Miksi niin monet koiraharrastajat (ja kasvattajat) ovat lihavia??
Otsikossa oikastaan se, mitä "ihmettelen"? Pari päivää sitten olin eläinlääkärissä käymässä ja siellä oli joukkokuvaus meneillään...Tuli taas ihmeteltyä samaa kuin aikaisemminkin, että miten aktiivi koiraharrastajat ja etenkin kasvattajat ovat usein (ei kaikki tietenkään) lihavia tai jopa ylilihavia??!! Eivätkö he ulkoile koirien kanssa ollenkaan tms.... Sama juttu näyttelyissä..semmoisia ihme mammoja täynnä...
Kommentit (23)
Häkkikoirien ja fifien omistajat on pulskia. Sporttisempien koirien omistajat sitten timmimmässä kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 08:57"]
Moni tuntemani koiranomistaja kyllä ulkoilee päivittäin pitkiä lenkkejä. Joskus lähden mukaan ja ulkoilutan yhtä koiraa (ei omaa, en omista koiria). Ulkoilu koiran kanssa on sangden hidasta, kun koira hidastelee, jarruttelee, nuuhkii, pissii, kakkii. Ei siinä oma syke nouse mihinkään liikunnan ansiosta. Lisäksi koen kahlehtivana sen, kun käsi on hihnaan sidottu.
Kun aiemmin omistin koiran, oli parasta liikkua koira irrallaan omissa metsissä. Se liikunta kyllä oli rankkaa, samoin lumikengillä koira seurana.
[/quote]
Ehkä asia on noin, jos annetaan koiran päättää koska nuuskitaan jne. Sama jos ei harrasteta koiran kanssa muuta kuin se yksi tai kaksi lenkkiä päivässä.
Meillä minä päätän pysähdyspaikat ja tempon silloin kun on tekemisen meininki. Harrastetaan koiran kanssa agia, rallytokoa ja canicrossia. Lujaa mennään ja pulssi hakkaa kummallakin. Nuuskuttelupissatukset on sitten asia erikseen, eli aamun eka ja vika lenkki korttelin ympäri on sellaista hissuttelua. Oon kai mäkin sitten läski koiranomistaja 170/59. :p
Samaa olen ihmetellyt itsekin. Ovat myös usein sosiaalisesti rajallisia eivätkä kovin kauniita.
Suomessa on aika paljon lihavia ihmisiä ja toisaalta aika paljon koiraharrastajia. Näillä asioilla tuskin on mitään riippuvuutta keskenään.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 08:38"]
Samaa olen ihmetellyt itsekin. Ovat myös usein sosiaalisesti rajallisia eivätkä kovin kauniita.
[/quote]
Totta! Erikoista porukkaa. Täällä meillä päin "kunnon" harrastajat ovat hyvinkin töykeitä ja ärsyttäviä koiranulkoiluttajia...
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 08:41"]
Suomessa on aika paljon lihavia ihmisiä ja toisaalta aika paljon koiraharrastajia. Näillä asioilla tuskin on mitään riippuvuutta keskenään.
[/quote]
No niin...voihan se olla noinkin. Mutta jotenkin ajattelisin, että jos koiria harrastaa, niin myös pitää niiden lenkittämistä ym tärkeänä ja olisi sellainen aktiivinen elämänasenne. Ehkä he ajavat autolla koirapuistolle ja juoksuttavat niitä siellä...
Koiranäyttelyissä olen samaa ihmetellyt. Ainakin buudelin näyttäjät ovat usein ylipainoisia. Ja se vaatetus, ah.
Moni tuntemani koiranomistaja kyllä ulkoilee päivittäin pitkiä lenkkejä. Joskus lähden mukaan ja ulkoilutan yhtä koiraa (ei omaa, en omista koiria). Ulkoilu koiran kanssa on sangden hidasta, kun koira hidastelee, jarruttelee, nuuhkii, pissii, kakkii. Ei siinä oma syke nouse mihinkään liikunnan ansiosta. Lisäksi koen kahlehtivana sen, kun käsi on hihnaan sidottu.
Kun aiemmin omistin koiran, oli parasta liikkua koira irrallaan omissa metsissä. Se liikunta kyllä oli rankkaa, samoin lumikengillä koira seurana.
Panostetaan kyllä koiran ruokaan mutta oma ruoka on mitä sattuu. Paljon on koiraporukoissa sakkia, joilla sätkä suupielessä, painoa on reilusti, oma kunto on surkea ja joka toinen sana on kirosana. Vähän samaa sakkia kuin hevospiireissäkin. Machoilua ja esittämistä. Tämä koskee siis nimenomaan tokoa, suojelua ym. "Kovia lajeja", agilityporukka on erilaista, siinä kun pitää itsekin juosta... Näyttelyporukat taas vaihtelee suuresti rodun mukaan, ei ole yhtä stereotyyppistä näyttelyihmistä mutta aika usein sakemanniporukka on erilaista kuin bulldogporukka ja vinttari-ihmiset erilaisia kuin vaikkapa villakoiraihmiset.
