

Ja eivät ne toimittajat niitä arvioita tee, vaan on erikseen ihmiset, jotka pyydättäessä tekevät arvosteluja.

Lehdissä on arvosteluja, tutkijoilta, kirjastonhoitajilta, kriitkoilta ja muilta.

Kyllä näin se menee.

Ja pitää huomata ne kaksi asiaa, että kirjan esittely ja kirjan arvostelu ovat aivan eri asioita.

Osallistun nyt kolmatta kertaa Helmet-lukuhaasteeseen ja kuulun sitä varten luotuun fb-ryhmään, jossa tulee ihan valtavasti kirjavinkkejä. Ja jos ei mieleistä niistä löydy, niin kysymällä saa vielä runsaasti lisää.

Lisäksi löydän kirjoja esimerkiksi niin, että jostain asiasta kiinnostuessani, etsin asiaa käsitteleviä kirjoja. 

Ja joskus Bookbeat tai Storytel antavat hyvän suosituksen jonkun lukemani kirjan mukaan, mutta tämä on kyllä selkeästi näistä kolmesta huonoin tapa löytää hyviä kirjoa. 

Myös muutamassa seuraamassani podcastissa ja blogissa on hyviä kirjavinkkejä.

Yleensä Amazonin arvostelujen ja tekstinäytteen perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Lollersson vaan ja huuutista kirjojen lukijoille! Eikö teillä ole elämää?

Näin kommentoi siis henkilö, joka itse kuitenkin viettää aikaansa vauvapalstalla...

Takakannen esittely, kirja-arvostelut, kirjan maine, jos on klassikko...

Jos kirjailijan muut kirjat on tuttuja, ei muuta suositusta tarvita.

Viimeksi valitsin ihan kansikuvan perusteella(Tulisiipi), siinä kun oli Polikarpov- hävittäjän kuva.