nuorella vauvakuumeilua

Mooi! Aattelin rekisteröityä tänne ja liittyisin mukaan jos teille sopii, toivottavasti teistä aiemmin kirjottaneista kuuluis jotakin, luin koko ketjun ja olis kiva tietää miten teillä menee ja onko tulosta tullut.

Oon vauvakuumeillu poikakaverin kanssa koko seurusteluaikamme (reilu vuosi vasta siis) ja nyt elo-/syyskuussa jätin pillerit pois mut vielä ei oo tulosta tullut. Nyt on kp8 ja harmitus on iso ettei viime kierrosta tärpänny, selvästi tunsin ovuloinnin ja ajotettiin yritystäkin oikeeseen ajankohtaan (hah, ihan kun tarviis yrittämällä yrittää kun hormonit hyrrää :D) mutta ei. Kuumeilua ei auta yhtään että sain pikkusisaruksen joku aika sitten..<3

mä oon ihan unohtanu teiät !! nyt muistu heti mielee ku tuli tällänen yllätys :) ihan näitä "normitestailuja" ja vähän sai hierasta silmiä :D onneks oli toinenki testi kotona. viimeset menkat oli 19.1, ja viimeks oon testannu varmaa 4pv sitte negan. hitto ku ei oo apteekki enää auki, ei saa haettua clearblue digitalia. huomenna heti aamusta sitte hakemaa se !

nyt siis melkeik 2v yritystä takana, tää ei oo todellista. eikä tässä vielä vissii sais liikaa innostua ennenku se lapsi on sylissä. ainii, ja lapsettomuustutkimuksii olis ollu aika 4.2 mut jouduin perumaa eikä uutta aikaa oo vielä tullu. aika sopivasti siis. 

mä ilmottelen huomenna lisää !! :D kauhee morkkis vaan ku eilen join kaks lonkeroa :s

noniin, clearblue näytti 2-3viikkoa. en vieläkää käsitä tätä :o huomenna pitää siis soitella lääkärii ja varailla aikaa (nyt ilmeisesti rv 4-5). kyllä mua pelottaa keskenmeno tosi paljon, ku ne on niin yleisiä.

syytähän tähän on nyt mietitty paljon. 2 vuotta on kuitenki pitkä aika, niin miks just nyt ? en tiedä. mikää ei oo kuitenkaa muuttunu.

voin siis kuitenki sanoa et toivoa on kaikilla ! ite oon heittäny niin monta kertaa toivon roskii. nyt osaa jopa iloita muiden raskauksia :)

iipponen, joillain menee pitkää ennenku keho palautuu pillereistä. vaikka ovulaation tuntee, kannattaa se silti tikuttaa. joillain se voi kuulemma tuntua vasta sit kun on "ohi". kokeile myös femibion raskaus 1 tabletteja, sisältää foolihappoa joka voi auttaa raskautumisessa (syödää myös raskauden aikana)  raskauden aikana vaihdetaa femibion raskaus 2 tabuihin.

minäkin tänne vielä palasin katselemaan kuulumisia, sillontällön muistutte mieleen! :D ihanaa tyttötälläinen, että viimein tärppäs! nyt hirmuset tsempit etenkin tähän alkuraskauteen, millos teillä on laskettuaika? :-) 

Meillä huomenna paukkuu kaksnumeroiset viikot jo, rv 10+0 siis! Älytöntä vauhtia on loppupeleissä nää viikot vieriny vaikka näin tuntuuki et matelee vaan.. Vastahan mä plussasin rv 4+ jotain ja ens viikolla on jo np-ultra rv 11+3! :-) Tunteet on kerinny heitellä laidasta laitaan ja kaikki maholliset oireet esiintyä, pahoinvointi on ollut kyllä pahin ja aika salakavala, välillä menny hyvin viikko pari oksentamatta ja hyvillä syömisillä ja yhtäkkiä taas joutuu juosta pöntölle.. Nimimerkillä tasan viikko edellisistä pahoinvoinneista ja tänään aamulla yllättäen sai aamupalaviilit kyytiä vessan puolella D: Varhaisultrassa käytiin rv 7+1 ja siellä se villisti pamppaileva sydän ja kelluva katkarapu saatiin jo nähdä, suurin stressi siis sen myötä kadonnut, mutta onhan se keskenmenon pelko edelleen olemassa! 

