Onko siskoni alkoholisti

Vierailija kirjoitti:

Varmaan lievää alkoholismia, mutta se että muu sukupuuttuisi asiaan ei tule vaikuttamaan siihen. Hänen pitää itse halua lopettaa. Itse myös biletän joka viikonloppu ja juon pari kolme kertaa känniin saakka viikossa. En haluaisi että muu perhe puuttuisi minun asioihin... varmasti menisi välit poikki, varsinkin koska minulla ei ole lapsia tai sparisuhdetta, joten se vaikuttaa vain minuun.

Pitäisi mennä elämään johonkin umpioon, jos tahtoo tahtoisi minimoida vaikutukset muihin ihmisiin.

Nytkin ap:n sisko vaikuttaa suoraan lapseensa ja tämän hoitajiin, ap:hen ja vanhempiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo alkoholismilta vaikuta. Jostain syystä halutaan bilettää ja juuri sitä tuoda esiin somessa. Onneksi lapsi aina asiallisesti hoidossa.

Tuosta se lähtee, jos ei osata rentoutua ilman.

Alkoholismi ei aina näy päälle.

Voi olla lähtemättäkin. Riippuu kyllä muustakin ja nythän emme hirveän paljoa tästä sisaresta tiedä, eikä toki meidän kuulukaan tietää.

Ei, mutta tässä kerrottiin se olennainen.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan lievää alkoholismia, mutta se että muu sukupuuttuisi asiaan ei tule vaikuttamaan siihen. Hänen pitää itse halua lopettaa. Itse myös biletän joka viikonloppu ja juon pari kolme kertaa känniin saakka viikossa. En haluaisi että muu perhe puuttuisi minun asioihin... varmasti menisi välit poikki, varsinkin koska minulla ei ole lapsia tai sparisuhdetta, joten se vaikuttaa vain minuun.

Alkoholismi vaikuttaa myös lähipiiriin, sukuun ja ystäviin. Alkoholisti itse ei sitä näe, itsekkäässä minulla on oikeus kuplassaan.

Kuulostaa että siskolla menee muutenkin lujaa. Vaikka hän menestyy, hän käy miehensä kanssa kierroksilla. Sen myös luullaan kuuluvan nuoren aikuisen elämäntapaan ja olevan hallittavissa.

( Tuossa iässä olin itsekin yrittäjä olosuhteiden pakosta, ja kiehuin hetken aikaa reunojen yli.)

Yrittäminen on antoisaa mutta raskasta. Rahaa tulee, sitä käytetään ja näytetään. Somessa eläminen lisää paineita.

Jos he olisivat fiksuja, he rauhoittaisivat elämänsä pariksi päiväksi viikossa, keskittyisivät perheeseen ja sen hyvinvointiin. Vetäisivät oven kiinni ja lämmittäisivät saunan, niin sanoakseni.

Näin yli 50 vuotiaana viinisieppona sanoisin että kovin vaaralliselta näyttää. Mutta ei 30 v:n kannalta eikä elämässä ollenkaan. Eihän vielä mene muisti jo eka iltana, ei kestä krapula keskiviikkoon, ei näy naamasta eikä vartalosta, pystyy hoitamaan työn ja perheen.

Vaan kun jatkaa kiihtyvään tahtiin tähön mun ikään niin alkaa huonot puolet jo näkymään.

Itse toivoisin etten olisi ikinä oppinut/opetellut juomaan joka juhlissa ja lomilla ja vapailla jne jne.

Olisi kiva osata olla ilmankin, mutta ei oikein onnistu.

Kierre on kiihtyvä ja määrät kasvaa.

Vielä sun siskon kohdalla näyttää vaan kivalta.

Kohta alkaa jo viikollakin ”vähän otetaan kuplivaa”-päivät. Siitä se sitten jatkuu. Omasta mielestään siskolla ei ole minkäänlaista onglemaa.

Luin kerran erään eläkkeelle siirtyneen yrittäjän valitusta, kuinka mitään ei jäänyt käteen eikä mikään tunnu miltään.

Hän oli miehensä kanssa matkustanut firman nimissä, istunut pöydissä, tarjonnut asiakkaille kiinteät ja nestemäiset. Rahaa tuli ja meni. Jossain vaihessa kai enemmän meni, jos yrityksen lopettaminen tyhjensi kassan.

Nyt hän sitten ihmetteli, miksi molempien eläke on pieni. He olisivat halunneet harrastaa vielä rauhallista matkustelua ja elämästä nauttimista.

Niin, miksi ei säästänyt itseään ja rahaa eläkettä varten, ja mikä oikeasti esti iloitsemasta? Eikö hän jo saanut tarpeekseen firman nimissä matkailusta ja juhlimisesta? Vai saiko liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan lievää alkoholismia, mutta se että muu sukupuuttuisi asiaan ei tule vaikuttamaan siihen. Hänen pitää itse halua lopettaa. Itse myös biletän joka viikonloppu ja juon pari kolme kertaa känniin saakka viikossa. En haluaisi että muu perhe puuttuisi minun asioihin... varmasti menisi välit poikki, varsinkin koska minulla ei ole lapsia tai sparisuhdetta, joten se vaikuttaa vain minuun.

Et kai aidosti kuvittele, että juominen alkoholiongelmaksi, riippuvuudeksi kehittyessään koskisi jotenkin vain itseä?

Kasataan tässä ystäväpiiri ja yksi perhe itseämme viimevuotisen kuoleman jäljiltä. Sitä edelsi viistoista vuotta tihenevää ahdistusta, surua, valheita ja irti päästämistä rakkaasta ihmisestä.

Oli sosiaalinen menestyjätyyppi, ja vain viimeiset kaksi vuotta juominen näytti pahalta. Kuolema tuli pikkuisen ennen nelkytvuotissynttäreitä.

En sanois, että ”vaikuttaa vain itseen”.

Mun mielestä olennaisempi huoli on, että milloin ovat lapsensa kanssa? Pari tuntia arki-iltaisin ja väsyneenä sunnuntaisin?