Lue keskustelun säännöt.
Vaikea isä
Epätoivoinen ja ahdistunut
04.07.2021 |
Miten minun tulisi tehdä? Olen 20-vuotias opiskelija, ja asun eri paikkakunnalla kuin vanhempani.
Isästäni on varsinkin viimeisen vuoden aikana tullut todella raskas ihminen, henkinen taakka. Aloin vasta seurustella pojan kanssa, ja se ei ole okei isälleni, koska hänen mielestään minun ei tulisi seurustella "amispojan" kanssa, koska minusta tulee insinööri. Hänen sanojensa mukaan poika on minulle perässävedettävä taakka. Isälläni myös siis Amistausta, ei korkeampaa koulutusta.
Isäni ylisuojelee minua, ja muutenkin pitää minua kuin olisin 12-vuotias. Hän on myös erittäin aggressiivinen persoona: hän saa olla v*ttumainen muille, mutta muut eivät hänelle, hän on perheen "pää", ja hänellä tulee hyväksyttää kaikki valinnat, menemiset jne. Myös vain hänen mielipiteensä ovat oikeita. Jos hänelle sanoo yhtään vastaan, saa aikaan perheriidan ja siitä kärsii kaikki.
Ongelmana on se, että hän ei näe virheitä missään omissa tekemisissään, eikä myönnä jos on ollut väärässä. Hän ei ymmärrä että en ole enää pikkulapsi, ja hänen kasvatustyylinsä on se, että ei saisi tehdä virheitä.
Äitini kanssa puhuin asiasta, ja hän lupasi puhua asiasta isälleni. Sanoin etten halua olla isäni kanssa tekemisissä, jos hänen käytöksensä ei muutu. Nyt vain tuntuu siltä että äitini halusi pelastaa oman nahkansa tällä.
Mitä minun tulisi siis tehdä? Henkisesti vuosi on ollut koulun puolesta helppoa, mutta "tukijoukot" koituivat ongelmaksi.
Kommentit (23)
Kaikkein tärkeintä on ettå ap itsenäistyy ensin taloudellisesti eli ei ota vanhemmiltaan vastaan rahallista apua. Sen jälkeen voi alkaa työstää henkistä itsenäistymistä. Isää kannattaa alkaa vältellä jo nyt ja tehdä erilaisia mielikuvaharjoituksia aiheeseen liittyen, netistä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellisesti en ole heistä riippuvainen, enkä ota heiltä vastaan rahaa. Isäni soittaa 2-3x päivässä, ihan vain tarkistaakseen missä olen, minne olen menossa, mitä olen tehnyt, eihän poikaystäväni vain ole yötä jne. Jätän joskus puheluihin vastaamatta, ja seuraavassa puhelussa saankin huudot siitä, kuinka en vastaa puhelimeen (edes illalla kun olen alkanut jo nukkumaan ja puhelin on äänettömällä). Kuulemma puhelimessa tulee olla äänet päällä jos hänellä on jotain tärkeää asiaa.
Tässä iässä ei saa olla kuulemma liikaa tunteita, ja kuulemma olen luvannut hänelle, että suhteeni poikaystävääni ei ole vakava(?). Itse en kyllä tällaista muista, mutta isäni on muutenkin sellainen, että hän muistaa vain sen mitä haluaa muistaa, ja kaikista ihmisistä vain ne huonot asiat. Poikaystäväni oli vuoden töissä valmistuttuaan, jonka jälkeen kotona vei häneltä työt eikä puoleen vuoteen saanut töitä. Isäni mielestä työttömyys oli vain pojan laiskuuden aikaansaannosta. Nyt poikaystävä sai töitä ja aloittaa opiskelun, johon isäni totesi vain että "taitaa olla tällekin ensimmäinen työpaikka". EI OLE.
Alkaa mennä hermot.
Ei ne nyt välttämättä täysnarsisteja ole ja tarvi laittaa välejä kokonaan poikki. Voi olla, että on unohtunut tehdä se henkinen työ päästää irti aikuistuvasta lapsesta. Kaikki ihmiset eivät oikeasti ole välkkyjä tai tunteidensa kanssa kosketuksissa millään lailla.
On hyvä, että asut toisella paikkakunnalla ja sinulla on sosiaalinen elämä perheen ulkopuolella. Toivottavasti et ole myöskään taloudellisesti heistä riippuvainen. Voi vanhempien kanssa jutella muista asioista ja käydä siellä kahvilla, mutta jos tulee paha mieli tai jos he alkaa arvostella ja sekaantua, niin kannattaa lopettaa puhelu/lähteä pois ja sanoa että et hyväksy elämänvalintojesi arvostelua etkä kuuntele sitä. Viesti menee nopeasti perille siinä. Ja rauhoittuvat ennen pitkää kun huomaavat että pärjäät ilman holhoamista.