Itse liikun paljon metsästysporukoissa koiraharrastuksen muodossa ja siellä ei tätä pulleaa porukkaa ole ihmisissä eikä koirissa. Yhden kerran olen käynyt näyttelyssä ja lähes jokainen oli normaalipainosta kaukana.
Ei saisi yleistää, mutta kyllä se vähän noin taitaa olla.
No siis ei ne pari lenkkiä päivässä välttämättä pidä hoikkana, jos syö miten sattuu. Oon mäkin läski vaikka lenkkeilen päivittäin.
Tämä muuten on niin totta. Olen ihmetellyt ihan samaa joskus mielessäni. Tunnen siis koiraihmisiä erään tuttavani kautta. Ennen kuin opin tuntemaan, sain heistä sellaisen kuvan, että ovat todella hyväkuntoisia, kun lenkkeilevät koirien kanssa pitkiä lenkkejä pari kertaa päivässä.
Mutta kun tutustuin paremmin, ne lenkit on hätäisesti koiran kusetuslenkki parkkipaikalle ja äkkiä takaisin. Mutta fb.n kirjoitetaan, että olipa taas niin reipas lenkki ja harjoiteltiin sitä ja tätä ja tuota. Mutta ei siellä lenkillä oltu oikeasti kuin vajaat viisi minuuttia, mitä meni kävellä parkkikselle kuselle ja takaisin.
Ja se ihmeellinen vittuilu niissä koiraporukoissa toisille. Käyvät leireillä yms. ja sitten haukkuvat ihan hulluina toisia selän takana.
Koirat saattaa tuhota puoli kämppää ja kun se alkaa hermostuttamaan, niitä aletaankin pitämään sitten jossain kulketushäkissä päivät, etteivät riko mitään.
Ihme porukkaa.
Kaikki rahat menee koiriin niin pitää itse syödä sitä halvinta ja rasvaisinta jauhomakkaraa.
Ajautuvat siihen koiraharrastukseen, kun eivät tule ihmisten kanssa toimeen.
Koiranomistajia on varmaankin monenlaisia. Samoin kasvattajia. Kuten monessa muussakin harrastuksessa, osa porukasta suhtautuu harrastukseensa fanaattisesti ja voi olla sosiaalisissa taidoissaan ja henkisessä hyvinvoinnissaan heikoilla. Koirat ja kissat tarjoavat turvasataman, kun yhteys toisiin ihmisiin ei onnistu ja elämässä on muutakin raskasta. Toisaalta taas osa harrastajista on hyvinkin pärjääviä ja tunnetaitoisia ihmisiä, jotka tulevat toimeen toisten ihmisten kanssa ja joilla on älliä. Koirat ja kissat sitovat hoivaan, ja niiden hoitaminen sopii hyvin ihmisille, jotka ovat myös sidottuja kotiin esim. jonkin sairauden vuoksi.
Osa ei tosiaankaan varmaan tule toimeen ihmisten kanssa, mutta osa on kyllä todella sosiaalisesti taitavaa porukkaa, ja harrastusta toteutetaan yhdessä toisten ihmisten kanssa hyvinkin aktiivisesti. Ainakin itse tunnen paljon fiksuja ja aktiivisia ihmisiä (agility/rally-toko, toko...), joilla on koulutusta ja ihan hyvät työpaikat jne.
Samaa ihmetellyt, olen myös koiranomistaja. Ihmettelen miten ylilihaville edes myydään aktiivisia koiria, ja miten urheilua inhoavalle ihmiselle tulee edes mieleen ostaa paljon liikuntaa vaativa rotu? Aika paljon kyllä näkee lihavia koiriakin, esim. valtaosa labbiksista on auttamatta läskejä. Meillä kyllä sekä omistaja ja koira on hyvässä kunnossa, samoin polvet ja selkä toimii ja ne sonnatkin saa kerättyä maasta!!!
Jos he koiraa kouluttaessaan laittavat aina joka toisen namin omaan suuhunsa?
Lisäksi osa koiran omistajista on todella itsekeskeisiä. Tai koirakeskeisiä. Saa kusta mihin haluaa ja paskoja ei tarvitse poimia pois. Eräskin ulkoiluttaja antoi koiransa paskoa meidän omakotitalon pihaan ja jätti läjän siihen. Näiden itsekkäiden tolvanoiden takia kärsivät eniten ne kunnolliset koiran omistajat jotka myös saavat muiden vihat niskaansa. Mahtavia ovat myös ne lenkittäjät jotka kulkevat kadun laidassa, koira toisessa ja hihna välissä. Siitä kun yrittää mennä ohi, niin eivät tee elettäkään väistääkseen. Ovat vielä lihaviakin!