Lue keskustelun säännöt.
En osaa olla yksin :(
08.07.2014 |
16 vuotta pitkästä suhteesta tuli ero muutama viikko sitten ja nyt oon todella ahdistunut ja yksinäinen tästä tilanteesta. En olis halunnut edes erota. Se tapahtui liian äkkiä. Mies jäi pettämisestä kiinni ja sitten se vaan nakkas mut pihalle. Nyt oon yksin ja tosi epävarma ihminen. En pysty luottamaan enää keneenkään kun tuntuu että kaikki polkee mut maan rakoon ja kaikki loukkaa sanoillaan tai teoillaan. Tavallaan siis jäänki yksin koska en uskalla olla kenenkään kanssa tekemisissä. Mistä tähän elämään sais rohkeutta ja itsetuntoa kohotettua?
Kommentit (8)
No jos sul on kavereita, ni niitten kans vaan paanalle. Yksin ei kannata jäädä märehtimään, sillon ainaki iskee masis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti onko sinulla luotettavaa kaveria, jolle puhua tunteistasi. Kannatan myös terapeutilla käymistä, vaikka se tuntuisi tyhmältä ja tarpeeettomalta, sillä ammattiauttajat oikeasti osaavat auttaa! Kerää itsellesi ihmisiä ympärillesi, joihin luotat. On aina hyvä olla useampia tärkeitä kavereita aviopuolison ohella, joihin voi turvautua vastoinkäymisten aikana. Osallistu niin moneen kuin on mahdollista, vaikka se tuntuisi epävarmalta. Tsemppiä ja jumalan siunausta sinulle!
Oon nyt käynytkin parina viikonloppuna baarissa mutta juominen on vain pahentanut oloa ja ne kaverit jotka illan kuluessa on sitten aina jättänyt yksin. Olo on vain pahentunut entisestään. Päivät menee sängyn pohjalla maatessa ja itkiessä. Mitään ei pysty tekemään eikä juuri syömäänkään. Apua oon yrittänyt hakea päivystyksestä ja saanutkin rauhoittavia ahdistukseen. Tämä olo on kuitenkin niin järkyttävä etten kestä tätä enää. Itsetuhoajatukset pyörii koko ajan mielessä.
ap
Onpas surkeita kavereita. Yritä keksiä jotain tekemistä, kurssi,harrastus, että saat ajatukset muualle, onko vanhemmat elossa tai sisaruksia, käy niitten luona visiitillä. Kyllä sä tästä selviät, ei se pettäjä äijä ole suremisen arvoinen.
Ei se ole ihme, jos tuntee pudonneensa tyhjän päälle, jos pudotetaan tyhjän päälle. Yritä löytää vihasi ja lakkaa suuntaamasta se itseesi.
Älä lähde baaristelemaan, kehitä jotain muuta. Lähde vaikka kävelylle, koska liikkuessa ahdistus saattaa purkautua. Jos et saa itsestäsi irti, niin kävele ekapäivänä sata metriä, seuraavana kaksisataa, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhdistäydy. Erosta on muutama viikko. Terveellä ihmisellä menee hiukan kauemmin toipua erosta. Hullut ovat sitten asia erikseen. Sure, tee, tai ole tekemättä, tutustu itseesi.
Viestisi perusteella sinulla kyllä riittää itsesi kanssa tekemistä. Turvattomuuden, alemmuuden tunteen ja epäluuloisuuden.
Voisko esim. psykoterapia sopia sinulle?
Juu, sopivassa suhteessa yksinoloa ja ihmisten ilmoilla ulkoilua. Siis muuta(kin) kuin baareilua. Kyllä dokaaminenkin on joskus välillä voimaannuttavaa, mutta vain jos se on yksi osa itsensä uudelleenlöytämisprosessia ja tapahtuu hyvässä seurassa. Riskinä siinä on se, että saadut "edut" on helposti vähän kuvitteellisia, humalainen minä ei kuitenkaan ole sama kuin se arkiminä joka sieltä kylppärin peilistä kurkkii. Mutta mistä tahansa toipuva ihminen tarvitsee surukatkoja, kuten vaikka nyt sitten baari-ilta kavereiden kanssa, yhdessä nauraminen on imho helvetin paljon terapeuttisenpaa kuin minkään addiktoivien, päätä pehmentävien mömmöjen popsiminen. (Itse en sellaisia syö enkä söisi, mieluummin vaikka... no, enpä kirjoita tähän.)
Aikahan se on kun tervehdyttää, mutta voihan sitä prosessia nopeuttaa kun saa sopivilla väleillä sitä pohdintaa, johon kuuluu suremista, ja muuta, piristävää ajateltavaa.
Ja vielä miehenä sellainen vinkki sulle. Kun omastakin kokemuksesta tiedän, että ihminen joka näilläkin palstoilla hengailee, käyttää nettiä aikas paljon turvallisena ikkunanaan ulkomaailmaan. Niin teepä piruuttasi profiili johonkin nettideittiin. Ei sillä, että heti olisit etsimässä suhdetta, mutta siihen eroahdistukseen kun kuuluu se "kukaan ei enää huoli minua" -prosessi, niin siihen perspektiiviksi. Ihan vain katselet ihmisiä, niin konkretisoituu se ettet ole maailmassa ja yksinäisyydessäsi yksin. Ja koska olet nainen, saat varmasti myös paljon kaikenkarvaisia viestejä, siellä kun kolme neljästä on miehiä. Viestien taso nyt varmaan on mitä on, mutta nimenomaan vain katselet, kun tulee se "kaikkea sitä on" -fiilis niin se auttaa asettamaan asioita nittasuhteisiin.
Tuo siis vain sillä, että jos/kun joka tapauksessa istut koneella, niin ainakin mulle tuo on rakentavampaa kuin vain lukea palstoja tai tuijotella tuubia... Vielä parempi on tietty lähteä sinne ulos! Ja ota se niin, että vaikka paska juttu, niin tulipa ainakin hyvään vuodenaikaan! ;*)
Ja niihin muihin eroon liittyviin asioihin ei tietenkään tuollaiset auta. Ei siihen, että luottamus ihmisiin rapistuu, on menettänyt myös ystävyyden jne. Niihin auttaa vain aika ja ymmärtävät kanssaihmiset. Mutta yksin et kuitenkaan ole, etkä yksin jää ellet niin halua! Sinänsä yksinoleminen, ilman sitä yksinäisyyttä, on mahtava ja aliarvostettu asia, mutta se on toinen juttu. Tsemppiä, ja ulos valoon siitä!
Muuten: jos sulla on kavereita, joilla on ulkoilutusta kaipaavia lemmikkejä, ja pidät eläimistä, niin niiden kanssa ulos häntää heiluttamaan. Loistavaa terapiaa, imo.
Muutama viikko on tosi lyhyt aika ja sä olet vielä sokkitilassa. Mitäpä jos rauhoitut ihan vain pari kuukautta ja ala sitten vasta miettiä uusia ihmissuhteita.