Kaikille paljon tsemppejä täältä ja jos tahtoo muuten kun täällä vaihdella kuulumisia niin sähköpostiakin saa laittaa jhjh19@outlook.com (tyttötälläinen?) :-) 

no tänään soitin neuvolaan ja aika 11.3, virkailija laski että nyt olis rv 6+0 :)  laskettu aika siis lokakuussa. mulla ei oo vielä mitää oireita, muutaku ennen tikuttamista tuntu parin viikon ajan kokoajan että menkat alkaa.. kohta alan kuvittelemaa kaikkii oireita ku mietin et miks mul ei oo mitää :D 

missä kävit varhaisultrassa ja paljon kustanti ? mä haluaisin kanssa, ni selviäis ettei vaan oo kohdunulkonen tms :s kauhee jännitys enkä tiiä miten kestän jonku 9kk :D mä pistän ton sun s.postin talteen ja kirjottelen sulle vaikka sen ekan neuvolan jälkeen :)

Mä kävin Helsingissä femedassa, oli tosi mukava paikka ja kiva lääkäri/kätilö joka ultras, tais olla nimeltään Johanna Tapper. :-) hirveen hyvin huomioi nuoren iän ja oli tosi kannustava, puhuttiin paljon elämäntilanteesta ja poikaystävästä ja hänen ajatuksistaan oli myös tosi kiinnostunut mikä oli suuri plussa! Tuolla lääkärit hinnottelee itse itsensä ja mun käynti tais maksaa ~120e. Pieni hinta mielenrauhasta loppupeleissä vaikka näin opiskelijan budjetissa kovalta tuntuukin! 

Usko pois mut mullaki edelleen pelko takapuolessa vähän väliä vaikka selviä oireita ollut pitkin matkaa ja kohtukin alkanut ottaa kasvupyrähdystä kasvukivuista päätellen :-D ja kerran tietty jo pieni nähtykkin. Kannattaa tietty muistaa, että oireettomuushan on ihan yhtä yleistä kun oireellisuus joten kannattaa vaan luottaa siihen pissatikkuun ja lopulta tietenkin ultraan! Vaikka tietysti helpommin sanottu kun tehty, kyllä se on järjetön se huolen määrä mitä toi pienenpieni ihmisen alku aiheuttaa äidille jo sentin kokosena katkarapuna masussa, puhumattakaan masun ulkopuolella.. Kunnolla minäkin raskaudesta pystyn varmaan nauttimaan vasta ton seuraavan ultran jälkeen jos siellä kaikki hyvin.. 

Ja laita ihmeessä, meillä ei lasketuilla ajoilla kovin paljon heittoa ole joten kiva päästä vaihtamaan kuulumisia vaikka tästä odotusajasta jonkun kanssa! :-)

Paljon onnea tyttötälläinen ja hienoa, että jhjh sinulla on kaikki sujunut myös hyvin :)

Poikaystävä on töissä joten tän kierron ovulaatio jää hyödyntämättä: tikutellut en ole mutta tuntemuksia on nyt ollut juuri kun poikakaveri on muutamia päiviä pois maisemista.. Tyypillistä tuuria! Uusi vuokra-asunto kuitenkin käytiin kattomassa ja muutto olis toukokuussa, en malttais oottaa!

Heippa!

vihdoin löysin sopivan ketjun johon voisin kuulua! Lueskelin muutamia ekoja viestejä mutta ihan koko ketjua en jaksanut läpi käydä, mukavalta porukalta kuitenkin vaikuttaa!!

mä olen 22 vee nuori nainen ja meneillään on pahemman sortin vauvakuume ja vielä kamalampaa on se että mies kärsii samoista oireista :D meillä kuitenkin tilanne se että ollaan ollut yhdessä vasta aika vähän aikaa (vaikkakin ollaan jo kihloissa ja asutaan saman katon alla) halutaan olla varmoja suhteen pysyvyydestä yms ennenkuin vauvaa hommaillaan! Juteltu on siis aiheesta ja sovittu että hetki vielä katsellaan enne kuin tositoimiin ryhdytään, eli vielä ainakin syön pillereitä! Tiedä sitten meneekö kuukaus vai vuos vielä mutta kuume on sen verran kova että oli pakko tulla jakamaan tuntemuksia tänne ja kiva kuulla muiden tilanteita :)

HENNAS, jos teillä nyt jo alkuharkinnassa, ni suosittelen jättämää ja pillerit pois ja käyttämää kortsua. silloin sun kroppa voi olla jo "valmiina" ku alatte yrittämää eikä mee niitä tyhjiä kuukausia ootellessa että keho tottuu :)

IIPPONEN, meilläki muutto ens kuussa ja sopivasti just kolmio ! käytii näytössä ja päätettii että halutaa se, sitte tuliki toi plussa ja seuraavana päivänä allekirjotettii sopimus :) mä en nyt tiiä mitä oikein tapahtuu, ku tuli näin "sopivaa aikaa" tää plussa. (asunto, lapsettomuushoidot). onks sun poikaystävä jossain eri kaupungissa töissä vai miten ? 

