onko hautuumaa muka sopiva paikka mennä syömään jäätelöä?

Ei kuolleet välitä.

Hautausmaa on yksi elämän arvokkaimmista paikoista, ironista kyllä. Se luo kiinnekohdan ja realismia vielä eläville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7Ite tykkään kierrellä hautausmailla, saatan lomalla ihan vaan mennä käymään hautausmaalla kuin missä tahansa puistossa. Ainoa on, että siellä ei puhuta kovaan ääneen, puhuta puhelimeen tai juosta. Monesti olen vaellellut ja syönyt jotain.

Syödä voi, mutta mikä tekee kovaäänisen puhumisen erityisen moitittavaksi, täällä tarjotaan jopa vainajille jäätelöä, jos pystyisivät ottamaan, mutta kovaa puhetta he eivät kestäisi, mitä tai keitä varten kuuluu olla HILJAA?

Jos ei puhuta kovaan ääneen tai puhelimeen ei tarkoita, että ollaan hiljaa. Normaalilla hillityllä äänellä voi keskustella, mutta turhaa mekastusta vältetään. Voi jopa vähän naurahtaa, jos siltä tuntuu. Hautausmaalle kuuluu tietynlainen hillitty käytös, kun siellä voi olla herkässä tilassa olevia surijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite tykkään kierrellä hautausmailla, saatan lomalla ihan vaan mennä käymään hautausmaalla kuin missä tahansa puistossa. Ainoa on, että siellä ei puhuta kovaan ääneen, puhuta puhelimeen tai juosta. Monesti olen vaellellut ja syönyt jotain.

Syödä voi, mutta mikä tekee kovaäänisen puhumisen erityisen moitittavaksi, täällä tarjotaan jopa vainajille jäätelöä, jos pystyisivät ottamaan, mutta kovaa puhetta he eivät kestäisi, mitä tai keitä varten kuuluu olla HILJAA?

Enpä tiedä, mutta eikö ole mukavaa, että on edes yksi paikka, jossa on hiljaista. Puistoissa ja kaupunkimetsissä on aina meteliä, pahimmillaan nuotiobileitä ja kovaäänistä musiikkia. Hautausmaat ovat rauhallisia alueita, joissa toivottavasti jatkossakin on tilaa ja rauhaa. Siellä on myös surua ja ikävää, ehkä meidän kulttuurissamme hautausmaat eivät vain mitenkään ole ilon paikkoja. 

En siis luule, että haudat ja haudatut sitä rauhaa kaipaavat, vaan siellä käyvät ihmiset. Olivatpa sitten menossa hautajaisiin, läheisensä haudalle tai vain rauhoittumaan kauniissa ympäristössä. Luultavasti siis meidän elävien kesken sovittu kulttuurisidonnainen juttu, että hautausmaa ei ole bilepaikka.

Kävin Italiassa HEIDÄN kulttuurissaan, paikka oli mitä kaunein, korkealla paikalla, josta avautui upea näköala Välimerelle, kiertelimme kauan, MUTTA, yhtään syövää ihmistä ei tullut vastaan, ei yhtään ainoaa, ei edes jäätelö kädessä, mutta suomessa kuuluisi syödä ja juoda hautausmaalla. Olen eri mieltä!

Meksikossa muistoateriat haudalla kuuluvat asiaan kuolleiden päivänä.

Emme ole venäläisiä, emmekä ruotsalaisia, emmekä ainakaan meksikolaisia, olkaamme siis suomalaisia. Käytkö usein pik-nikillä hautausmaalla, käytätkö pallogrilliä, kaasugrilliä vaiko kertakäyttöistä alu-grilliä. Mitä makkaraa paistelet siellä tai millaisia aterioita siellä kokkailet?

Vierailija kirjoitti:

Menenpäs ostamaan ison tuutin ja meen käymään mummin haudalla. Olisi varmaan vaan hyvillään. :) 

Kysy mitä mieltä oli, kerro vielä ennen klo 23. Tänks ja terkkuja luukasalle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hautuumalla saa olla ja käydä muistelemassa vainajia Mummoni sanoi minulle aina, kun mentiin ukkini haudalle, että tehdään siellä sitten jotain mukavaa, koska ukkikin olisi toivonut ettei sinne tulla murehtimaan, vaan iloitsemaan. Milloin meillä oli koira mukana ja koira sai leikkiä, milloin syötiin eväät siellä ukin hautakiveä katsellessa, milloin mitäkin. Uskon, että mummoni ja ukkini oli tuossa oikeassa. Ei se vainajakaan haluaisi, että kuljetaan kumarassa surun murtamana koko elämä läpi vain siksi, että ollaan vainajaa menossa tapamaan ja kulutettaisiin siellä kolme nessuapakettia, vaan eiköhän ne vainajat toivo, että omaisten elämä jatkuu ja että heitä muistellaan ilon ja elämän kautta. Tätä ajatusta aion omille lapsillenikin tuputtaa ja kehottaa heitä myös soittamaan siellä musiikkia, jos siltä tuntuu. Perseillä ei saa, muuten tulen kummittelemaan.

vainajaltako se kuuluu tiedustella, itkenkö häntä, sutenko häntä tai tulenko pulla kahveille. Ihme porukkaa, minä kuljen hautausmaalla elävänä itsenäni, enkä vainajan mukaan. Jos vainaja oli esim. viinamäen mies tai nainen, kuuluisiko minun juoda hautakiven äärellä, KUN VAINAJA EI PAHASTU. Apuaaa!

voi hyvää päivää kirvesvartta. Sinulle ei ole paljon järkeä suotu, eihän?

Olisi ihanan romanttista ja mystistä mennä goottimiehen kanssa treffeille piknikille vanhalle hautausmaalle.

-goottityttö

Vierailija kirjoitti:

Ite tykkään kierrellä hautausmailla, saatan lomalla ihan vaan mennä käymään hautausmaalla kuin missä tahansa puistossa. Ainoa on, että siellä ei puhuta kovaan ääneen, puhuta puhelimeen tai juosta. Monesti olen vaellellut ja syönyt jotain.

Minäkin käyn hautausmailla aina kesäisin, siis kiertelemässä ihan muutenkin kuin sukulaisteni haudoilla. Teen sellaisia parin-kolmen tunnin kierroksia. Luen hautakivien tekstejä, katselen kukkia sekä muistomerkkejä.  Mukanani minulla on yleensä mehua, välipalakeksejä ja hedelmiä. Pysähtelen aina välillä penkille istumaan ja otan pienen välipalan.

Totta kai hautausmaalla voi syödä jäätelöä, roskat vain roskikseen.

Voi, aikanaan hain usein snagarilta grillimakkaran ja menin viereiselle hautausmaalle syömään

Nyt ei sellaisia snagareita enää tahdo löytyä.

siellä voi tehdä ihan kaikkea kuin muuallakin, mutta ei pahennusta herättävällä tavalla. yhden av-mamman paheksunta ei ole sitten välttämättä pahennusta herättävä tapa.

minä juoksen päivittäin hautausmaan halki ja pysähdyn puolessa välissä omien sukulaisteni haudalla + kaadan vettä kukille. lapsenikin saa juosta haudalle ihan niin kovaa kuin huvittaa, tai vaikka tanssia siellä. Sen olen opettanut, että jos on kuoppaan laskijaiset missään menossa tai ihmisiä surupuvuissaan, niin silloin pitää olla rauhallinen ja hiljaa ja antaa tietä suruväelle.