Antaisitko/oletko antanut miehellesi anteeksi rakkaussuhteen toiseen naiseen?

Onko tää taas tän yhden ja saman muijan tilitystä...

Kenen tilitystä?

En antaisi. Sen kännipanon hyväksyisin ennemmin, mutta kenkää saisi ukko joka tapauksessa.

Miten niin rakkaussuhde, vaikka kestoa olisi? Ei tarkoita sitä, mutta jos rakkaudesta olisi kyse, ei, en antaisi anteeksi, joutuisin heivaamaan pois.

Toki kännipanokin voisi olla liian haasteellista hyväksyä ja antaa anteeksi.

En tietenkään. Eikä miehenikään antaisi anteeksi edes kertaluontoista pettämistä.

Totta kai, samalla kun toivottaisin terve menoa ja sanoisin, että lapsien perään ei tarvitse haikailla.

Luulin etten anna, enkä olisi järjellä ajateltuna halunnut antaa. Näitä elämän kompastuskiviä vaan ei voi ennalta tietää miten nuppi mihinkin reagoi.Annoin anteeksi.

Olen antanut anteeksi mieheni ihastuksen toiseen naiseen. Rakkaudesta ei kuitenkaan tainnut olla kyse.

Ööh... En antaisi. Ei sinunkaan pitäisi.

Onko anteeksi antaminen kannattanut eli onko suhde parantunut sen jälkeen?

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 20:10"]

Luulin etten anna, enkä olisi järjellä ajateltuna halunnut antaa. Näitä elämän kompastuskiviä vaan ei voi ennalta tietää miten nuppi mihinkin reagoi.Annoin anteeksi.

[/quote]

Voisin ehkä antaa anteeksi. Mua kuitenkin mietityttää se, että voisiko suhteesta enää koskaan tulla hyvää, vai jäisikö katkeruus ja epäilys kuitenkin kalvamaan mieltä. Mulla ei ole kokemusta minkäänlaisesta pettämisestä, joten en osaa varmasti sanoa, miten reagoisin oikeassa tilanteessa.

Vaikeaa olisi, koska vieläkin vaikuttaa vuosikymmenten takaiset puolin ja toisin pettämiset, nuoruuden ja seurustelun alkuaikojen ymmärtämättömyydet. Jos tulisi uusia, ja varsinkin pitempiaikainen suhde toiseen, olisi melkoinen katastrofi ja se, miten tuo pettäjäosapuoli käyttäytyy. vaikuttaa eniten! Jos pettäjä tulee ja kertoo tehneensä elämänsä suurimman virheen sotkeentuessaan vieraaseen ja pyytäisi vilpittömästi sydämestään anteeksi, voisi siinä olla mahdollisuudet suhteen tervehtymiseenkin, mutta kova isku se on petetylle, eikä tunnetasolla ole ihan äkkiä selvitetty, vaikka anteeksi päättäisikin antaa.

Minulle on kuitenkin tämä ainoa pitkä avioliittoni se, jonka puolesta haluan taistella, jos pakko, niin nekin kaikista vaikeimmat taistelut: oma anteeksianto ja oma sisäinen myllerrys ja mustasukkaisuuden tunteet, mitkä pettämisestä vääjäämättä normaaleina tunteina nousevat. Rakastan omaa aviopuolisoani, vaikka millaisia kriisejä olisi. Se on minun päätökseni, ei tunne. Tunteet seuraavat päätöstä. Myös anteeksiantaessa.

Antaisin anteeksi, mielestäni rakkaus ei ole asia johon voi muuten suhtautua, mutta en haluaisi jatkaa hänen kanssaan yhdessä.

Voisin olla vihaisempi jos olisin itse ollut parempi vaimo, mutta tällä suorituksella en voisi kuin todeta että tässä se nyt on, nyt erotaan.

Minut on kyllä mies pettänyt työnarkomaniallaan ja vittumaisella autismillaan paljon pahemmin kuin ikinä pystyisi millään rakkaussuhteella. Joskus ihmettelen pystyisikö tuo edes rakkaussuhteeseen kenenkään kanssa. Eli juu, asia ei ole tullut ajankohtaiseksi, mutta helppo olisi antaa anteeksi. En ole ikinä ollut mustasukkainen.Ei se järvi soutamalla kulu, eikä kulu juuri airokaan.

Kirjoitat kauniisti, mutta pitääkö oikeasti paikkaansa, että tunteet seuraavat päätöstä? Onko kuitenkin mahdollista, että päätöksestä ilman tunteita seuraa kulissi, jota pidetään kaikin voimin pystyssä?

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 20:29"]

Vaikeaa olisi, koska vieläkin vaikuttaa vuosikymmenten takaiset puolin ja toisin pettämiset, nuoruuden ja seurustelun alkuaikojen ymmärtämättömyydet. Jos tulisi uusia, ja varsinkin pitempiaikainen suhde toiseen, olisi melkoinen katastrofi ja se, miten tuo pettäjäosapuoli käyttäytyy. vaikuttaa eniten! Jos pettäjä tulee ja kertoo tehneensä elämänsä suurimman virheen sotkeentuessaan vieraaseen ja pyytäisi vilpittömästi sydämestään anteeksi, voisi siinä olla mahdollisuudet suhteen tervehtymiseenkin, mutta kova isku se on petetylle, eikä tunnetasolla ole ihan äkkiä selvitetty, vaikka anteeksi päättäisikin antaa.

Minulle on kuitenkin tämä ainoa pitkä avioliittoni se, jonka puolesta haluan taistella, jos pakko, niin nekin kaikista vaikeimmat taistelut: oma anteeksianto ja oma sisäinen myllerrys ja mustasukkaisuuden tunteet, mitkä pettämisestä vääjäämättä normaaleina tunteina nousevat. Rakastan omaa aviopuolisoani, vaikka millaisia kriisejä olisi. Se on minun päätökseni, ei tunne. Tunteet seuraavat päätöstä. Myös anteeksiantaessa.

[/quote]

Nyt olen eronnut suhteesta, jossa mies petti. Silloin en sitä tajunnut, mutta nyt TIEDÄN etten olisi päässyt siitä ikinä yli jos olisimme jääneet yhteen. Enkä olis voinut antaa anteeksi koskaan.

En tietenkään antaisi?!

Mistä tiedät että oli molemminpuolista ja kuinka kauan kesti? Miten selvisi?

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 20:07"]En tietenkään. Eikä miehenikään antaisi anteeksi edes kertaluontoista pettämistä.

[/quote] tää on saanut 15 alapeukkua?!

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 20:07"]En tietenkään. Eikä miehenikään antaisi anteeksi edes kertaluontoista pettämistä.

[/quote] tää on saanut 15 alapeukkua?!