kävin tänää ekassa neuvolassa. varhaisultrassa kävin viimeviikolla. ja en olis ikinä uskonu että sanon tätä: mua pelottaa. nyt ku alkaa pikkuhiljaa ymmärtämää että tää oikeesti tapahtuu, ni jotenki kaikki tuntuu niin vieraalta ja oudolta. mikää asia ei kuitenkaa oo tullu yllätyksenä, koska koko yritysajan oon ahminu tietoo itelleni kaikkialta.

mulla ei varhaisultrassa näkyny vasta ku paksuuntunu limakalvo ja tosipieni ruskuaispussi. sydänääniä voisin nyt loppuviikolla mennä kuuntelemaa, mut musta tuntuu et se on aika rahanhukkaa. ostinki tollasen kotidopplerin, mut vielä en ainekaa ääniä kuullu. mulla nyt rv 5- rv 7. tarkentuu sit "oikeessa" ultrassa. lääkärikäynti on jo tiistaina :)

mä jään kyllä tänne palstalle vielä notkumaa aineki hetkeks ennenku tää koko homma on ihan varmaa :D 

vielä HENNAS, jos tuntuu oikeelta, ni ei sua mikää pidättele :) me muutettii yhtee ennen ku alettii seurustelemaa ja jätettii heti ehkäsy pois.. :D puolenvuoden jälkee mentii kihloihin. tosin oltii oltu tosi hyviä kavereita pari kk jo, mut ei ees kunnolla tunnettu toisia ! :)

TYTTÖTÄLLAINEN oon iteki mietiskelly asiaa mut luulen et syön pillereitä vielä hetken kun en usko että ihan heti halutaan yrittää ja muutenkin sit varmaan lähetään sillä asenteella et tulee jos on tullakseen et ei sinänsä kiire :)

ja ite kun tätä tässä mietiskelly ja yrittänyt koko hommaa sisäistää ni uskon et oisin jo valmis mut mies haluaa vielä hetken kattella!

mut oon kyllä malttamaton :D

Ihanaa, että löysin tämän ketjun! Ja tekin olette vielä siellä. :)
Mulla ja poikaystävällä aikomus yrittää tässä keväämmällä, mutta sitä ennen ostetaan perheeseemme koira <3 Ollaan tosiaan 19v molemmat ja muutettu kolmioon tässä hiljattain. Asuttu ollaan kyllä yhdessä jo vuoden verran. Ja yhdessä oltu se miltein 5vuotta. :D
   Yritimme jo ennen vuoden vaihdetta, tuloksetta, ja pistimme tauolle senkin yrityksen kuullessamme, että anoppini on raskaana. Laskettu aika kesällä. Ja sehän oli hurja uutinen niin poikaystävälleni kuin minullekin, molemmat kun olemme ainoita lapsia. Niin.. ja pistihän se vihaksi, ettei näin nuorena tärppää heti anopin hehkuttaessa "ekalla tärppäämisestä". Ja niinpä tuo yli 6 vuoden koirakuume meni edelle.

Kiva tyttötälläinen kun pääsitte jo neuvolaan! Yleensä sydänäänet saa dopplerilla kuuluviin vasta ~rv12 tienoilla, että ei kannata säikähtää tai huolestua vaikkei vielä kuuluiskaan :-) me käytiin varhaisultrassa rv7+2 ja sillon näkyi se pieni katkarapu ja sykkivä sydän, muuta ei oikeen siinä vaiheessa vielä erottanut. 

Eilen käytiin sitten vihdoin siellä np-ultrassa ja voi mikä ilo oli nähdä siellä se pieni oikean vauvan näköinen ihme kaikkine elimineen ja raajoineen! Niskaturvotuskin vaan 0,6mm eli tosi minimaaliset riskit poikkeavuuksille siitä katsottuna, yhdistelmäseulan tulokset saadaan ensi viikolla. Meillä ultrattiin vatsan päältä ja hyvin näkyi, pituutta tällä hetkellä päästä peppuun 5cm. Aluks toinen oli aivan unessa eikä meinannut millään liikkua, hetken tönimisen jälkeen alotti kuitenkin hurjan jumppaamisen ja näytti äidille ja isille hienoja karatepotkuja ja heilutteli käsiä sekä jalkoja minkä kerkis! Kyllä siinä sydän suli sitä viuhtomista katsoessa :-) Kaikki siis erittäin hyvin ja positiivisin mielin eteenpäin, laskettu aika on 28.9 ja viikkoja nyt kasassa 11+5! 

Tuli mieleen yks juttu mihin haluisin kuulla muiden ajatuksia!

Oon viimeaikoina pohtinu paljon etenkin omien (miksei miehenkin) vanhempieni reaktiota mahdolliseen tulevaan vauvauutiseen! Syy pohdintaan on ehkä siinä että meillä jo kihlaus tuntui yllättävän monet ja oli iso uutinen, niin ehkä pelkään että reaktio ei olisikaan aivan positiivinen. Uskon kyllä että kaikki olisivat ihan iloisia mutta tuntuu että etenkin omat vanhemmat ehkä epäilisivät valmiuttani! Mieheni puolelta luulen reaktion olevan paljon positiivisempi.

muutenkin tuntuu että omat vanhemmat eivät oikein osaa täysin päästää minusta irti eivätkä ymmärrä että olen jo aikuinen enkä heidän pieni vauva enää, joten johtunee ehkä tästä! Tietenkin ymmärränkin asian laidan mutta kun vanhemmat ovat minulle tärkeitä niin toivoisin saavani tulevaisuudessa vain innokkaita reaktioita enkä epäileviä!

onko muita mahdollisesti samankaltaisesta tilanteessa? Tai miten teillä uskotte asiaan suhtautuvan? :)

Henna: Oon ite miettiny myös tosi paljon samaa asiaa, nyt kun kaikille kertominen olis ajankohtaista. Itseasiassa meillä mun puolelta tietää jo perhe ja lähimmät sukulaiset ja kaikki on suhtautunu erittäin positiivisesti, niinkun vähän epäilinkin. Vauvan isi taas ei oo vielä kertonu muutaku äidilleen (joka tosin oli hyvin onnellinen) ja mua itseäni ainaki henkilökohtasesti jännittää ihan hirveesti miten hänen isä ja isän 'uusi' naisystävä ottaa uutisen.. Yritän nyt, että kertois vaikka ens viikolla, ei kuitenkaan enään kauaa pysty piilotella enkä salailla tahtoiskaan. Heille oli meidän yhteenmuutto viime kesänä jo melkonen pommi aluksi joten siksi myös epäilen, että tää vielä isompi uutinen on heille ainakin aluks melkonen yllätys.. Noh, jännitellään! 

Olisin kiitollinen jos joku haluaisi auttaa/keskustella :)

Onkohan tää ketju jo ihan kuollut? Vai vieläkö löytyisi keskustelu kavereita? :)

Mulla aivan sama tilanne! Ihan kauhee vauvakuume ollut jo pitkän aikaa, mutta opiskelujen takia täytyy odottaa. Mullakin mies vähän kuumeilee varsinkin, kun hänellä on aivan ihana vuoden ikäinen kummityttö(: Katselen melkein päivittäin kaikenlaisia vauvaohjelmia, kun vauvat nyt vaan on niin söpöjä :D

Ihanaa että löytyy samanlaisessa tilanteessa olevia ! :) Opiskelut tosissaan hoidettava, mutta kun ei malttaisi millään :D

Moikka! Mä olin 17 kun tulin raskaaksi, juuri täytin 18 kun sain esikoisen. Välillä aina salaa toivoin tulevani raskaaksi, vaikka en oikeesti tajunnu miten iso asia se on. Koulut oli ihan kesken ja asuin vanhempieni luona, kaikki asiat oli ihan auki. Nyt mun pieni on 2v ja nyt jatkan taas opiskeluitani, asutaan omassa asunnossa ( jo 1v 6kk ) kaikki menee hyvin! Ei sitä oikeesti tajuu miten iso asia se on, ennenku on oma pieni sylissä :) ja oli mullakin mielessä, ettäkun on koulut käyty, oma asunto jne. Niin sit on hyvä tulla raskaaksi, mut kyllä ne koulut voi suorittaa myöhemminkin! Enkä nyt kannusta keskeyttämääb tai mtn. Mut on mulla ainakin paljon enemmän aikaa mun pienelle kun opiskelen! :)

Moi, itte olisin halunnut jo 14v lapsia ensimmäisen poikaystäväni kanssa (luojan kiitos niitä ei vielä sillon tullut! :D kun ehdittiinkin sitten vaan 3 v seurustella ) Sitte vasta vauvakuume olikin ku olin 15-16 ku kummityttö synty! Ja nyt vihdoin, täytän nyt syksyllä 20 ja oma pikku tyllerö on 3kk (ja taas kauhee vauvakuume, haluun toisen :)  ) Äijä on mua 9 vuotta vanhempi ja ollaan oltu nelisen vuotta yhdessä. Ehdein koulut käydä loppuun ja olla hetken töissäkin. Ainahan se on helpompaa jos on se koulu käytynä niin ei tarvi sitä ruveta stressaamaan sitten myöhemmin ja vaikka sais vaki duuninkin ni voi hyvillä mielin jäädä äitiyslomalle. Itse en kadu hetkeekään että alotin jo tässä iässä, ja haluan kaikki lapseni ennen kun 30 tulee mittariin. Siihen pitää vaan varautua että elämä muuttuu kerta heitolla ja paljon. Vaikka se onkin pieni aika elämästä kun lapsi on pieni niin voi joskus tuntuu ikuisuudelta, kun et pääse ilman lasta mihinkään. Mut on se sen arvosta :)